kaksosten synnytyksestä

rv 34+3. Olin jo ennen sitä ollut melkein viikon sairaalassa antibioottitiputuksessa, koska A-vauvalta meni lapsivesi. Sectio oli ainoa vaihtoehto, koska A oli perätilassa ja B liian alhaalla/syvällä lantiossa. Jos A:n olisi synnyttänyt alateitse (riski jo sinänsä), olisivat vauvojen päät voineet hakautua yhteen, koska B oli niin alhaalla. Tällöin molemmat olisivat mahdollisesti vammautuneet ja syntyneet kuitenkin lopulta sectiolla.



Muista kuitenkin, ettei sectio ole kivuton synnytys :) Itse operaatiohan ei tunnu (paitsi, että tunnet kyllä, kun lapset otetaan kohdusta pois), mutta jälkeenpäin kivut ovat melkoiset. Itse en päässyt kolmeen päivään edes itse vessaan/ylös sängystä, vaikka napsin kipulääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Mulla on lisäksi melko korkea kipukynnys, joten en ihan pienestä hetkahda. Varmasti alatiesynnytys tuntuu synnytysvaiheessa kipeämmältä, mutta jälkikäteen alatiesynnytyksestä toipuu varmaankin nopeammin ja on pikaisemmin toimintakuntoinen.



Koska meillä vauvat syntyivät yli kuukauden etuajassa, joutuivat molemmat lastenosastolle alkuun kasvamaan, joten sain itse rauhassa toipua sectiosta. Jos oltaisiin samantien tultu kotiin koko porukalla, olisi ollut varmaan melkoisen vaikeaa, kun leikkaushaavaa pitää varoa aika pitkään eikä mitään raskasta saisi nostella 6 viikkoon. Vauvaa saa toki nostaa, mutta kyllä mulla sattui haavaan, vaikka nostelin sairaalassa meidän tyttöä, joka painoi syntyessään 1875 g.



Näin siis meillä. Toivottavasti sulla synnytys sujuu hyvin sitten kun sen aika on. Ja oli se kumpi synnytys tahansa :) Ai niin, olen kuullut myös monista kaksosäideistä, jotka ovat aloittaneet alatiesynnytyksenä, mutta B on sitten leikattu. Toi olis mun mielestä ainakin kaikkein kauhein vaihtoehto, kun joutuisi kokemaan tuplakivut...

mä olin leikkauksen jälkeen loppupäivän niin kipeä ja sekaisin lääkkeistä, että oksentelin 7 tuntia putkeen. Eipä ollut kivaa se, ei...

Minulla on kahdet kaksoset joista kummatkin ovat tulleet alateitse. tarjonnat olivat molemmissa raskauksissa samat eli a raivotarjonnassa ja b perätilassa. Kummatkin synnytykset menivät hyvin ja nopeasti kenties eniten sen vuoksi että olin jo synnyttänyt yhden aiemmin.

Ensimmäinen kaksossynnytys alkoi spontaanisti ja eteni luomusti ilokaasua lukuunottomatta. Oksensin kerran, ja oksettikin muistaakseni koko ajan siihen asti kunnes oksensin, mutta minulla on toisinaan ollut tapana oksentaa kovasta jännityksestä ja tämä kun oli tällainen äkillinen synnytys eikä siihen ollut osannut varautua niin se varmaan vaikutti. B-vauva kääntyi sitten a-vauvan synnyttyä myös raivotarjontaan ja syntyi helposti ja nopeasti 8 minuuttia a:n jälkeen.

Toinen synnytys käynnistettiin ja olo oli rennompi. Synnytys oli nopea ja siksi saamani paracervikaalipuudutus ei ehtinyt vaikuttaa vaan päinvastoin rentoutti ilmeisesti kohdunsuun niin että sain jo heti ruveta ponnistamaan. A-vauva tuli taas normaalisti ja b-vauva taas päätti pysyä perätilassa katkeraan loppuun asti ;). Tyttö syntyi kuitenkin hyvin 10 minuuttia veljensä jälkeen ja hassua oli vain se että pää piti ponnistaa viimeisenä :). Kummassakaan synnytyksessä ei tehty episiotomiaa lainkaan vaikka ensimmäisessä yksössynnytyksessä sekin tehtiin. Kaikki siis meni meillä erittäin hyvin ja suosittelen lämpimästi alakautta yrittämistä, koska luulen jälkikipujen olevan aivan toista luokkaa kuin sektiossa. Jos kipu pelottaa, kannattaa vaan pyytää kipulääkettä heti alkumetreillä että ehditään antamaan. Toinen synnytys kun usein on ensimmäistä nopeampi ja kaksossynnytys ehkä erityisesti koska jo vauvojen paino kypsyttää paikat etukäteen valmiiksi.

