499 000 euron asuntolainastaan lyhennys on vain 84 euroa kuussa ja korkokulut ovat yli 2 300 euroa

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Tämähän on järkevää ainoastaan siltä osin, jolta maksamanne vuokran kulut on peinemmät kun vastaavan asunnon lainanhoitokulut+koron osuus. Muuten ootte menettänyt rahaa. Voi hyvinkin olla, että olis kannattanut ostaa vuokra-asuntoa vastaava oma kämppä heti alkuun... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosien ajan mulle on naurettu, kun joka kk oon lyhentänyt e traa. Kerran lyhensin yli 100 t, myytiin mökki, yhden kerran 2 e.

Ei enää hirveesti vaikuta korkojen nousut, kun lainaa on jäljellä alle 50 t ja yhtiövastike 84 e

Tyhmähän sä olitikin jos 0-korkoaikana lyhensit kuukausittain extraa. Olisi ennemmin kannattanut sijoittaa ne rahat. Nyt voisit olla velaton ja nettovelaton olisit joka tapauksessa ollut jo pitkään.

JOillekuille, itse asiassa aika monelle, se, että ei ole lainaa, on ihanan vapauttava tila.

Arvoa on muussakin kuin rahassa, ja elämä on lyhyt.

Siinä kohtaa kun alkaa tulla ikää eikä uutta työpaikkaa niin vaan löydykään, elämä alkaa sitten tuntua pitkältä. Soisi olla lyhyempikin, kun aika menee ruokajakelun jonossa ja miettiessä, mitkä laskut maksetaan ja mitkä jää ulosottoon.

Tämä. Kun ikää on yli 50, puoliso pitkäaikaistyötön, sitä ei ota riskiä miten sijoitukset tuottaa.

Jos minulla olisi nyt lainat edessä ja korko nousisi 4%, ei minulla olisi siihen varaa.

Oon uskonut mm pankkien sijoitusneuvontajaa ja sain 2-3 v 2 euroa, miinus verot. Oli helppo sanoa ei, kun OP soitteli uudestaan.

Niinpä. Kun toi (mielikuvitus)sijoittaja ei ota huomioon, että keskivertoihminen ei tiedä mitä ostaa ja mihin hintaan, vaan on melkein pankkien sijoitusneuvojien ja vastaavien varassa. Jolloin useimmiten se asuntolainen ennakkolyhennys on oikein hyvä vaihtoehto, ymmärtää mitä tekee ja saa rahalle vastinetta.

Ja kun elämässä tapaa sattua, sairautta ja työkyvyttömyyttä ja ties mitä. Silloin se velaton torppa on kuitenkin suuri lohtu, kun ei mene koko elämä uusiksi siksi että jää työttömäksi 50+ iässä eikä uutta työtä löydykään, ainakaan samalla palkkatasolla. Moni nuorempi ei vaan usko, että heistäkin tulee vanhoja,  harvassa ammatissa se on meriitti. Samoin jonkinlaiset krempat alkaa olla sääntö eikä poikkeus iässä 50+, ainakin jos omaa tuttavapiiriä katsoo. 

Ja ne ennakkolyhennykset on jotakin tonnien - 10 000 luokkaa kai yleensä, niistä ei sijoittamalla mitään kuusinumeroista lukua saa vaikka päällään seisoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosien ajan mulle on naurettu, kun joka kk oon lyhentänyt e traa. Kerran lyhensin yli 100 t, myytiin mökki, yhden kerran 2 e.

Ei enää hirveesti vaikuta korkojen nousut, kun lainaa on jäljellä alle 50 t ja yhtiövastike 84 e

Tyhmähän sä olitikin jos 0-korkoaikana lyhensit kuukausittain extraa. Olisi ennemmin kannattanut sijoittaa ne rahat. Nyt voisit olla velaton ja nettovelaton olisit joka tapauksessa ollut jo pitkään.

JOillekuille, itse asiassa aika monelle, se, että ei ole lainaa, on ihanan vapauttava tila.

Arvoa on muussakin kuin rahassa, ja elämä on lyhyt.

Siinä kohtaa kun alkaa tulla ikää eikä uutta työpaikkaa niin vaan löydykään, elämä alkaa sitten tuntua pitkältä. Soisi olla lyhyempikin, kun aika menee ruokajakelun jonossa ja miettiessä, mitkä laskut maksetaan ja mitkä jää ulosottoon.

Tämä. Kun ikää on yli 50, puoliso pitkäaikaistyötön, sitä ei ota riskiä miten sijoitukset tuottaa.

Jos minulla olisi nyt lainat edessä ja korko nousisi 4%, ei minulla olisi siihen varaa.

Oon uskonut mm pankkien sijoitusneuvontajaa ja sain 2-3 v 2 euroa, miinus verot. Oli helppo sanoa ei, kun OP soitteli uudestaan.

Osuuspankin rahastot on ihan legendaarisen huonoja tuottamaan. Ja sinäkin tietysti otit sen matalamman riskin rahaston, joka ei koskaan tuota mitään muille kun pankille palvelumaksujen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmiset EI taas tajua, että noi perheet luultavasti kyllä selviää. Mitkä ei selviä, on kaikki ne pienet firmat joilta noi on ennen ostaneet palveluja. Just ne kampaajat, kukkakaupat, liikuntakeskukset jne.

Ja sitten on taas lisää työttömiä yhteisellä kukkarolla.

Sitä on markkinatalous. Minusta on suurimman luokan jeesustelua joiltain rahallis-materiaalisesti keskiluokkaisilta mutta henkisesti alaluokkaisilta ihmisiltä ruveta marisemaan, että heidän palvelijansa joutuvat työttömiksi. Antakaa meille jostain rahaa ja sääliä niin paljon, että voimme jatkossakin käydä ravintolassa syömässä, kampaajalla ja hieronnassa kerran kuussa ja fiinillä kuntosalilla, ai niin ja ne meidän lasten harrastusseurojen valmentajat.

Minusta olisi parasta, että esimerkin perhe ei selviäisi mutta heidän entiset palvelijansa (kampaajat ym.) selviäisivät.

