Elämän vonkamies-elokuva nyt tv1 - todella masentavaa paskaa tuo elämä ollut tuolloin

Muistaakseni Kalle Päätalo joutui jo joskus 12-vuotiaana menemään savottaan tienaamaan rahaa, että saatiin ostaa esimerkiksi jauhoja, että voitin leipoa leipää ettei kuoltu nälkään. Köyhille ihmisille jaettiin jauholappuja, joilla saatiin 60 kilon jauhosäkki ilmaiseksi, mutta Kallen perhe ei meinannut sitä aina saada kun kirottiin kuinka heidän perheellä kuluu jauhoja niin paljon ja isä Herkko vain makaa laiskana eikä mene töihin. Kuitenkin hän oli psykoosissa, mikä on erittäin vakava mielenterveyden häiriö. Minä sen omakohtaisesti tiedän, miltä se tuntuu. Ei silloin töihin todellakaan pysty, hyvä jos pystyt edes vessassa saati suihkussa käydä tai syödä jotain. Minulla sentään on ollut lääkitys siihen. Vaikka ei Kallen äidillä Riitullakaan helppoa ollut kun Herkko koko ajan epäili, että Riitu suunnilleen juoksee ympäri kyliä vieraiden miesten perässä pettäen Herkkoa heidän kanssa.

Pienet oli ympyrät, pään sisällä ja sen ulkopuolella. Taisi olla elämisen visio ja missio uuteen päivään herääminen ja elossa pysyminen. Soft Embo ja bidé saivat vasta joskus myöhemmin merkitykselliset mittasuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kasvoi tuollaisessa mökkipahasessa. Talvisin vesi jäätyi sisällä sankoon. Kyllä siellä uunintekele oli mitä lämmitettiin, mutta kai se lämpö harakoille karkasi. Ja ei niitä polttopuitakaan ylimäärin riittäny.

Vieläkin hän muistelee sitä kauheeta kylmyyttä talvisin ja sai lapsuudestaan kammon inhota talvia ja kylmyyttä.

Ite asun uudessa kerrostalossa, jossa säästösyistä alennettu talvinen sisälämpötila juurikin siihen alimpaan mahdolliseen eli 20 asteeseen. Jatkuvasti palelen ja sisällä monta vaatekertaa ja sormissa kynsikkäät. 

Niin tällainen on kova koettelemus nykysuomalaiselle, samoin tietynlaisen makaronin loppuminen väliaikaisesti kaupoista.

Ihminen elää aikaansa ja kaikki täytyy peilata siihen. Tuskin 1920-luvun alun tyyppejä lohdutti ajatus että 1860-luvun nälänhädässä oli asiat huonommin. En minä sano etteikö nykyään valiteta turhastakin, mutta nämä vertailut menneeseen on aika turhia. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se vonkaa?

"

vonkamies

kosken kohdalla oleva uittomies, jonka tehtävänä oli estää puiden ruuhkaantuminen ja laittaa ne eteenpäin, mikäli ruuhka pääsi syntymään"

https://urbaanisanakirja.com/word/vonkamies/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kasvoi tuollaisessa mökkipahasessa. Talvisin vesi jäätyi sisällä sankoon. Kyllä siellä uunintekele oli mitä lämmitettiin, mutta kai se lämpö harakoille karkasi. Ja ei niitä polttopuitakaan ylimäärin riittäny.

Vieläkin hän muistelee sitä kauheeta kylmyyttä talvisin ja sai lapsuudestaan kammon inhota talvia ja kylmyyttä.

Ite asun uudessa kerrostalossa, jossa säästösyistä alennettu talvinen sisälämpötila juurikin siihen alimpaan mahdolliseen eli 20 asteeseen. Jatkuvasti palelen ja sisällä monta vaatekertaa ja sormissa kynsikkäät. 

Niin tällainen on kova koettelemus nykysuomalaiselle, samoin tietynlaisen makaronin loppuminen väliaikaisesti kaupoista.

Traumoja on monenlaisia, kaikki yhtä valideja. Näitä sitten vanhuksena muistellaan jälkipolville kiikkustuolissa. "Se oli se kauhea vuosi -23, kun kaupoista loppui Myllyn parhaat makaronit, ja sitä sitten kansa joukolla kauhisteli AV-palstalla. Mutta ei auttanut, elettävä oli ja eteenpäin mentävä."

Sellaista se oli, eikä tuo aika ole kovin kaukana nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuo Kallen isä mielisairas vai oliko hän vain masentunut?

Varmaan masentunut, mutta ei auttanut vaan piti vaan tehdä töitä. Sitten hoitamattomana masennus eteni vainoharhaisuudeksi ja lopulta ukko oli jo ihan sekaisin ja kärrättiin pakkotyölaitokseen.

Oli se elämä ennen mukavaa.

Tuo Herkkohan oli siis alkujaan todella kova työmies, jota arvostettiin yhteisössä. Hän kai jopa eteni johonkin pieneen esimiesasemaankin. Mutta kun sairastui, loppui arvostus ja miestä syytettiin laiskuriksi. Herkko oli siis ilmeisesti jo psykoosissa, mutta olisi vaan pitänyt tehdä töitä. Lopulta kunnanisät raivostuivat tähän "laiskuuteen" ja veivät miehen pakkotyölaitokseen kulkureiden ja muun joutoväen joukkoon. Siis ei edes mielisairaalaan. Kalle ja perhe jäivät omilleen ja anelemaan kunnalta jauhopusseja, että saisivat leipää eikä kuolisi nälkään. Kunnanisät vaan raivosi eikä armoa tunnettu. Siihen nähden suorastaan ihme miten vähän Päätalo katkeroitui, eikä esimerkiksi valinnut kommunismia katkeruutensa välikappaleeksi. Se oli tuollapäin hyvin yleistä ja yhdistyi vielä kristillisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuo Kallen isä mielisairas vai oliko hän vain masentunut?