Paljon tsemppiä ja onnea!!!

synnytys 38+2,tosin käynnistyi vasta seuraavana päivänä kun paikat eivät olleet yhtään kypsiä. Molemmat raivotarjonnassa. Synnytystä vauhditettiin tipalla ja kesto olikin vain alle viisi tuntia eli avautumisvaihe oli raju ja meni todella vauhdilla siitä 1 sentistä kymmeneen. Ponnistusvaihe puoli tuntia ja tytöillä ikäeroa 15 minuuttia. Sain kohdunkaulan puudutuksen mikä auttoi tosi hyvin supistuksiin. Minkäänlaista kammoa ei jäänyt synnytyksestä ja olisin ollut valmis synnyttämään vaikka heti uudestaan :) Tytöt olivat hyvän kokoisia,molemmat 51cm ja 3130g ja 3105g. Väliliha leikattiin että vauhdittuisi vielä enemmän. Synnytyksessähän on mukana paljon henkilökuntaa,meillä oli huoneessa noin 9 ihmistä koko ponnistusvaiheen ajan, ja avautumisvaihe yritetään tehdä mahdollisimman helpoksi että jaksaa punnata molemmat ulos,b-vauva ei tosin enää tunnu missään a:n jälkeen :) Enemmän oli ihme kyllä työtä punnata istukka ulos. Ainut asento jossa sain olla oli puolimakaava. Ja olivat tosiaan esikoisia että yksösen synnytyksestä en tiedä. Eniten pelkäsin että jos tulee ongelmia ja päädytään puolessa välissä hätäsektioon.. Pisteitäkin tytöt saivat 10/9 ja 9/10. Sekava sepustus kun kiireessä yrittää kirjoittaa :) Onnea synnytykseen!

Täällä on mun synnytyskertomus toisena:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8685158&p=2&mpage=1&tmode…



Asentoja oli tosiaan yksi ainoa: puoli-istuvassa ja jalat tuilla, varsinkin kun B oli perätilassa. Muuten koin, että tällä kertaa mun mielipiteitä ja toiveita kuunneltiin paremmin kuin ekassa synnytyksessä ja jotenkin kunnioitettiin paljon paremmin.

Alian synnytyskertomusta, HUI! Kamala kokemus ihan varmasti.



Tänään oli lääkäri ja juteltiin synnytyksestä. Lääkäri sanoi myös että pahin ja kuitenkin todellinen vaihtoehto on se, että toinen syntyy, toinen leikataan. En oikein tiedä mitä tehdä. Esikoisen ponnistuvaihe kesti 1,5 tuntia (joo-o) eikä oikein jaksa vieläkään naurattaa se vääntäminen.. Kaksosten kanssa tuskin saan yhtä kauan vääntää.. ja sitten edessä hätäsektio, joka mielestäni pahempi kuin suunniteltu. Minua ei kyllä rauhoita yhtään jos synnytyssalissa on 9 henkeä! päinvastoin.. Kumpa tietäisi. Ihana kyllä lukea onnistuneistakin kaksossynnytyksistä, mutta kun oman esikoisen syntymä ei ollu maailman helpoin, mietityttää todella, mitä tehdä. Kiitos kaikille kertomuksista, lisää toki kuulen, jos joku vielä haluaa kertoa.

synnytys siis oli mielestäni helppo, sen jälkeenhän ne ongelmat vasta tuli. Vertauskohteena on esikoisen karmea synnytys, jota kesti 34h vesien menosta, 16,5h supistuksista. Täyttä tuskaa kuumeessa ja väsyneenä, ponnistus 40min, kaupan päälle tulehdukset mulle ja vauvalle.



Sektio oli kyllä mun suurin pelko kaksosten kanssa, mieluummin alakautta vaikka näinkin.

