Kertokaa parisuhteista, jotka alkaneet jossain muualla kuin yöelämässä?
Taas vähän yksinäinen olotila. Salilla on käyty tälle illalle, ruoka tehty ja syöty. Nyt vain katselen jotain väsyneitä sarjoja netflixistä tai pelaan tietokoneella.
Yöelämä, yökerhot ja vastaavat eivät ole koskaan kiinnostaneet. Onko naisoletettua mahdollista löytää jotenkin muutenkin kuin yöelämästä? Jotkut boomeri työtoverit aina kyselevät että kävinkö kotikaupungimme yössä iskemässä naisia.
En käynyt enkä käy. En vain pidä siitä metelistä ja ihmismassoista.
Mutta mitään työpaikkaromanssia on turha kuvitella, kun keski-ikä omalla työpaikalla on korkea ja naisista nuorinkin mallia 55 vee.
M37
Kommentit (17)
Tapasin nykyisen mieheni Final fantasy XIV pelissä.
N.35
En ole koskaan tavannut ketään mistään yöelämästä.
Ensimmäisen poikaystävän tapasin lukiossa.
Seuraavan tapasin kesätyöpaikasta
Seuraavan tapasin kuntosalilla
Ja nykyisen puolison tapasin yliopistolla
Ja eiköhän se edelleenkin ole erittäin yleistä, että yhteisten tuttavien kautta tavataan
Vierailija kirjoitti:
Tapasin nykyisen mieheni Final fantasy XIV pelissä.
N.35
Pystyykö siellä...juu nou..?
Kyllähän silloin nuorena myös ne kilteinmät pojat olisivat halunneet lähteä juhlimaan ja pitämään hauskaa. 😕
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän silloin nuorena myös ne kilteinmät pojat olisivat halunneet lähteä juhlimaan ja pitämään hauskaa. 😕
Ei heitä onneksi kukaan estänyt silloin, eikä estä nyt. Eli eikun juhlimaan siitä!
Kaksi parisuhdetta alkaneet opiskelupaikoissa. Siinä, olepa hyvä.
Vaimo kysyi aikoinaan Lontoossa, haluaisinko lähteä ulos. Minähän hämilläni lähdin ja vein homman maaliin. Nyt on oltu aviossa jo yli 20 vuotta.
En ole ketään seurustelukumppaneista tavannut yöelämässä. Ihan kavereiden kautta, esim yhdessä ollaan oltu muutto-apuna, tai kutsuttu mukaan kesäpäivän piknikille.
Nykyään olen naimisissa hyvän ystäväni serkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin nykyisen mieheni Final fantasy XIV pelissä.
N.35
Pystyykö siellä...juu nou..?
Tavattiin pelissä, ystävystyttiin, tavattiin lopulta oikeassa elämässä pelin ulkopuolella, tavattiin enemmän ja enemmän, rakastuttiin, mentiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se melkein vaatii sen että menee joko Tinderiin, tai sitten jonnekin ihmisten ilmoille. Sulla on harmillisesti aika yksinäiset harrastukset. Olisitko valmis menemään johonkin työväen opiston kurssille, missä nyt ainakin naisia pyörii.
Tuntemattomien iskeminen kaupungilla voi olla aika pelottava kokemus naisille ja toisaalta ei ulkonäön pohjalta voi tietää esim. ketkä ovat varattuja. Se kuulostaa vähän ajanhukalta.
Toivottavasti löydät etsimäsi!
t. Samoilla harrastuksilla varustettu N37
Onko edes enää suomalaisessa kulttuurissa sellaista tuntemattomien naisten iskemistä yöelämässä? Ehkä joskus ysärillä oli sellaista. Tuskinpa nykypäivänä. Itse en vain kehtaa sanoa suoraan boomerityökavereille, jotka elävät menneisyydessä. Yleensä kerron jonkun kiertelevän ja kaartelevan vastauksen.
