Mitä ajattelet naisesta joka ottaa miehen nimen naimisiin mennessä?

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto kun haluaa näyttää kaikille että on PÄÄSSYT NAIMISIIN

Yhdysnimen ottaneista tulee enemmän tällainen vaikutelma. Ei olla haluttu vaihtaa kokonaan nimeä syystä x, mutta halutaan kuitenkin ottaa miehen nimi oman sukunimen jatkeeksi. Usein nämä yhdysnimet ovat varsin koomisia, koska nimet eivät sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto kun haluaa näyttää kaikille että on PÄÄSSYT NAIMISIIN

Kuulostaa siltä, että oma itsetuntosi on olematon 😌

Nykyään ei päästä vaan mennään naimisiin.

Avioliitossa ilahdutti suuresti myös se, että pääsin tyttösukunimestäni eroon, inhosin nimeäni 23 v. Se oli typerältä faijalta tullut nimi, en sitä vaihtanut, kun seurustelin jo tulevan mieheni kanssa ja siinä liitossa sain upean sukunimen, jota moni kadehtii vieläkin.

Hirveitä sekamelskoja on perheet joissa on kaksi, kolme neljä eri nimeä, ei koskaan tiedä mitä köyhälistösakkia ne on.

Syntyy vähemmän ongelmia, jos perheessä kaikilla on sama sukunimi. Olen itse uusperheen lapsi ja ainoa perheessä, jolla oli eri sukunimi kuin muilla. Tosin uusperhe oli silloin vielä tuntematon ilmaus. Tuntui usein hankalalta selitellä, että minä en ole A. K. vaan A. V. Joskus toivoin, että isäpuoli adoptoisi minut ja minäkin saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä oli. 

Se miksi, niin harva mies ottaa vaimonsa sukunimen, johtunee siitä, että perinteisesti nainen otti miehen nimen, mutta myös siitä, että miehen itsetunto on sen verran heikompi, ettei mies kestä sitä, että hänellä olisi vaimon sukunimi. Mitä ne kaveritkin sanoisivat?

Vierailija kirjoitti:

Syntyy vähemmän ongelmia, jos perheessä kaikilla on sama sukunimi. Olen itse uusperheen lapsi ja ainoa perheessä, jolla oli eri sukunimi kuin muilla. Tosin uusperhe oli silloin vielä tuntematon ilmaus. Tuntui usein hankalalta selitellä, että minä en ole A. K. vaan A. V. Joskus toivoin, että isäpuoli adoptoisi minut ja minäkin saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä oli. 

Se miksi, niin harva mies ottaa vaimonsa sukunimen, johtunee siitä, että perinteisesti nainen otti miehen nimen, mutta myös siitä, että miehen itsetunto on sen verran heikompi, ettei mies kestä sitä, että hänellä olisi vaimon sukunimi. Mitä ne kaveritkin sanoisivat?

Tämä! Kun erosin ja vaihdoin sukunimeni, exän suurin murhe oli se, ettei lasten sukunimiä saa vaihtaa. Kun ei muuten osaa luoda ja ylläpitää suhdetta lapsiinsa, niin pääasia, että on edes sama nimi.

Tylsiä tavisnaaraita jotka nauttivat miehelle alistumisesta ja pitävät avioliittoa saavutuksena.

Että, hän on nainen, joka ottaa miehensä sukunimen mennessään naimisiin.

Kyllähän sitä moni sitten paperilla luulisi että olisi kyseessä homopari kun molemmilla on miehen nimi. 

Vierailija kirjoitti:

Syntyy vähemmän ongelmia, jos perheessä kaikilla on sama sukunimi. Olen itse uusperheen lapsi ja ainoa perheessä, jolla oli eri sukunimi kuin muilla. Tosin uusperhe oli silloin vielä tuntematon ilmaus. Tuntui usein hankalalta selitellä, että minä en ole A. K. vaan A. V. Joskus toivoin, että isäpuoli adoptoisi minut ja minäkin saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä oli. 

Se miksi, niin harva mies ottaa vaimonsa sukunimen, johtunee siitä, että perinteisesti nainen otti miehen nimen, mutta myös siitä, että miehen itsetunto on sen verran heikompi, ettei mies kestä sitä, että hänellä olisi vaimon sukunimi. Mitä ne kaveritkin sanoisivat?

Tämäpä juuri. Minä olin myös lapsena se jolla ainoana oli eri nimi, ja kun lapseni syntyi, laitoin perinteisesti hänelle isänsä nimen. Kun emme olleet lapsen isän kanssa enää yhdessä ja menin aviomieheni kanssa naimisiin, muutin lapseni nimen samaksi kuin minulla ja miehelläni. Jos en olisi itse vaihtanut, tai vaihtanut lapseni nimeä, olisi meidän perheessä ollut kolme eri sukunimeä, ja voi helvetti sitä selittelyä ja säätämistä joka paikassa. Oma nimeni (isäni nimi) oli todella harvinainen, ja sitäkin sai lapsuudesta asti selitellä, oli ihana saada ihan tavallinen nimi, ja kun isäni oli nimensä loannut niin täysin, niin oli helpotus päästä siitä eroon, se nimi on enää isävainaan siskolla ja hänen kahdella lapsellaan. En tiedä miksi tätini halusi lapsilleen nimen joka tunnetaan negatiivisesti, siellä missä nyt yleensä tunnetaan.