Minä synnytin kaksostyttömme viime elokuussa alateitse rv 33+4. Synnytys oli melko nopea (kokonaiskesto 4h45min., sairaalassa olin kyllä jo edellisen yön lapsiveden menon vuoksi) ja menikin nopean etenemisen vuoksi aikaslailla " luomuna" ilman kivunlievityksiä ;) Supistukset oli aika " tuhteja" , mutta ponnistusvaihetta en kokenut mitenkään ylitsepääsemättömän " hirveänä" eikä touhusta jäänyt mitään kammoa. Tokihan se oli aikamoinen rypistys. Itse olin ainakin sen verran supistusten " syövereissä" etten olisi kyllä osannut mitään vaatia, olin vaan tyytyväinen kun paikalla oli niin paljon väkeä (7hlö meidän lisäksi) jotka tsemppasivat ja tiesivät mitä pitää tehdä.



Synnytyskertomukseni löytyy täältä jos kiinnostaa lukea tarkemmin:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.

asp?m=8277718&p=&mpage=1&tmode=1&smode=1&key=

syyskeijujen&language=single



(toivottavasti tuo osoitehomma toimii, en ole oikein varma osasinko liittää sen oikein)



Hyvää loppuodotusta ja kovasti tsemppiä synnytykseen!!



:) elaine + tytöt 4kk

...juu, en siis osannut tuota osotetta liittää, mutta jos kaiken tuon litanian kirjottaa osoiteriville niin eiköhän se sillä tavalla löydy...



:) elaine " bittiguru"

Rv 36+5 suuren painoeroepäilyn vuoksi. Avautumisvaihe oli nopee, reilu neljä tuntia. Ponnistella ehdin noin 45 minuuttia, jonka jälkeen A-vauvan napanuora luiskahti ulos, ja jouduin hätäsektioon. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja kävi niin tosi nopeesti, ettei siinä oikeestaan ehtinyt edes kauheesti hätääntymään.. Onneksi.. =)

Meillä kaksoset päättivät lähteä syntymään viikolla 30+5. Kolmen päivän sairaalassa makaamisen ja supistusten estolääkityksen jälkeen mitään ei enää ollut tehtävissä kun vahvimmatkaan suoraa suoneen annettavat spistuksenestolääkkeet eivät pitäneet silloin jo säännöllisiä ja kipeitä supistukisa poissa.



Synnytyksen pohjalla oli siis monen päivän suunnaton stressi ja yli vuorokausi tipassa synnytyssalissa toivoen ettei vauvat vielä syntyisi... Ei siis mitkään huippufiilikset.



Itse synnytys meni kuitenkin helposti vaikka olin ensisynnyttäjä. Puoli-istuvassa asennossa ponnistin ja molempien lapsien sydänkäyrää otettin synnytyksen alusta loppuun asti. Mahaani kiinnitettiin anturit, molemmille lapsille oma ja stten yksi joka mittasi supistuksien voimakkuutta. Oli turvallinen olo, kun tiesi, että vauvat voivat koko ajan hyvin.



Ponistusvaiheessa mukana oli kaksi kätilöä, kaksi lääkäriä ja yksi lastenlääkäri. Olo oli luottavainen ja he todella hoisivat sinänsä katastrofaalisen ennenaikaisen synnytystilanteen loistavasti. Etukäteen kukin kertoi mitä tulee tapahtumaan ja mitä lapsille tehdään kun ovat syntyneet jne jne-



Kivunlievityksenä mulla oli ilokaasu ja sitten kun kohdunsuu oli 4 cm auki annettiin epiduraali. Epiduraalin vaikutus kesti 2 tuntia jonka nukuin, eli vei kivut aivan loistavasti. Juuri ennen ponnistamisen alkua sain hiukan lisää epiduraalia joka teki ponnistamisestakin lähes kivuttoman.



A vauva syntyi 30 min. ponnistamisella, sitten odoteltiin 10 min. että supistukset alkaisivat taas ja sitten ponnistin b:tä 20 minuuttia. Kun vauvat olivat syntyneet, laitettiin peräsuoleen muutama lääkepilleri jotka auttoivat istukan irtoamiseen. Kätilöt vetivät hyvin varovasti napanuorista ja muutamien minuuttien kuluttua istukka (yhteenkasvaneet) tuli ulos. En joutunut lainkaan itse ponnistamaan istukkaa ulos. Sitten tikattiin pintarepeämiä.