Ja jos joku vielä väittää tuon edellisen kommentin luettuaan, että Suomi ei muka ole luokkayhteiskunta, niin ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

"1990-luvun lama oli katastrofi vain niille hyvätuloisille joiden nousujohteinen uraputki katkesi yhdessä yössä pysyvästi. Suurin osa näistä ei pääassyt enää koskaan takaisin entisen tason tehtäviin sikäli kuin mihinkään työhön 2-3v työttömyyden jälkeen"

tietysti tässä on kyse myös ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista ja vertailusta. duunarin elintaso on normaalia koko ikänsä niillä tuloilla eläneelle, mutta paljon pahempi juttu henkisesti jollekin sellaiselle, joka aiemmin ollut vaikka jonkun pikkukaupungin suurituloisimpia. tuossa häviää niin paljon koko identiteetistä, että tuokin on monelle liikaa henkisesti, vaikka taloudellisesti selviytyisikin.

Se ihmetyttääkin, miten niin moni suomalainen on ollut niin "materialistinen" silloin 1980-1990-lukujen taitteessa, että se koko elämä ja ihmisarvo ja tuo identiteetti on ollut niin täysin kiinni siinä omassa tavarassa, asunnossa, autossa ja työpaikassa. Että jos nuo - lopulta kuitenkin ulkoiset asiat - menettää, niin sitten ei ole millään mitään väliä, ruvetaan juomaan ja räyhätään niille tärkeimmille ihmisille eli puolisolle ja lapsille, pahimmassa tapauksessa tehdään itsemurha ja traumatisoidaan sillä vielä lisää perhettä.

Kysymys kuuluu: olemmeko yhtä materian ja rahan lumoissa kuin tuolloinkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä että moni saa muutamassa vuodessa monoa hyväpalkkaisesta duunistaan.

Fun fact: 1990-luvun lamassa kukaan työnsä säilyttänyt ei menettänyt asuntoaan tai joutunut edes todellisiin taloudellisiin ongelmiin joka foorumilla kauhistellun "korkoshokin" aikana.

Korkeintaan etelänmatka jäi tekemättä ja auto vaihtamatta uuteen.

Todellisuudessa mitään korkoshokkia ei edes ollut sillä korkotaso "vain" kaksinkertaistui puoleksi vuodeksi siitä 8-9% normaalitasosta jossa se oli jo ollut koko 1980-luvun lopun jolloin ne kuplahintaisten asuntojen lainat nostettiin ja mitoitettiin. Parissa vuodessa korkotaso putosi pysyvästi 6-7% alle.

Siihen aikaan lainan takaisinmaksu oli tyypillisesti mitoitettu max 15 vuoteen ja 10v oli edelleen ihan yleinen maksuaika muualla kuin suurimmissa kaupungeissa.

1990-luvun lama oli katastrofi vain niille hyvätuloisille joiden nousujohteinen uraputki katkesi yhdessä yössä pysyvästi. Suurin osa näistä ei pääassyt enää koskaan takaisin entisen tason tehtäviin sikäli kuin mihinkään työhön 2-3v työttömyyden jälkeen

Oli se myös katastrofi niille ihmisille, jotka olivat osallistuneet hurjaan kulutusjuhlaan ja eläneet yli varojensa eli velaksi. Myös pienituloisissa oli noita, ja jos jäi työttömäksi, saattoi käydä huonosti.

Yleensä näissä lama-ajan surkutteluissa kaikki selitetään pahojen poliitikkojen syyksi, mutta harvoin otetaan vastuuta siitä, mitä itse on tehty. Oliko pakko saada ne uudet nahkasohvat, esimerkiksi, tai ottaa hillitöntä valuuttalainaa oman firman laajennukseen?

Ainoa itseäni aidosti surettava asia on se, että joko hyväuskoisuuttaan tai painostuksen alaisena moni hyvä ihminen takasi toisten lainoja. Heidän kohtalonsa on minusta se ainoa aidosti kurja. Niissä tapauksissa ne hulttiot selvisivät seuraamuksitta.

Oli myös ihmisiä, jotka olivat ostaneet sen ekan kämpän ja jäivät omatta syyttä työttömiksi. Pankki vei kodin mutta velka jäi, ja viivästyskorko juoksi. Silloin pankki saattoi irtisanoa lainan vaan siksi ettei ollut antaa lisävakuutta, siis myös vaikka oli lyhentänyt ihan sovitusti.

Joo oli toki juppeja joilla oli velkaa kymmeneen paikkaan, mutta myös ihan asiallisia jotka joutui kärsimään. 

Oli tietenkin heitäkin. Siinä mitattiin ihmisen henkinen kestävyys, miten tuossa tilanteessa pärjättiin. Ja tullaan mittaamaan näköjään aika pian uudelleen, nyt seuraavan sukupolven ollessa laboratorioeläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää mitä tuommoisen lainan ottaneiden päässä liikkuu. Kääntäen, minkälainen pankki myöntää noin ison asuntolainan?

Pikkuveljellä oli edellisessä työpaikassa kk-palkka ennen veroja n. 2900€.

Oli ostamassa asuntoa ja tarvitsi asuntolainaa, yksi pankki oli tyrkyttämässä noilla tiedoilla jopa 300000€ lainaa jos olisi tarvinnut.

No ei tarvinnut kuin vähän päälle 70 tonnia, ei saanut edes korkotakuuta kun on niin pieni summa 😁

Pankit tyrkyttää lainaa. Mulle tarjottiin vaikka olen työtön.

Mulle tyrkyttää päivittäin eri kaupat eri medioissa propagandaansa: osta sitä, osta tätä. Vaikka en niitä tarvitse. En tietenkään osta.

Tää on taas sitä, ettei osata käyttää rahaa ja suhteellistaa. Mulla on enää 15000 euroa asuntolainaa jäljellä ja rahastoissa 115 000 euroa säästöjä. Joka kuukausi menee lisää, ja vielä nousee, kun tuo lainanmaksu loppuu. Pojille kasataan 400 euron tietokoneet eikä ostella mitään tonnin paketteja. Kun kone vaihtuu, oheislaitteet pysyy samana. Kännykät on 100-200 e luureja. Kaikki maksetaan käteisellä (tai luottokortilla, mutta velka heti pois). Rahastot takoo enemmän tuottoja kuin joku maksaa korkoja kuukaudessa, ja niillä tuotoilla me tehdää ne lomamatkat. Viime vuonna USA:ssa, tänä syksynä Välimerelle.