Mulle on sama sukunimi koko perheellä perhettä yhdistävä tekijä, me ollaan ne Virtaset, eikä Korhonen-Virtanen-Pörhölät.

Nykyinen miehenikään ei kyllä haluaisi omaa nimeään vaihtaa, vaikka ei hänen nimensäkään ole mikään erityisen maineikas, vaan kaimoja on maa väärällään. Mutta hän on sitä sukupolvea ettei osaisi kuvitella nimensä vaihtamista, vaikka hänen esi-isänsäkin on vaihtaneet nimeä, ennen kun nimi vaihtui sen mukaan missä talossa oltiin töissä.

Vuonna 1981 ei ollut vaihtoehtoa, lakihan muuttui vasta 1986. Kaksoisnimestä olisi tullut liian pitkä.

En ajattele mitään hänestä. En niin yhtään mitään.

Itse en ottaisi. Se muistuttaa minua siitä ajasta, kun nainen laskettiin miehen omisuudeksi.

Mutta se on minulle saman tekevää ottaako joku toinen miehensä sukunimen vai eikö.

Huomaatko, miten heti oletat naisen olevan nimenvaihtaja. En ole koskaan kuullut, että miehen oletettaisiin vaihtavan nimeä :D

Naisen nimenvaihto ei ole tasa-arvoista, ja teidän akkojen on ihan turha määkiä miten miehet muka rakastaa teitä, vaikka he käyttävät teitä omaan valtaansa ilman mitään vastaeleitä. Miksei mies ota naisen isän nimeä? Mieheltä sekin on. Miksi mies ei siis koskaan voi vaihtaa nimeä?

Miehet ei rakasta teitä. Tyttöjähän ei haluta syntyvän koska sukunimi JATKUU vain pojan kautta, ja silti heteroakat kehuu valintaahhhhh, vaikka teidän takianne kaikkia naisia syrjitään.

Miehet ei muuten tuomitse naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja naisia saa ha*ata ja rai*kata aivan vapaasti myös valtaosassa Euroopan maita. Kannattaa tosiaan julistautua miehen omaisuudeksi suhteeseen, joka naiselle on vaarallisin.

Nauran joka kerta kun nimenvaihtaja perhesur*ataan ;) olisi kannattanut kuunnella sitä ilkeää feministiä.

Naisen nimi on laitonta antaa perheelle valtaosassa maailmaa, silti akat kehuu vapautta syrjiä :DD

Älkää pillittäkö kun poikia syrjitään. Antaisin pojan adoptioon, syynä sukunimi.

Kyllä minä otin miehen nimen ja pidin sitä kunniana jopa. Se on myös tapa osoittaa kiitollisuutta.

Varmaan alkaisin kyseenalaistamaan hänen sukupuoli-identiteettiään. Varmaan myös toteaisin, etten odottanut päätyväni naimisiin Reijon, Pertin tai minkä miehen nimen nyt valitsisikaan.

Lapset yleensä jää äidilleen joten olisi fiksua pitää jo siksi oma sukunimi. Lapselle voi antaa äidin sukunimen.

Mielestäni miehen nimen ottaminen on noloa ja osoittaa, ettei nainen tiedä mitään historiasta.

Itse en vaadi miestä ottamaan minun nimeä joten itsekään en ota hänen nimeään. Toisaalta en näe mitään arvoa avioliitolla. Sen verran moni eroaa, että koen avioliiton olevan täysin turha juttu. Lainsäädäntö voisi tässä kehittyä ja poistaa avioitujen etuudet.

Tiedoksi vaan ap että Suomessa nainen (sykupuolia on vain kaksi!!) ei voi ottaa selkeästi miehelle kuuluvaa nimeä. Sukunimestähän et maininnut mitään...

Vierailija kirjoitti:

Itse en ottaisi. Se muistuttaa minua siitä ajasta, kun nainen laskettiin miehen omisuudeksi.

Mutta se on minulle saman tekevää ottaako joku toinen miehensä sukunimen vai eikö.

Entä jos haluaa olla miehen ominaisuutta? Itseäni kiihottaatuo?

Vierailija kirjoitti:

Naisen kuuluu ottaa miehen sukunimi, koska hän on miehensä omaisuutta.

Näin se Raamatun mukaan on. Paitsi että myös mies on vaimon omaisuutta. He ovat yksi.

Otin miehen nimen. Ai miksi? Etunimellä ja nen-loppuisella tyttönimelläni on kuusi samannimistä henkilöä, miehellä sen verran harvinainen sukunimi, että minua ei voida sekottaa toiseen samannimiseen.