Tuloksena kaksi aivan ihanaa lasta jotka ovat vielä kasvamassa sairaalassa.



Olin tosi tyytyväinen synnytykseeni :)

Hei,



kuulun niihin ' onnellisiin' kaksosäiteihin, jotka ovat saaneet kaupanpäälle kokea kummankin synnytystavan.



A-vauva syntyi alateitse imukupin avustuksella ja väliliha leikattiin. Kukaan (!) ei pitänyt toisesta kiinni, vaikka salissa oli yksitoista ihmistä meidän lisäksemme, joten B-vauva kääntyi linkkuveitsiasentoon. Jos luulette, että synnytys teki kipeää (minulla ei ollut epiduraalia), niin se sitten vasta sattuukin ihan perkeleesti, kun vauvaa yritetään kääntää. Kolme lääkäriä murjoi minua. Jossain vaiheessa siirrettiin leikkaussaliin ja repiminen jatkui. Väliliha jo valmiiksi riekaleina lääkäri yrittää vetää lasta ulos. Muistan erittäin hyvin, kun synnytysvalmennuksessa lääkäri naurahti ja sanoi, että sitten on sellainen jaloista kiinni ja ulosveto...



' Äidin onneksi' lapsen sydänäänet hävisivät ja minut nukutettiin ja tehtiin hätäsektio. En ikinä tule unohtamaan sitä kurkkuääntä, mikä itsestäni lähti lääkärin yrittäessä repiä lasta ulos -kyseessä oli kuitenkin vain 1890 g painanut vauva. Aamulla syntyneet lapset näin sitten vasta illalla. Ennen seuraavaa synnytystäni tulen käymään synnytyspelkopolilla.



Toivottavasti en peloitellut turhaan teitä odottajia, sillä loppu hyvin, kaikki hyvin. Lääkäri sanoi synnytyksen jälkeen, että vain 5-6 % synnytyksistä päättyy hätäsektioon ja kun ajattelee kaksosten osuutta syntyvistä vauvoista, niin todennäköisyys on kuitenkin aika pieni.



Onnellista odotusta ja hyvin meneviä synnytyksiä toivottaen,

Mm

Moi!

Meidän synnytys lähti käyntiin spontaanisti supistuksilla rv 35+6. Alkoivat aamupäivällä menkkamaisella epäsäännöllisellä kipuilulla, joka ei vaikuttanut puuhiini päivällä. Hiljakseen kipu koveni mutta vasta myöhään illalla olivat niin kovia että oli mukavampi käveleskellä kuin olla paikallaan. Yöllä kolmelta puuskuttelin n. 10 min. välein ja alkoi jo tuntua ärsyttävältä se kipu. Viideltä suppareita tuli 5 min. välein ja lähdettiin synnärille. Olin sairaalaan päästyämme jo 8cm auki ja lääkäri totesi lasten olevan virhetarjonnassa, oli tulossa vähän molempien kättä ja jalkaa sekaisin. Odoteltiin kuitenkin lapsiveden menoa, jos vauva b luiskahtaisi taaksepäin. Sain siinä epiduraalinkin, mikä oli ihanaa! Lapsivesi meni ja virhetarjonta paheni entisestään. Siispä lähdettiin kiireelliseen sektioon. Hirvee hyörinä ja pyörinä kävi mun ympärillä ja paljon ihmisiä!

Syntyi terveet tytöt, reilu 2-kiloista. Mulla sektiokokemus oli kyllä ihan positiivinen, sain kyllä nukutuksen koska oli aika kiire. Sektio tehtiin puoli 11 aikoihin, loppupäivä meni maatessa mutta seuraavana päivänä pystyin jo liikkumaan kivasti. Kipupumppu oli mulla 2 päivää jonka jälkeen jatkettiin buranalla. Haavakipu on kyllä aluksi kova mutta täytyy vaan pitää huoli että koko ajan jonkun sortin kipulääkitys on päällä! Haavakohtaa täytyy tietty aluksi varoa mutta se ei kyllä anna unohtaa itseään :)

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Vaikka välillä oli kiirettä, epävarmuutta ja hälinää, en oikeastaan kertaakaan pelännyt, enhän voi muutakun luottaa henkilökuntaan, ja siihen että kaikki menee hyvin.