Sairasti vuosia jonkinlaista psykoosisairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuo Kallen isä mielisairas vai oliko hän vain masentunut?

Varmaan masentunut, mutta ei auttanut vaan piti vaan tehdä töitä. Sitten hoitamattomana masennus eteni vainoharhaisuudeksi ja lopulta ukko oli jo ihan sekaisin ja kärrättiin pakkotyölaitokseen.

Oli se elämä ennen mukavaa.

Tuo Herkkohan oli siis alkujaan todella kova työmies, jota arvostettiin yhteisössä. Hän kai jopa eteni johonkin pieneen esimiesasemaankin. Mutta kun sairastui, loppui arvostus ja miestä syytettiin laiskuriksi. Herkko oli siis ilmeisesti jo psykoosissa, mutta olisi vaan pitänyt tehdä töitä. Lopulta kunnanisät raivostuivat tähän "laiskuuteen" ja veivät miehen pakkotyölaitokseen kulkureiden ja muun joutoväen joukkoon. Siis ei edes mielisairaalaan. Kalle ja perhe jäivät omilleen ja anelemaan kunnalta jauhopusseja, että saisivat leipää eikä kuolisi nälkään. Kunnanisät vaan raivosi eikä armoa tunnettu. Siihen nähden suorastaan ihme miten vähän Päätalo katkeroitui, eikä esimerkiksi valinnut kommunismia katkeruutensa välikappaleeksi. Se oli tuollapäin hyvin yleistä ja yhdistyi vielä kristillisyyteen. 

Hermanni oli aluksi mielisairaalassakin, muutaman jakson jälkeen kiikuttivat Pelson vankilaan ja vaivaistaloon.

Yhtäkkiä palasi ennalleen.

Ilmeisesti mielenterveys alkoi uudestaan reistata eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Kannattaa lukea Iijoki-sarjan ensimmäiset osat, ainakin 5.

Kirjoissa välittyvät Kallen lapsuus- ja nuoruusvuosien kokemukset paljon laajempisävyisellä paletilla maalattuna kuin Niskasen elokuvista.

Toki Pirjo Leppäsen ja Martti Kainulaisen roolisuoritukset Kallen vanhenpina ovat upeat.

Juuri luin uusintakierroksena Iijoki-sarjan 9 ensimmäistä osaa.

No tuskin ne myöskään kaipasivat älypuhelimia viihteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuo Kallen isä mielisairas vai oliko hän vain masentunut?

Varmaan masentunut, mutta ei auttanut vaan piti vaan tehdä töitä. Sitten hoitamattomana masennus eteni vainoharhaisuudeksi ja lopulta ukko oli jo ihan sekaisin ja kärrättiin pakkotyölaitokseen.

Oli se elämä ennen mukavaa.

Tuo Herkkohan oli siis alkujaan todella kova työmies, jota arvostettiin yhteisössä. Hän kai jopa eteni johonkin pieneen esimiesasemaankin. Mutta kun sairastui, loppui arvostus ja miestä syytettiin laiskuriksi. Herkko oli siis ilmeisesti jo psykoosissa, mutta olisi vaan pitänyt tehdä töitä. Lopulta kunnanisät raivostuivat tähän "laiskuuteen" ja veivät miehen pakkotyölaitokseen kulkureiden ja muun joutoväen joukkoon. Siis ei edes mielisairaalaan. Kalle ja perhe jäivät omilleen ja anelemaan kunnalta jauhopusseja, että saisivat leipää eikä kuolisi nälkään. Kunnanisät vaan raivosi eikä armoa tunnettu. Siihen nähden suorastaan ihme miten vähän Päätalo katkeroitui, eikä esimerkiksi valinnut kommunismia katkeruutensa välikappaleeksi. Se oli tuollapäin hyvin yleistä ja yhdistyi vielä kristillisyyteen. 

Eihän tuohon aikaan psykooseja ole osattu hoitaa juurikaan. Työ on ollut yksi hoitomuoto. Lakanoihin kääriminen toinen. Eipä ne paljoa auta. Sitten oli lobotomiaa ja lääkkeet on tullut vasta paljon myöhemmin.

Tänä päivänä 25-vuotias elämäntapatyötön voi majailla mukavassa kämpässä vaikka Helsingin Punavuoressa, pelailla tietokoneella yöt ja ryypiskellä ja nukkua päivät. Yhteiskunta maksaa lystin.

Elämä oli ainakin yksinkertaisempaa silloin. Ei kuvattu naamaa ja persettä instagramiin.

Vierailija kirjoitti:

No tuskin ne myöskään kaipasivat älypuhelimia viihteeksi.

Kyllähän Kalle monet kerrat kirosi savottakämpällä, kun ei ollut nettiä eikä älypuhelinta. Se on rivien välistä luettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli ainakin yksinkertaisempaa silloin. Ei kuvattu naamaa ja persettä instagramiin.

Niin, kun ei voinut. Varmasti olisi kuvattu, jos olisi ollut pelit ja vehkeet siihen.

Kalle syntyi pian sisällissodan jälkeen 1920.

Sekin on hyvä huomioida.

Finnassa löytyy elämän vonkamies kokonaan, 5,5 tuntia.

Elokuva versio on turhan tiivistetty kuvaus.

Kaikki on suhteellista. Nykysuomalainen itkee, kun Jani-Petterin lätkäharrastus jäähallissa ammattivalmentajineen on niin kallista.