Miehen mielestä vietän sairastaessa "omaa aikaa" - onko tämä reilua?

Meillä on pieni lapsi. Minulla on vaikea kipusairaus, jonka vuoksi kärsin säännöllisesti kipukohtauksista. Kipukohtauksen aikaan en ole toimintakykyinen. Kotona ollessa tämä tarkoittaa, että en pysty hoitamaan lasta/tekemään kotitöitä, kun kohtaus on päällä. Kohtaus alkaa muutamassa tunnissa helpottaa, kun lääkkeet alkavat vaikuttaa. Minulla on kipukohtauksiin käytössä ns. parhaat mahdolliset lääkkeet, eikä muuta apua ole saatavilla.

Jos kipukohtaus iskee koko perheen ollessa kotona, mies ottaa lapsen hoidettavakseen (lähtevät esim. leikkipuistoon) ja komentaa minut lepäämään. Mies kuitenkin toteaa, että tämä sairauden myötä käyttämäni lepoaika on ns. omaa aikaani. Kun kohtaus menee ohi, mies tyrkkää lapsen väsyneenä minulle hoidettavaksi ja lähtee omaan harrastukseensa muutamaksi tunniksi. Minä sitten hoidan lapsen kipukohtauksen jäljiltä puolikuntoisena ja rästiin jääneet kotityöt lapsen mentyä nukkumaan. Oma aika on ollut minulla tosi vähissä vaikean kipusairauden vuoksi. Käytännössä pääsen pikkulapsiperheessä viettämään vapaa-aikaa usein vain sairastaen. Tämä ei tunnu minusta reilulta, sillä en ole itse valinnut sairauttani. Miehelle olen pyrkinyt antamaan mahdollisimman paljon vapaa-aikaa, koska hän on monesta syystä väsynyt.

Kiinnostaisi ulkopuolisten mielipiteet, onko tämä tilanteemme ihan reilu?