Ihmiset eivät vaan nollakorkojen aikana enää tajunneet, mikä ero on oman omaisuuden tuotolla ja velan koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on siitä erikoista kansaa että täällä monet yrittää maksaa asuntolainan pois mahdollisimman nopeasti. Kitkutetaan 20-30 vuotta jotta saataisin velaton asunto.

Samaan aikaan Ruotsissa kukaan ei lyhennä asuntolainaa vaan se raha käytetään vaikka matkusteluun. Jos maksat vain korkoja, niin asuminen on aika todella halpaa ja rahaa jää muuhun elämiseen. 

Asuntolainan pois maksamiseen liittyy riskejä: Saatat kuolla ennenaikaisesti ja hyöty on sitten nolla. Asunnon arvo saattaa romahtaa ja lyhennykset meni hukkaan. Yhtiövastike saattaa nousta niin paljon ettei "velatton" asunto olekaan halpa asua.

Ja se suurin miinus: Kun asunto on velaton, niin sinä olet 20-30 vuotta vanhempi. Todenäköisesti niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä nuorempana.

Minä olen tuollainen keski-ikäinen taloni kokonaan maksanut. Ja hiton iloinen siitä, 50+ ei töitä saa helpolla jos työpaikan menettää, eikä terveyskään ole enää priimaa. Nyt vaikka jäisin sairaseläkkeelle, minulla on ihana talo missä asua, rempat tehty ja vähän säästöjäkin. 

Kyllä vituttaisi jos olisi humputellut kaikki nuorena.

No kaikki ei ole syntynyt kultalusikka suussa niinkuin sinä. Ei normaalilla 20 vuotiaalla ole varaa ostaa taloa.

Ja mieti kuinka paljon sinulta jäi kokematta vs sellainen joka on elänyt paljon. Sepä siinä: Terveyskään ei ole enää priimaa joten ei tule lähdettyä enää surfaamaan tai kiipeilemään vaikka olisi rahaa siihen.

Nuo on arvokysymyksiä, nuo. Joillekin ne seinät ja tavarat niiden sisällä on se kaikkein arvokkain asia maailmassa. Joillekin se, että näkee, kuulee ja oppii mahdollisimman paljon. Että on kokemuksia ja elämyksiä, jotka ovat muovanneet ihmistä, ja muiden kulttuurien ihmisiltä on saanut laajennusta omaan maailmankuvaansa.

Suomessa on onneksi kummankin sortin ihmisiä, mutta valitettavasti ovat molemmat poteroissaan - varsinkin ne niissä asunnoissaan kököttävät - niin että keskustelu menee syyttelyksi ja toisen mollaamiseksi.

Se vain on eri asia, reissaako pari-kolmikymppisenä vai kuusi-seitsemänkymppisenä. Siinä kohtaa, jos on materialistinen ja rahan perään ollut, se maailmankuva on jo aika fiksautunut, eivätkä eläkeläisten ryhmäreissut sitä enää paljoa pääse muuttamaan. Lisäksi omistusasuntonsa maksanut ihminen saattaa olla hyvin omahyväinen ja luulee tietävänsä jo kaiken, niin vaikka kiertäisi yksikseen maailman ympäri, hän ei välttämättä opi siitäkään kokemuksesta yhtään mitään.

Fiksuimmat eläkeikäiset kököttäjät sentään ymmärtävät tämän, harmittelevat sitä, etteivät aikoinaan syystä tai toisesta pystyneet lähtemään, näkemään, tekemään, ja kannustavat nuorempiaan siihen. Kun tietävät, että kököttää ehtii vanhanakin.

Höpö höpö, ne kalliit elämykset ei lämmitä siellä ruokajonossa yhtään. Kun on ihan mahdollista SEKÄ ostaa oma asunto että harrastaa ja matkustaa kohtuudella. Ero markkinavuokran ja lainanlyhennyksen välillä on aika pieni, ja jossakin sen elämysjeesuksenkin pitää asua. On myös elämys asua omassa velattomassa, omaan makuun rempatussa  talossa kauniin puutarhan keskellä,  ja tämä elämys on käytössä joka päivä eikä vaan joskus ja jouluna.

Osalle tämä ei onnistu, ei tajuta ettei eka asunto ole miljoonatalo, tai että luonnosta voi nauttia ilmankin että lentää jonnekin Malediiveille, jo Euroopasta löytyy vaikka mitä hienoa ja pienelläkin budjetilla. 

Vanhana noi ihmiset käy sääliksi, eläke menee vuokraan ja elämykset on kaurapuuroa ja telkkaria. Mulla on tuollainen äiti, jo 20 vuotta valittanut kun särkee eikä lääkäriin pääse, minnekään ei voi matkustaa eikä mitään ostaa, ja asuinympäristö on levoton vuokratalo. Kun tukia nyt leikataan, en tiedä mitä hän tekee. Ei ne nuoruuden shoppailut ja elämykset lämmitä enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M55 kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen kaikissa lainoissani käyttänyt (= pystynyt käyttämään) aina tasalyhennystä, joka takaa että lainapääoma taatusti pienenee nopeasti. Tarkoittaa myös että koron osuus kuukausi kuukaudelta pienenee, ainakin seuraavaan koron tarkistukseen asti.

Ymmärrän toki että ei syystä tai toisesta sovi kaikkien talouteen/elämäntilanteeseen/suhteeseen velkaan, mutta minulla toiminut. Aluksi kirpaisee, mutta kuukausi kuukaudelta helpottaa.

Ja tästä syystä pankit eivät tätä aktiivisesti tarjoa ja jopa puhuvat sitä vastaan... "annuiteetissa tiedät etukäteen sen erän ja se ei vaihtele (suomeksi laske) kuukausittain, helpompi budjetoida".  Pankin kannalta tämä on se kaikista huonoimman tuoton tuova laina.