Näin meillä.

Ainiin, mulla on aika korkea kipukynnys.



J+tyttöset 1v3kk

monenlaisia, kuten oletinkin. Kaikesta huolimatta minusta alkaa tuntua, että päädyn sektioon. Lääkäripelkoni ja kipuherkkyyteni vuoksi se tuntuu nyt kaikkein parhaalta vaihtoehdolta, mutta aikaahan vielä on, joten kuka tietää, mihin tämä tästä muuttuu. Nyt kuitenkin mielipide se, että otan mielummin 2. parhaimman vaihtoehdon = sektio

kun kaikista huonoimman alatie+hätäsektio. Oma lääkärini on kovin ymmärtäväinen, mutta miten sitten sairaalassa, toivoa sopii että saan " kunnollisen" lääkärin keskustelemaan asiasta.

samassa synnytyksessä. Eli olen myös näitä " onnellisia" . Kaksospojat 5/06. Synnytys käynnistettiin 38+6 kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Kärvistelin 14 tuntia synnytyssalissa piuhoissa. A-vauvalla skalppi päässä eli anturi josta nähtiin hänen sykkeensä ja B-vauvan sykkeet otettiin anturilla vatsan päältä. Sain epiduraalin ja se auttoi pahimpiin kipuihin. Meikäläinen aukes pikkasen hitaanpuoleisesti ja jäi joku reuna, jota lääkäri kävi kätilön kanssä ronkkimassa ihan riittävän usein. Ja kipeää teki. Kun ponnistamisen aika tuli ei kipulääkkeistä ollut enää tietoakaan, eikä lisääkään annettu, kun supistelin heikosti. Ponnistelin A-vauvaa 30 min, mutta en häntä reunan yli saanut, kuten kätilöt minua kannustivat. A-vauva on syntynyt imukupilla. Kun B-vauvaa olisi pitänyt ruveta synnyttämään, ei supistuksia enää tullut laisinkaan. Vauva oli raivotarjonnassa. B-vauvalle tuli napanuoran luiskahdus ja oli tulossa käsi edellä. Sydänäänet romahtivat. Päädyttiin hätäsektioon. Jälkeen päin tuli mieleen, että onneksi. En olisi enää ponnistaa jaksanutkaan. Sektiossa selvisi B-vauvalla olleen lyhyehkö napanuora, joten alateitse en olisi pystynyt vauvaa synnyttämäänkään. Synnytyksen jälkeen hemoglobiini oli 89. Aika heikossa kunnossa olin veriarvojen suhteen.



Synnyttäminen on mielestäni arpapeliä, oli kyseessä sitten yksi tai kaksi synnytettävää. Toisilla synnytys sujuu kuin vettä vaan, ja toisilla tulee niitä ongelmia. Mikään synnytys ei ole kivuton. Alatiesynnytys koskee erilailla kuin taas sektio. Täytyy sanoa, että nopeammin välilihahaava parani kuin taas sektiohaava oireilee ajoittain vieläkin.



Vaikka minullakin oli synnytys aika tapahtumarikas, en vaihtaisi sitä kokemusta mistään hinnasta pois. Aika on kullannut muistot.

Kirjoitin tossa jo aikasemmin synnytyksestä ja haluan vielä lisätä että mielestäni se tikkien ompelu oli kaikista paskamaisin homma!! Kun väsyneenä joutuu maata vielä synnytyksen jälkeen yli kaksi tuntia paikallaan jalat ylhäällä,ja siis ilman tukia,kätilöt lähtevät toiseen synnytykseen ja jalat kramppaavat ja sitten harjottelija sohii neulan kanssa niin itku meinasi tulla. Loppujen lopuksi alkoi naurattaa kun kätilö sanoi harjoittelijalle ompelun loputtua että, -" tämä ei kyllä ole äidistä kivaa mutta täytyy aina kokeilla sormella ettei ole vahingossa ompeleet menneet peräsuolen puolelle" . Teki mieli huutaa että tässä on nyt pukattu kaksi lasta maailmaan ja kursittu paikkoja kokoon kaksi tuntia,että ei mikään voi enää tuntua missään! No joo sitten kun vihdoin pääsi suihkuun niin meinasin pyörtyä.



