"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (847)
Ei hel...
Mun mies kuoli yllättäin nuorena. Jäi minä alle keski-ikäinen nainen ja kaksi alaikäistä lasta ilman isää. Olen sairaanhoitajana. Sain onneksi sairaslomaa muutaman viikon (akuutista stressireaktiosta) kun menin sitä pyytämään. En nukkunut, jousuin syömään alkuun rauhoittavaa, että sain hetken nukuttua.. syötyä ja juotua. Pää särki, itkin ja tärisin.. Koitin huolehtia lapsista. Töihin olis pitänyt vielä heti mennä.. just..
Palasin kyllä töihin muutaman viikon kuluttua ja työ tavallaan auttoikin, mutta olin aivan puhki työpäivien jälkeen kun piti surra ja järjestää uutta elämäänsä ilman puolisoa ja lohtua yksin lasten kanssa.
Jaahas, tulisikohan pienen firman pomo itsekään töihin, jos olisi vaimo tai lapsi juuri kuollut...
Olin töissä ulkomailla isossa yhtiössä.
Isäni kuoli ja hain lomaa hautajaisia varten. Voi miksi piti kuolla juuri nyt kun on kiireisin sesonki sanoi työnantaja.
Ei sillä että olisin välttämättä halunnutkaan mennä hänen hautajaisiin ,mutta sehän kuuluu asiaan.
Paskat välitän hänestä ,ilkeästä juoposta ja kiusaajasta. Suvun takia menin "surunvalitteluun".
Vieläkin inhoan häntä kaikkien vuosikymmenten jäkeen. Hän kuoli 90 luvulla.
Lasse saa kuukauden, sinä et päivääkään. Reilu-Suomi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se työnantajan koosta riipu. Lääkärin kirjoittama diagnoosi joko oikeuttaa palkalliseen sairauslomaan tai ei oikeuta. Tuokin lääkäri olisi voinut kirjata diagnoosin, jolla sairausloma olisi ollut mahdollinen. Hyvin useinhan työntekijä ei tuossa tilanteessa todellakaan ole työkykyinen, mutta mikä sitten diagnoosiksi; yleensä kai joku akuutti stressireaktio tai mitä näitä onkaan.
Diagnoosista riippumatta joku työnantaja taas ihan ilman lääkäriä toteaa, että ole pois pari päivää ja maksaa siitä poissaolosta palkankin.
Itse sain töistä akuutin stressireaktion takia vapaata jo pari viikkoa ennen miehen kuolemaa, hoidimme häntä kotona perheen kanssa. Esimieheni kehotti minua ottamaan. Ehkä huomasi etten ollut oikein työkykyinen, tiesi tilanteeni. Olen opettaja yläkoulussa.
Sairasloman antoi nettiyhteydellä työterveyden naislääkäri, joka piti sairaslomaa itsestäänselvänä. Sairasloma jatkui viikon kuoleman jälkeen, ja sitten kaaduin jäätiköllä ja värttinäluu murtui ranteesta: kuusi viikkoa lisää. Itse asiassa sekin tuli ihan tarpeeseen: istuin sen ajan sohvalla ja tuijotin ulos. Siltä se ainakin jälkikäteen tuntuu.
Kyllä suru pahimmillaan voi viedä työkyvyn. Sitä paitsi työpaikalla ei välttämättä edes jakseta katsella sellaista työntekijää, joka purskahtaa vähän väliä hysteeriseen itkuun.