Annuiteetissa kyllä vaihtuu kuukausierä vuosittain, kun korko tarkastetaan. Tasaerälainassa ei vaihdu. Tuo tasalyhennyslaina on vaan käytännössä aluksi niin kallis, että harvalla asunnonostajalla on siihen varaa.

Silloin on yksiselitteisti ottamassa liian isoa lainaa omaan maksukykyyn nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, että eikö korko tarkisteta silloin kun laina on otettu jos on 12kk euribor? Eli jollain tarkistuspäivä syyskuussa, toisella helmikuussa ja kolmannella vaikka heinäkuussa. Eikö se ole hirveän epäreilua kun jonkun korko tarkistetaan juuri kun korot nousseet ja seuraavan kun korot alkaneet taas laskea?

Toiseksi, onko 4% korko tällä hetkellä normaali vai iso? Meillä tuo korko.

Kolmanneksi, olisiko tilanteen ollessa tiedossa pitänyt äkkiä vaihtaa 3kk tai 6kk euriboriin? Näin sanoisi maalaisjärki, meilläkin humpsahti vuodeksi korot 500e ylöspäin kun 12kk euribor. Olisi pitänyt ajoissa vaihtaa vaikka 3kk, tilannehan voi nopeastikin muuttua ja korot lähteä laskuun?

Hirveän epäreilua? No tämä tiivisti kyllä kaiken. Juuri tämän kaltaisille ihmisille ei pitäisi myöntää lainaa sentin latia, tai ainakin pitäisi asettaa jonkinlainen holhooja hoitamaan raha-asiat.

Juuri tämä. Kun kognitiivisilta taidoiltaan alaluokkalaiset ryhtyvät esittämään keskiluokkaa, ei siitä seuraa koskaan mitään hyvää. Ikävää vain, että mediat tarttuvat näihin surullisiin tapauksiin, jotka ennemminkin vain kiukuttavat normaaleja ihmisiä kuin kuvastavat koko kuvaa.

Jos taas tämä on laajempi kuva Suomesta, niin aika kamalassa tilanteessa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä että moni saa muutamassa vuodessa monoa hyväpalkkaisesta duunistaan.

Fun fact: 1990-luvun lamassa kukaan työnsä säilyttänyt ei menettänyt asuntoaan tai joutunut edes todellisiin taloudellisiin ongelmiin joka foorumilla kauhistellun "korkoshokin" aikana.

Korkeintaan etelänmatka jäi tekemättä ja auto vaihtamatta uuteen.

Todellisuudessa mitään korkoshokkia ei edes ollut sillä korkotaso "vain" kaksinkertaistui puoleksi vuodeksi siitä 8-9% normaalitasosta jossa se oli jo ollut koko 1980-luvun lopun jolloin ne kuplahintaisten asuntojen lainat nostettiin ja mitoitettiin. Parissa vuodessa korkotaso putosi pysyvästi 6-7% alle.

Siihen aikaan lainan takaisinmaksu oli tyypillisesti mitoitettu max 15 vuoteen ja 10v oli edelleen ihan yleinen maksuaika muualla kuin suurimmissa kaupungeissa.

1990-luvun lama oli katastrofi vain niille hyvätuloisille joiden nousujohteinen uraputki katkesi yhdessä yössä pysyvästi. Suurin osa näistä ei pääassyt enää koskaan takaisin entisen tason tehtäviin sikäli kuin mihinkään työhön 2-3v työttömyyden jälkeen

Oli se myös katastrofi niille ihmisille, jotka olivat osallistuneet hurjaan kulutusjuhlaan ja eläneet yli varojensa eli velaksi. Myös pienituloisissa oli noita, ja jos jäi työttömäksi, saattoi käydä huonosti.

Yleensä näissä lama-ajan surkutteluissa kaikki selitetään pahojen poliitikkojen syyksi, mutta harvoin otetaan vastuuta siitä, mitä itse on tehty. Oliko pakko saada ne uudet nahkasohvat, esimerkiksi, tai ottaa hillitöntä valuuttalainaa oman firman laajennukseen?

Ainoa itseäni aidosti surettava asia on se, että joko hyväuskoisuuttaan tai painostuksen alaisena moni hyvä ihminen takasi toisten lainoja. Heidän kohtalonsa on minusta se ainoa aidosti kurja. Niissä tapauksissa ne hulttiot selvisivät seuraamuksitta.

Oli myös ihmisiä, jotka olivat ostaneet sen ekan kämpän ja jäivät omatta syyttä työttömiksi. Pankki vei kodin mutta velka jäi, ja viivästyskorko juoksi. Silloin pankki saattoi irtisanoa lainan vaan siksi ettei ollut antaa lisävakuutta, siis myös vaikka oli lyhentänyt ihan sovitusti.

Joo oli toki juppeja joilla oli velkaa kymmeneen paikkaan, mutta myös ihan asiallisia jotka joutui kärsimään. 

Oli tietenkin heitäkin. Siinä mitattiin ihmisen henkinen kestävyys, miten tuossa tilanteessa pärjättiin. Ja tullaan mittaamaan näköjään aika pian uudelleen, nyt seuraavan sukupolven ollessa laboratorioeläimiä.

Kuule, ei siinä henkisellä kestävyydellä paljon tehnyt, kun pankki vaati puolen asunnon arvosta lisävakuutta, ja kun sitä ei ollut antaa, pankki vei asunnon mutta velat jäi. Vaikka lainat oli maksettu ihan ajoissa. Asunto meni, ja velka jäi. Viivästyskorko juoksi siihen malliin, että kaikki ei koskaan nousseet siitä suosta, töitä ei enää saanut kun oli ehtinyt olla työtön useamman vuoden jo. Ei auttanut henkinen kestävyys ja hyvä asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se annuiteettilaina (=tasaerä) toimii. Alussa maksetaan lähes pelkkää korkoa ja itse lainan kuoletus on tuskallisen hidasta. Lopussa korkoa on minimaalisesti ja lähes koko maksuerä on lainan maksua.

En ymmärrä miten kukaan uskaltaa ottaa tuollaisen maksutavan

Miten niin? Tasalyhenteinen on toinen vaihtoehto, mutta se ei ole kovin mielekäs kovilla koroilla. Toki aina lyhenee nopeiten, jos on maksukykyä.

