JOULU ahdistaa, pelottaa ja ällöttää. Onko muita? Jos, niin mitkä syyt teillä?
Itsellä eka joulu eron jälkeen. Ei meinaa millään syttyä tuohon lasten, perheen ja rakkauden juhlaan. Usko rakkauteen meni ja jäljelle jäi vain syvä katkeruus ja inho miestä kohtaan.
Lahjat ostin puoliväkisin. Aaton ja joulupäivän pakkojuhlinta ahdistaa. Entä sitten kun vaan itkettää ja ottaa päähän tämä " kohtalo" , pilaanko muidenkin joulun?
Kohtalotoverit, kertokaa mitä mielessä liikkuu...
Kommentit (2)
Mulla ainakin joulu on vain iso vitutus. Vanhempani ovat joitakin vuosia sitten eronneet ja molempia pitäisi miellyttää menemällä juuri hänelle aatoksi. Eivät edes ajattele, että meidän perheellä tai mieheni perheellä voisi olla myös jotakin toiveita. Lisäksi kyseessä on mielenterveyssairaita ihmisiä, jotka syyllistävät, jos heitä ei heidän mielestään riittävästi huomioida. Ymmärrän, että yksinäisyys ahdistaa ja masentaa, mutta niin syyllistäminenkin. Joulut ovat jo vuosia olleet tällaista virne väkisin naamalle juhlia. Lupasin itselleni, että ensi vuonna ei meillä muiden pillin mukaan tanssita, vaan he jotka haluavat saavat lyöttäytyä meidän perheemme jouluun. Vielä tämä joulu pitäisi kestää.
Ja Jeesus syntyi tähän maailmaan kaikkia maailman rikkinäisiä, kurjia, köyhiä, eronneita, surullisia, kärsiviä, syntisiä ihmisiä varten, pelastamaan meidät pimeän orjuudesta, jotta elämäämme syttyisi valo jälleen. Jeesus syntyi tähän maailman sinua varten.
Kuuntele kauniita joululauluja, käy joulukirkossa, hengähdä, käy haudoilla, sytytä kynttilä, ole rauhassa ja muista sitä, mikä on joulun tärkein sanoma, Vapahtajan syntyminen maailmaan. Hän auttaa sinua, Hän kantaa sinua, Hän rakastaa sinua, Hän haluaa tulla elämääsi.
Joulun tärkein sanoma on hyvin yksinkertainen, hiljenny kuulemaan se. Joulun sanoma, Vapahtajan syntymä on kuin kirkas tähti taivaalla, jota katsoessa elämä ja mieli pelkistyy.