M37
Mä ja mun mies "tavattiin" netin kirjekaveripalstalla vuonna 2009. Aluksi kirjoitettiin ihan perinteisiä paperikirjeitä, sitten tavattiin kaveripohjalta, ja nyt ollaan oltu yhdessä 12v.
Onnekas kirjoitti:
Vaimo kysyi aikoinaan Lontoossa, haluaisinko lähteä ulos. Minähän hämilläni lähdin ja vein homman maaliin. Nyt on oltu aviossa jo yli 20 vuotta.
Ihana tarina! Siinä on jotain kaunista ja iätöntä kun kaksi sinkkua tuosta noin vaan löytää toisensa ja perustaa perheen. Tulee mieleen rakkautta ennen aamunkoittoa-elokuvat. Tuliko onnellinen loppu?
Urheilukentällä. No yöllä, nuoruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se melkein vaatii sen että menee joko Tinderiin, tai sitten jonnekin ihmisten ilmoille. Sulla on harmillisesti aika yksinäiset harrastukset. Olisitko valmis menemään johonkin työväen opiston kurssille, missä nyt ainakin naisia pyörii.
Tuntemattomien iskeminen kaupungilla voi olla aika pelottava kokemus naisille ja toisaalta ei ulkonäön pohjalta voi tietää esim. ketkä ovat varattuja. Se kuulostaa vähän ajanhukalta.
Toivottavasti löydät etsimäsi!
t. Samoilla harrastuksilla varustettu N37
Onko edes enää suomalaisessa kulttuurissa sellaista tuntemattomien naisten iskemistä yöelämässä? Ehkä joskus ysärillä oli sellaista. Tuskinpa nykypäivänä. Itse en vain kehtaa sanoa suoraan boomerityökavereille, jotka elävät menneisyydessä. Yleensä kerron jonkun kiertelevän ja kaartelevan vastauksen.
M37
Kyllä varmasti tapahtuu kaikkialla missä on kohtaamisia ja alkoholia. Mutta ehkä ei Helsingin yökerhoissa. Ei siellä oikein edes kuule mitään...
Itselläni ei oikein sellaista kaveriporukkaa ole, jossa naisia olisi. Aloitin duunariammatissa aikanaan, joka vaati paljon reissutyötä ympäri ämpäri Pohjoismaita. Siinä sitten ne kaverisuhteet jäivät. Vähän yli 30-vuotiaana valmistuin amk-inssiksi työn ohella ja työn ohella suoritin myös dippainssin tutkinnon.
Ei sitä oikein siinä elämäntilanteessa mitkään opiskelijariennot enää kiinnostaneet.
Nyt olen lisäksi enemmän tai vähemmän muuttanut työn perässä, niin työkavereit on jääneet pääosin vain työkavereiksi.
M37
Vierailija kirjoitti:
Onnekas kirjoitti:
Vaimo kysyi aikoinaan Lontoossa, haluaisinko lähteä ulos. Minähän hämilläni lähdin ja vein homman maaliin. Nyt on oltu aviossa jo yli 20 vuotta.
Ihana tarina! Siinä on jotain kaunista ja iätöntä kun kaksi sinkkua tuosta noin vaan löytää toisensa ja perustaa perheen. Tulee mieleen rakkautta ennen aamunkoittoa-elokuvat. Tuliko onnellinen loppu?
On tämä ainakin jo 23 vuotta kestänyt.
No kyllä se melkein vaatii sen että menee joko Tinderiin, tai sitten jonnekin ihmisten ilmoille. Sulla on harmillisesti aika yksinäiset harrastukset. Olisitko valmis menemään johonkin työväen opiston kurssille, missä nyt ainakin naisia pyörii.
Tuntemattomien iskeminen kaupungilla voi olla aika pelottava kokemus naisille ja toisaalta ei ulkonäön pohjalta voi tietää esim. ketkä ovat varattuja. Se kuulostaa vähän ajanhukalta.
Toivottavasti löydät etsimäsi!
t. Samoilla harrastuksilla varustettu N37