Ei olekaan, mutta alkuun vaikka 10 vuotta kiinteällä ja sitten sen jälkeen vain 3kk.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tilanteessani?

Asuntolainaa on jäljellä 10 000e. Tilillä on rahaa 13 000e. Palkka on pieni ja kaikki menee tällä hetkellä normaaliin kulutukseen (sisältää lainanmaksun).

Hirvittää jäädä tilanteeseen, jossa säästöjä on vain muutama tuhat euroa eikä palkasta jää mitään säästöön.

Jos saat kuluitta lyhentää velkaa nopeammin, niin lyhennä puolet velasta seuraavan lyhennyksen ajankohtana. Jää silti hätävaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on siitä erikoista kansaa että täällä monet yrittää maksaa asuntolainan pois mahdollisimman nopeasti. Kitkutetaan 20-30 vuotta jotta saataisin velaton asunto.

Samaan aikaan Ruotsissa kukaan ei lyhennä asuntolainaa vaan se raha käytetään vaikka matkusteluun. Jos maksat vain korkoja, niin asuminen on aika todella halpaa ja rahaa jää muuhun elämiseen. 

Asuntolainan pois maksamiseen liittyy riskejä: Saatat kuolla ennenaikaisesti ja hyöty on sitten nolla. Asunnon arvo saattaa romahtaa ja lyhennykset meni hukkaan. Yhtiövastike saattaa nousta niin paljon ettei "velatton" asunto olekaan halpa asua.

Ja se suurin miinus: Kun asunto on velaton, niin sinä olet 20-30 vuotta vanhempi. Todenäköisesti niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä nuorempana.

Minä olen tuollainen keski-ikäinen taloni kokonaan maksanut. Ja hiton iloinen siitä, 50+ ei töitä saa helpolla jos työpaikan menettää, eikä terveyskään ole enää priimaa. Nyt vaikka jäisin sairaseläkkeelle, minulla on ihana talo missä asua, rempat tehty ja vähän säästöjäkin. 

Kyllä vituttaisi jos olisi humputellut kaikki nuorena.

No kaikki ei ole syntynyt kultalusikka suussa niinkuin sinä. Ei normaalilla 20 vuotiaalla ole varaa ostaa taloa.

Ja mieti kuinka paljon sinulta jäi kokematta vs sellainen joka on elänyt paljon. Sepä siinä: Terveyskään ei ole enää priimaa joten ei tule lähdettyä enää surfaamaan tai kiipeilemään vaikka olisi rahaa siihen.

Nuo on arvokysymyksiä, nuo. Joillekin ne seinät ja tavarat niiden sisällä on se kaikkein arvokkain asia maailmassa. Joillekin se, että näkee, kuulee ja oppii mahdollisimman paljon. Että on kokemuksia ja elämyksiä, jotka ovat muovanneet ihmistä, ja muiden kulttuurien ihmisiltä on saanut laajennusta omaan maailmankuvaansa.

Suomessa on onneksi kummankin sortin ihmisiä, mutta valitettavasti ovat molemmat poteroissaan - varsinkin ne niissä asunnoissaan kököttävät - niin että keskustelu menee syyttelyksi ja toisen mollaamiseksi.

Se vain on eri asia, reissaako pari-kolmikymppisenä vai kuusi-seitsemänkymppisenä. Siinä kohtaa, jos on materialistinen ja rahan perään ollut, se maailmankuva on jo aika fiksautunut, eivätkä eläkeläisten ryhmäreissut sitä enää paljoa pääse muuttamaan. Lisäksi omistusasuntonsa maksanut ihminen saattaa olla hyvin omahyväinen ja luulee tietävänsä jo kaiken, niin vaikka kiertäisi yksikseen maailman ympäri, hän ei välttämättä opi siitäkään kokemuksesta yhtään mitään.

Fiksuimmat eläkeikäiset kököttäjät sentään ymmärtävät tämän, harmittelevat sitä, etteivät aikoinaan syystä tai toisesta pystyneet lähtemään, näkemään, tekemään, ja kannustavat nuorempiaan siihen. Kun tietävät, että kököttää ehtii vanhanakin.

Höpö höpö, ne kalliit elämykset ei lämmitä siellä ruokajonossa yhtään. Kun on ihan mahdollista SEKÄ ostaa oma asunto että harrastaa ja matkustaa kohtuudella. Ero markkinavuokran ja lainanlyhennyksen välillä on aika pieni, ja jossakin sen elämysjeesuksenkin pitää asua. On myös elämys asua omassa velattomassa, omaan makuun rempatussa  talossa kauniin puutarhan keskellä,  ja tämä elämys on käytössä joka päivä eikä vaan joskus ja jouluna.

Osalle tämä ei onnistu, ei tajuta ettei eka asunto ole miljoonatalo, tai että luonnosta voi nauttia ilmankin että lentää jonnekin Malediiveille, jo Euroopasta löytyy vaikka mitä hienoa ja pienelläkin budjetilla. 

Vanhana noi ihmiset käy sääliksi, eläke menee vuokraan ja elämykset on kaurapuuroa ja telkkaria. Mulla on tuollainen äiti, jo 20 vuotta valittanut kun särkee eikä lääkäriin pääse, minnekään ei voi matkustaa eikä mitään ostaa, ja asuinympäristö on levoton vuokratalo. Kun tukia nyt leikataan, en tiedä mitä hän tekee. Ei ne nuoruuden shoppailut ja elämykset lämmitä enää yhtään.

Elämyksistä ja kokemuksista ja maailmankuvan laajentamisessa puhuin jostain aivan muusta kuin "nuoruuden shoppailuista". Siitä, että opiskelee, kiertää maailmaa, opettelee kunnolla useita vieraita kieliä ja käyttää niitä maailmankuvansa avartamiseen. Jos ruokajonoon joutuu, osaa sitäkin kokemusta suhteuttaa vähän laajemmin. Suhtautuu ihmisiin ehkä hieman eri tavalla...

Sitä ihmettelen, jos itselläsi on noin hyvin asiat, miksi et auta äitiäsi. Kuulostaa todella, todella karulta meiningiltä, että täällä palstalla leveilet omalla puutarhallasi ja annat äitisi omien sanojesi mukaan kituuttaa kaurapuurolla.