Oliko muilla synnytyksen jälkeen hengitysvaikeuksia? Musta tuntui kuin keuhkot olisivat olleet todella pienet niin että piti haukkoa henkeä,varsinkin kun seisoi. Meni vuorokausi ennenkuin henki kulki normaalisti.. Johtuukohan kohdun suuresta koosta,vie tilaa muilta elimiltä tai jotain..



Memmi82

Meillä nyt 3,5kk ikäiset kaksostytyöt jotka syntyivät 6.9.06.

Synnytys lähti pikkuhijaa käyntiin kotona a-vauvan lapsiveden menolla ja sairaalassa odottelin neljä päivää synnytyksen käynnistymistä.

Synnytys käynnistyi onneksi itsestään vkolla 35+4. Avautumisvaihe oli nopea. Synnärille mentyäni kätilö totesi että epiduraalista ei olisi enää mitään apua, koska olin jo auki 10cm. Eli pääsin suoraan ponnistusvaiheeseen. Ponnistusvaihe kesti 1,5h mutta lääkäri totesi että jos avautumisvaihe on ensisynnyttäjällä nopea, voi ponnistusvaihe hieman pitkittyä. Meidän neidit olivat kummatkin rt:ssa ja hyvällä mallilla tulossa maailmaan. Tytöillä on ikäeroa 13min.



Synnytyksen jälkeen neidit menivät Tyks:n keskolaan hieman voimistumaan ja 12 pvän jälkeen päästiin kotiin opettelemaan vauvaperheen arkea =)



Itseäni jännitti suunnattomasti synnytys ja kipu, mutta olin täysin positiivisesti yllättynyt, miten " helppo" oma synnytykseni oli. Olin jossain vaiheessa haluamassa ehdottomasti sectiota, mutta ONNEKSI lääkäri sai minut ylipuhuttua synnyttämään alateitse. Palautuminen synnytyksestä oli nopeaa ja muutama nirhauma alapäässä parani alle viikossa.



Tsemppiä synnytykseen

Doublemon+ Lilja ja Minea

Mulla B-poika jökötti sitkeästi perätilassa jo varsin varhaisesta vaiheesta. Pään tunsin aina vasemman kylkikaareni alla mötikkänä ja potkut jysähteli alaspäin. Synnytys käynnistyi lapsivesien purskahduksella vk 33+4 yöllä ja supistukset alkoi lähes saman tien. Eka synnytykseni alkoi ihan samalla tavalla ja kesti 6 tuntia, joten arvelin ettei tässäkään kauaa menisi.

Sairaalassa mitattiin ensin sykkeitä ja supistuksia vöillä, keinuttelin keinutuolissa, sitten lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen. Kysyi mielipiteeni synnytystavasta, alakautta halusin ilman muuta synnyttää. Sitten siirryin synnytyssaliin. Otin pitkän suihkun ja sen jälkeen laitettiin seurantavyöt. Kanyyli laitettiin käteen siltä varalta, että tippaa olis tarvittu myöhemmin. Istuksin ja kiemurtelin eri asennoissa sängyllä, välillä seisoin sängyn vieressä, nojailin etukumarassa. Kun ponnistustarve alkoi, asetuin kyykkyyn siihen sairaalasängylle, sängyn yläpääty oli pystyssä selkääni tukemassa ja mies seisoi vieressä. Ponnistusvaiheen kestoa en muista, mutta useamman supistuksen ajan ponnistin. Pojan synnyttyä nostin hänet heti napanuoran katkaistua syliini ja pitelin häntä siinä rinnoillani samalla kun lääkäri ultrasi B-pojan asentoa. Hyvin oli tulossa. Kun ponnistustarve taas alkoi, annoin A-pojan hoitajille. B:n sydänäänet välillä hidastui monitorin mukaan, mutta palautuivat kuin vaihdoin asentoa, ja mahdollisesti kyse oli siitä että monitori mittasi välillä minun sykettäni. Ultralla katsoessa pojan syke oli koko ajan hyvä. Ponnistin taas pystykyykyssä (puolimakuuta ja jalkatelineitä kyllä tyrkytettiin) ja vartalo solahti todella helposti ulos, edes epparia ei tarvinnut tehdä. Lääkäri auttoi sitten vauvan pään ulos ja ponnistin itse vielä apuna. Perä-jalka-tarjonta luki papereissa, ilmeisesti toinen jalka oli pepun alla. Kaikkiaan meni nelisen tuntia aikaa.

