Rojua ja näennäispuuhastelua.

Olen kahden alle kouluikäisen lapsen osa-aikaisesti töissä käyvä äiti. Minusta tuntuu usein, että siivoan jatkuvasti saamatta kotia yhtään parempaan kuntoon. Tavarat ainoastaan piiloutuvat hetkeksi aiheuttaen pian kahta kauheamman kaaoksen. Mieskin naljaili, että meillä on aina jonkinlainen suursiivous menossa, eikä tulosta tule. Meinasin loukkaantua, mutta tottahan se on. Siksipä miettimällä mietin, mikä mättää. Miksi kotimme on AINA kuin pommin jäljiltä.



Osasyyllisinä pidän pieniä lapsia, leluja kantautuu ja majoittautuu niille kiellettyihin paikkoihin. Emme me vanhemmatkaan mitään pedantteja tavaran oikeille paikoille toimittajia ole, joten eiköhän siinä ne tärkeimmät sotkun syyt ole.



Toisekseen meillä on aivan julmetusti liikaa tavaraa! Ensinnäkin lapset ovat saaneet uusia ja käytettyjä vaatteita hyllymetreittäin, itse en ole hankkinut heille juuri mitään. Olen tosi kiitollinen kierrätysasuista, mutta liika on liikaa. Lapsillamme on noin yhteensä noin 15 paria villasukkia ja 8 talvipäähinettä. Kuinka paljon vaihtovaatteita neljä jalkaa ja kaksi päätä lopulta tarvitsee? Jotenkin sitä vaan on ilomielin ottanut vastaan kaikki mitä tädit, kummit ja mummit ovat lapsiltaan ja kirpputoreilta löytäneet.



Entäs sitten lelut! Pikkueläimiä on lapsilla viitisenkymmentä, joista kolme krokotiilia on käytössä. Seitsemästä palapelista kootaan yhtä, eikä nuppipelillä ole koskaan leikkinyt kukaan. Lisäksi infernaalinen määrä pehmoleluja, pikkuautoja, -legoja, duploja jne. jne. Kaappien kätköissä on myös tavaraa, jotka olen pistänyt odottamaan sairaspäiviä tai lapsien kasvamista.



Suurin syyllinen olen ehäkä kuitenkin minä. Olen jotenkin epätehokas. Töissä olen säpäkkä ja aikaansaava, kotona hommat nuukahtaa. Aloitan päivän reippaasti tiskikoneen tyhjentämisellä, pyykkikoneen täyttämisellä ja yleisellä sipistelyllä, mutta pian huomaan nyrjähtäväni sivuraiteille. Jos olen pistämässä lehtiä kierrätyskassiin, saatan ruveta selailemaan niistä jotakin, sitten varmuuden vuoksi vielä seuraavaa ja äkkiä onkin parikymmentä minuuttia hupsahtanut ohi. Samalla olen todennäköisesti auttanut lapsia pukeutumisessa, vastannut puhelimeen, hämmentänyt soppaa tms. Lehdet ovat " vaiheessa" , ja jäävät siihen koska en saa rationaalisesti vietyä hommaa loppuun!



Mikäli alan puhdistaa kylpyhuoneen kaappeja, huomaan kipulääkepaketin, jonka vien samoin tein kodinhoitohuoneessa sijaitsevaan lääkekaappiin. Tästä tietysi seuraa jumiutuminen kodinhoitohuoneeseen, koska taidan nyt samoin tein silittää nuo pyykit, mutta milloin olenkaan viimeeksi puhdistanut höyrysilitysrautani kalkinpoistoaineella...



Olenko tosiaan kotimaan ainoa kodin epähengetär ja miten tästä pääsee eroon????