Äitisi häpeää sinua, vaikka ei kehtaa sitä ääneen sanoa. Että tuollaisen lapsen teki, ylimielisen ja itsekkään. Joka ei auta, vaikka voisi.

Sinun tilanteessasi minä maksaisin äidilleni lääkärikäynnit ja tekisin ruokatilaukset kaupasta. Veisin säännöllisesti jonnekin kulttuuritapahtumaan, jos kunto antaa myöten, tai veisin ulkomaille.

Niin no, minä olen tehnyt tuon kaiken. Äitini ei valita, enkä minä valita äidistäni. Voi olla, että "elämysjeesusteluni" on opettanut minulle, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Kuten sanottua, nämä ovat arvokysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä että moni saa muutamassa vuodessa monoa hyväpalkkaisesta duunistaan.

Fun fact: 1990-luvun lamassa kukaan työnsä säilyttänyt ei menettänyt asuntoaan tai joutunut edes todellisiin taloudellisiin ongelmiin joka foorumilla kauhistellun "korkoshokin" aikana.

Korkeintaan etelänmatka jäi tekemättä ja auto vaihtamatta uuteen.

Todellisuudessa mitään korkoshokkia ei edes ollut sillä korkotaso "vain" kaksinkertaistui puoleksi vuodeksi siitä 8-9% normaalitasosta jossa se oli jo ollut koko 1980-luvun lopun jolloin ne kuplahintaisten asuntojen lainat nostettiin ja mitoitettiin. Parissa vuodessa korkotaso putosi pysyvästi 6-7% alle.

Siihen aikaan lainan takaisinmaksu oli tyypillisesti mitoitettu max 15 vuoteen ja 10v oli edelleen ihan yleinen maksuaika muualla kuin suurimmissa kaupungeissa.

1990-luvun lama oli katastrofi vain niille hyvätuloisille joiden nousujohteinen uraputki katkesi yhdessä yössä pysyvästi. Suurin osa näistä ei pääassyt enää koskaan takaisin entisen tason tehtäviin sikäli kuin mihinkään työhön 2-3v työttömyyden jälkeen

Oli se myös katastrofi niille ihmisille, jotka olivat osallistuneet hurjaan kulutusjuhlaan ja eläneet yli varojensa eli velaksi. Myös pienituloisissa oli noita, ja jos jäi työttömäksi, saattoi käydä huonosti.

Yleensä näissä lama-ajan surkutteluissa kaikki selitetään pahojen poliitikkojen syyksi, mutta harvoin otetaan vastuuta siitä, mitä itse on tehty. Oliko pakko saada ne uudet nahkasohvat, esimerkiksi, tai ottaa hillitöntä valuuttalainaa oman firman laajennukseen?

Ainoa itseäni aidosti surettava asia on se, että joko hyväuskoisuuttaan tai painostuksen alaisena moni hyvä ihminen takasi toisten lainoja. Heidän kohtalonsa on minusta se ainoa aidosti kurja. Niissä tapauksissa ne hulttiot selvisivät seuraamuksitta.

Oli myös ihmisiä, jotka olivat ostaneet sen ekan kämpän ja jäivät omatta syyttä työttömiksi. Pankki vei kodin mutta velka jäi, ja viivästyskorko juoksi. Silloin pankki saattoi irtisanoa lainan vaan siksi ettei ollut antaa lisävakuutta, siis myös vaikka oli lyhentänyt ihan sovitusti.

Joo oli toki juppeja joilla oli velkaa kymmeneen paikkaan, mutta myös ihan asiallisia jotka joutui kärsimään. 

Oli tietenkin heitäkin. Siinä mitattiin ihmisen henkinen kestävyys, miten tuossa tilanteessa pärjättiin. Ja tullaan mittaamaan näköjään aika pian uudelleen, nyt seuraavan sukupolven ollessa laboratorioeläimiä.

Kuule, ei siinä henkisellä kestävyydellä paljon tehnyt, kun pankki vaati puolen asunnon arvosta lisävakuutta, ja kun sitä ei ollut antaa, pankki vei asunnon mutta velat jäi. Vaikka lainat oli maksettu ihan ajoissa. Asunto meni, ja velka jäi. Viivästyskorko juoksi siihen malliin, että kaikki ei koskaan nousseet siitä suosta, töitä ei enää saanut kun oli ehtinyt olla työtön useamman vuoden jo. Ei auttanut henkinen kestävyys ja hyvä asenne.

Jep. Tuossa kohtaa moni parisuhde myös katkesi, eikä ihminen kestä loputtomiin pelkkiä ongelmia. Kun kerralla menee koti, parisuhde, työ ja luottotiedot, aika harva jaksaa ilman mt-ongelmia. Moni sitten paranteli oloa ale-pubissa, osa veti itsensä leukakiikkuun. Että niin helppoa oli 90-luvun lamassa.

Tuota kahden asunnon loukkua en tajua, edes sen olisi pitänyt tuon laman opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä että moni saa muutamassa vuodessa monoa hyväpalkkaisesta duunistaan.

Fun fact: 1990-luvun lamassa kukaan työnsä säilyttänyt ei menettänyt asuntoaan tai joutunut edes todellisiin taloudellisiin ongelmiin joka foorumilla kauhistellun "korkoshokin" aikana.

Korkeintaan etelänmatka jäi tekemättä ja auto vaihtamatta uuteen.

Todellisuudessa mitään korkoshokkia ei edes ollut sillä korkotaso "vain" kaksinkertaistui puoleksi vuodeksi siitä 8-9% normaalitasosta jossa se oli jo ollut koko 1980-luvun lopun jolloin ne kuplahintaisten asuntojen lainat nostettiin ja mitoitettiin. Parissa vuodessa korkotaso putosi pysyvästi 6-7% alle.

Siihen aikaan lainan takaisinmaksu oli tyypillisesti mitoitettu max 15 vuoteen ja 10v oli edelleen ihan yleinen maksuaika muualla kuin suurimmissa kaupungeissa.