Mulla synnytyksen helppouteen (en sano kivuttomuuteen, sitä se ei totisesti ollut) vaikutti ennenaikaisuus, A-poika painoi 2390 g, ja se että olin uudelleensynnyttäjä. Mulla oli myös kivuttomia supistuksia koko raskauden ajan, jo vk 12 asti, ja kohtuni oli todella napakka loppuun asti, synnytyksen jälkeenkin palautui tosi nopeasti, eli mitään ylivenyttymistä ja kohdun väsymistä ei tarvinnut pelätä. Jälkikäteen olen tajunnut, että B-pojan synnytyksessä oli katastrofimahdollisuudet, koska hänen napanuoransa oli kiinni kalvoissa. Kalvojen repeäminen tai puhkaisu olisi voinut repäistä elintärkeät suonet rikki. Tätä nyt muiden on turha ruveta pelkäämään, se on tosi harvinaista.

Tämä nyt esimerkkinä, että helppojakin kaksossynnytyksiä B-vauvan perätilasta huolimatta on. Mutta jokainen synnytys on omanlaisensa.

viime kesänä käynnistyksellä viikolla 38+3. Käynnistettiin sen takia, että lapsivettä oli alkanut lorahdella pari pv aiemmin, mutta supistukset ei alkaneet. Tämä oli nopeampi, tipan aloittamisesta kahdeksan tunnin kuluttua oli kumpikin lapsi maailmassa. Mutta kivuliasta oli, ei voi muuta sanoa. Epiduraalikaan ei auttanut yms mukavaa :( A-kaksonen syntyi kuitenkin helposti miltei vessanpönttöön, mutta B oli perätilassa ja oli hankalampi tuon perätilajutun takia pusertaa ulos. SUpistukset alkoivat myös hyytyä A:n synnyttyä ja tippaa vaan lisättiin ihan järjettömiin määriin ja kipu oli sanoinkuvaamaton. Kun oli jo aika väsynyt tuossa vaiheessa, ni huh. Lopulta lapsi tuli ulos elottomana, mutta virkosi niin nopeasti, ettei viety edes mihinkään hoitoyksikköön yms.



Jos kumpikin lapsi on pää alaspäin, ni se on varmana aika helppo juttu, koska se toka tulee varmaan aika helposti. Noi supistukset nyt on aikalailla samoja kuin yksösessäkin, joten ei se alkuvaihe eroa. Käynnistyksessä tietenkin supistukset on hirveitä miltei alusta lähtien ja tällä kerralla ei edes tarjottu kaurapusseja tai suihkuja...kyllä se oli totista touhua koko ajan. Mutta hengissä selvittiin ja niin selviät sinäkin. Tsemppiä!

Synnytyksen helppouteen tai vaikeuteen kun ei juurikaan itse pysty vaikuttamaan. Itselläni kaksoset olivat oikein päin päät menosuuntaan päin jo hyvissä ajoin, joten kukaan ei edes kysynyt kuinka haluan synnyttää. Pelkäsin sektiota alkuraskaudesta, kun lapset kääntyilivät paljon, mutta onneksi asettuivat ja sain ns. normaalin alatiesynnytyksen.

Terveet kaksostytöt syntyivät viikkotilanteessa 35+3 TAYS:ssa ja synnytys kokonaisuudessaan kesti vajaat 4h. Pidin synnytystä tosi helppona, tosin vähän kivuliaampana nopeutensa puolesta. Verrokkina esikoisen synnytys, joka kesti vähän vajaat 22h ja väliliha leikattiin.

Henkilökunta sairaalassa oli tosi mukavaa eikä mua ainakaan häirinnyt, vaikka salissa oli mun ja mieheni lisäksi porukkaa kymmenkunta. Ainoa hankala juttu kaksosten synnytyksessä oli mun flunssa; hengittäminen oli tosi hankalaa aina välillä kun nenä oli ihan tukossa. =)



Nyt meidän tytöt on 11kk ja esikoinen 2v8kk. Ihanan tyttötrion saimme. =)



masuli + tytöt