1990-luvun lama oli katastrofi vain niille hyvätuloisille joiden nousujohteinen uraputki katkesi yhdessä yössä pysyvästi. Suurin osa näistä ei pääassyt enää koskaan takaisin entisen tason tehtäviin sikäli kuin mihinkään työhön 2-3v työttömyyden jälkeen

Oli se myös katastrofi niille ihmisille, jotka olivat osallistuneet hurjaan kulutusjuhlaan ja eläneet yli varojensa eli velaksi. Myös pienituloisissa oli noita, ja jos jäi työttömäksi, saattoi käydä huonosti.

Yleensä näissä lama-ajan surkutteluissa kaikki selitetään pahojen poliitikkojen syyksi, mutta harvoin otetaan vastuuta siitä, mitä itse on tehty. Oliko pakko saada ne uudet nahkasohvat, esimerkiksi, tai ottaa hillitöntä valuuttalainaa oman firman laajennukseen?

Ainoa itseäni aidosti surettava asia on se, että joko hyväuskoisuuttaan tai painostuksen alaisena moni hyvä ihminen takasi toisten lainoja. Heidän kohtalonsa on minusta se ainoa aidosti kurja. Niissä tapauksissa ne hulttiot selvisivät seuraamuksitta.

Oli myös ihmisiä, jotka olivat ostaneet sen ekan kämpän ja jäivät omatta syyttä työttömiksi. Pankki vei kodin mutta velka jäi, ja viivästyskorko juoksi. Silloin pankki saattoi irtisanoa lainan vaan siksi ettei ollut antaa lisävakuutta, siis myös vaikka oli lyhentänyt ihan sovitusti.

Joo oli toki juppeja joilla oli velkaa kymmeneen paikkaan, mutta myös ihan asiallisia jotka joutui kärsimään. 

Oli tietenkin heitäkin. Siinä mitattiin ihmisen henkinen kestävyys, miten tuossa tilanteessa pärjättiin. Ja tullaan mittaamaan näköjään aika pian uudelleen, nyt seuraavan sukupolven ollessa laboratorioeläimiä.

Kuule, ei siinä henkisellä kestävyydellä paljon tehnyt, kun pankki vaati puolen asunnon arvosta lisävakuutta, ja kun sitä ei ollut antaa, pankki vei asunnon mutta velat jäi. Vaikka lainat oli maksettu ihan ajoissa. Asunto meni, ja velka jäi. Viivästyskorko juoksi siihen malliin, että kaikki ei koskaan nousseet siitä suosta, töitä ei enää saanut kun oli ehtinyt olla työtön useamman vuoden jo. Ei auttanut henkinen kestävyys ja hyvä asenne.

No, mitä sitten tapahtui? Olet kuitenkin täällä kertomassa tarinaasi, niin ilmeisesti henkinen kestävyytesi kuitenkin riitti itsesi pitämiseen hengissä, toisin kuin monilla.

Vai onko niin, että sinulla ei ollut henkistä kestävyyttä ja siksi olet vieläkin katkera ja kaunainen? Eikö se kerro juuri siitä, onko sitä kestävyyttä vai eikö ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

25 vuotta olette odottaneet hintojen romahdusta vuokra-asunnossa asuen? Hmm, en tiedä mitä sanoa teistä mammoista.

Samaa mietin! Onkohan nämä mammat laskeneet, kuinka paljon he ovat maksaneet vuokraa 25 vuoden aikana, kun ovat säästäneet ja odotelleet jonkun "velkaelviksen" ahdinkoa?

Johan tuossa 25 aikana asuntomarkkinat ovat muuttuneet moneen kertaan. Ja sillä rahalla, jonka mammat maksoi vuokranantajalle, olisi lyhentänyt lainaa mojovasti. Jopa maksanut koko asunnon...

Mutta heille mukavaa odotusaikaa hintojen laskua odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on siitä erikoista kansaa että täällä monet yrittää maksaa asuntolainan pois mahdollisimman nopeasti. Kitkutetaan 20-30 vuotta jotta saataisin velaton asunto.

Samaan aikaan Ruotsissa kukaan ei lyhennä asuntolainaa vaan se raha käytetään vaikka matkusteluun. Jos maksat vain korkoja, niin asuminen on aika todella halpaa ja rahaa jää muuhun elämiseen. 

Asuntolainan pois maksamiseen liittyy riskejä: Saatat kuolla ennenaikaisesti ja hyöty on sitten nolla. Asunnon arvo saattaa romahtaa ja lyhennykset meni hukkaan. Yhtiövastike saattaa nousta niin paljon ettei "velatton" asunto olekaan halpa asua.

Ja se suurin miinus: Kun asunto on velaton, niin sinä olet 20-30 vuotta vanhempi. Todenäköisesti niille rahoille olisi ollut parempaa käyttöä nuorempana.

Minä olen tuollainen keski-ikäinen taloni kokonaan maksanut. Ja hiton iloinen siitä, 50+ ei töitä saa helpolla jos työpaikan menettää, eikä terveyskään ole enää priimaa. Nyt vaikka jäisin sairaseläkkeelle, minulla on ihana talo missä asua, rempat tehty ja vähän säästöjäkin. 

Kyllä vituttaisi jos olisi humputellut kaikki nuorena.

No kaikki ei ole syntynyt kultalusikka suussa niinkuin sinä. Ei normaalilla 20 vuotiaalla ole varaa ostaa taloa.

Ja mieti kuinka paljon sinulta jäi kokematta vs sellainen joka on elänyt paljon. Sepä siinä: Terveyskään ei ole enää priimaa joten ei tule lähdettyä enää surfaamaan tai kiipeilemään vaikka olisi rahaa siihen.

Nuo on arvokysymyksiä, nuo. Joillekin ne seinät ja tavarat niiden sisällä on se kaikkein arvokkain asia maailmassa. Joillekin se, että näkee, kuulee ja oppii mahdollisimman paljon. Että on kokemuksia ja elämyksiä, jotka ovat muovanneet ihmistä, ja muiden kulttuurien ihmisiltä on saanut laajennusta omaan maailmankuvaansa.

Suomessa on onneksi kummankin sortin ihmisiä, mutta valitettavasti ovat molemmat poteroissaan - varsinkin ne niissä asunnoissaan kököttävät - niin että keskustelu menee syyttelyksi ja toisen mollaamiseksi.

Se vain on eri asia, reissaako pari-kolmikymppisenä vai kuusi-seitsemänkymppisenä. Siinä kohtaa, jos on materialistinen ja rahan perään ollut, se maailmankuva on jo aika fiksautunut, eivätkä eläkeläisten ryhmäreissut sitä enää paljoa pääse muuttamaan. Lisäksi omistusasuntonsa maksanut ihminen saattaa olla hyvin omahyväinen ja luulee tietävänsä jo kaiken, niin vaikka kiertäisi yksikseen maailman ympäri, hän ei välttämättä opi siitäkään kokemuksesta yhtään mitään.

Fiksuimmat eläkeikäiset kököttäjät sentään ymmärtävät tämän, harmittelevat sitä, etteivät aikoinaan syystä tai toisesta pystyneet lähtemään, näkemään, tekemään, ja kannustavat nuorempiaan siihen. Kun tietävät, että kököttää ehtii vanhanakin.

Höpö höpö, ne kalliit elämykset ei lämmitä siellä ruokajonossa yhtään. Kun on ihan mahdollista SEKÄ ostaa oma asunto että harrastaa ja matkustaa kohtuudella. Ero markkinavuokran ja lainanlyhennyksen välillä on aika pieni, ja jossakin sen elämysjeesuksenkin pitää asua. On myös elämys asua omassa velattomassa, omaan makuun rempatussa  talossa kauniin puutarhan keskellä,  ja tämä elämys on käytössä joka päivä eikä vaan joskus ja jouluna.

Osalle tämä ei onnistu, ei tajuta ettei eka asunto ole miljoonatalo, tai että luonnosta voi nauttia ilmankin että lentää jonnekin Malediiveille, jo Euroopasta löytyy vaikka mitä hienoa ja pienelläkin budjetilla. 

Vanhana noi ihmiset käy sääliksi, eläke menee vuokraan ja elämykset on kaurapuuroa ja telkkaria. Mulla on tuollainen äiti, jo 20 vuotta valittanut kun särkee eikä lääkäriin pääse, minnekään ei voi matkustaa eikä mitään ostaa, ja asuinympäristö on levoton vuokratalo. Kun tukia nyt leikataan, en tiedä mitä hän tekee. Ei ne nuoruuden shoppailut ja elämykset lämmitä enää yhtään.

Elämyksistä ja kokemuksista ja maailmankuvan laajentamisessa puhuin jostain aivan muusta kuin "nuoruuden shoppailuista". Siitä, että opiskelee, kiertää maailmaa, opettelee kunnolla useita vieraita kieliä ja käyttää niitä maailmankuvansa avartamiseen. Jos ruokajonoon joutuu, osaa sitäkin kokemusta suhteuttaa vähän laajemmin. Suhtautuu ihmisiin ehkä hieman eri tavalla...

Sitä ihmettelen, jos itselläsi on noin hyvin asiat, miksi et auta äitiäsi. Kuulostaa todella, todella karulta meiningiltä, että täällä palstalla leveilet omalla puutarhallasi ja annat äitisi omien sanojesi mukaan kituuttaa kaurapuurolla.

Äitisi häpeää sinua, vaikka ei kehtaa sitä ääneen sanoa. Että tuollaisen lapsen teki, ylimielisen ja itsekkään. Joka ei auta, vaikka voisi.

Sinun tilanteessasi minä maksaisin äidilleni lääkärikäynnit ja tekisin ruokatilaukset kaupasta. Veisin säännöllisesti jonnekin kulttuuritapahtumaan, jos kunto antaa myöten, tai veisin ulkomaille.

Niin no, minä olen tehnyt tuon kaiken. Äitini ei valita, enkä minä valita äidistäni. Voi olla, että "elämysjeesusteluni" on opettanut minulle, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Kuten sanottua, nämä ovat arvokysymyksiä.

Niin varmasti joo, :D . Kuule, kyllä sinne on rahaa syydetty ja syydetään, ne rahat vaan meni sitten siideriin ja johonkin hömppään. Sinä varmaan ottaisit katkeran alkkiksen omaan kotiisikin, eikö niin? :D

Hän on itse valinnut osansa, tulot oli hyvät aikanaan mutta kun menot oli aina enemmän. Ja sinun mukaasihan hänen pitäisi elää nyt niillä vanhoilla elämyksillä ja shoppailuilla, eikö se niin mennytkään ettei mitään omaisuutta tarvitaan, ja pelkät nuoruuden elämykset riittää? :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M55 kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen kaikissa lainoissani käyttänyt (= pystynyt käyttämään) aina tasalyhennystä, joka takaa että lainapääoma taatusti pienenee nopeasti. Tarkoittaa myös että koron osuus kuukausi kuukaudelta pienenee, ainakin seuraavaan koron tarkistukseen asti.

Ymmärrän toki että ei syystä tai toisesta sovi kaikkien talouteen/elämäntilanteeseen/suhteeseen velkaan, mutta minulla toiminut. Aluksi kirpaisee, mutta kuukausi kuukaudelta helpottaa.

Ja tästä syystä pankit eivät tätä aktiivisesti tarjoa ja jopa puhuvat sitä vastaan... "annuiteetissa tiedät etukäteen sen erän ja se ei vaihtele (suomeksi laske) kuukausittain, helpompi budjetoida".  Pankin kannalta tämä on se kaikista huonoimman tuoton tuova laina.

Annuiteetissa kyllä vaihtuu kuukausierä vuosittain, kun korko tarkastetaan. Tasaerälainassa ei vaihdu. Tuo tasalyhennyslaina on vaan käytännössä aluksi niin kallis, että harvalla asunnonostajalla on siihen varaa.

Silloin on yksiselitteisti ottamassa liian isoa lainaa omaan maksukykyyn nähden.

On kaksi eri asiaa PYSTYYKÖ maksamaan ja HALUAAKO maksaa. Itselläni oli tasalyhenteinen nollakorkojen aikaan, mutta kyllä minä nyt otin annuiteetiin uuteen ja isompaan lainaan, koska haluan rahaa jäävän riittävästi yli osakesijoituksiin. Lainan tyyppiä pystyy kyllä vaihtamaan sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu.