Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, se on totta, mutta puolison kuoleman aiheuttama shokki, ahdistus, masennus ja uupumus on. Työnantajasi ilmeisesti haluaa taata sen, että olet kaiken kokemasi jälkeen työkyvytön kuukausia. Se tulee kalliiksi. Lääkäri on tehnyt todella suuren virheen. Tuollainen voi viedä ihmisen todella syviin vesiin. Jos yhtään tuntuu siltä, ettet jaksa niin sairaslomaa hakemaan heti. Diagnoosi olisi voinut heti hakea sieltä psyykkisten sairauksien diagnooseista.
Työnantajaa kannattaisi vaihtaa, ei tuollaisia pitäisi olla enää olemassa.
TYökaverina joudun toteamaan, että ei ole kiva tehdä kahta työtä yhden palkalla. Joku kun ne työt joutuu tekemään, jotta firmaan saadaan rahaa maksaa palkat.
Meillä lääkäri kirjoittaa surevalle masennusdiagnoosin ja muistuttaa, että tämä voi sitten estää saamasta matkavakuutuksen. Samalla saa vahvat lääkkeet, jotka osoittavat vakuutusyhtiölle myöhemmin, että tilanne oli vakava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mieheni kuoli sain peräti viikon sairaslomaa.
Palasin töihin itkuisena epäsiistinä zombiena enkä ehtinyt tehdä edes koko päivää, kun minut passitettiin kotiin "sekoilemaan". Ettå ethän sinä voi nyt siinä pyyhkiä räkää käteen asiakkaiden edessä herranjumala.
Olin oikeasti niin sekavassa tilassa ettå autolla en uskaltanut ajaa kun meni jarru ja kaasu sekaisin jos nyt pääsin edes autoon sisään.
Naapureita viihdytin kiljumalla hississä joka ei yllättäen toiminutkaan niin että hyppii ja huutaa liiku liiku!
En ollut sairas mutta en kyllä toimintakykyinen myöskään.
Höh... mikä ihmeen lääkäri? Kyllä meillä ainakin riittää ilmoitus esimiehelle ja hän tukee ja rohkaisee pitämään riittävästi sairaslomaa.
Ei meillä tarvi mennä lääkäriin edes. Ilmoitus esimiehelle riittää. Itse en ollut pois töistä kuin päivän kun läheiseni kuoli. En halunnut jäädä yksin kotiin miettimään, töissä sain muuta ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin hakenut sitoutumattomalta yksityiseltä lääkäriltä sen sairasloman.
Siinähän työnantaja sönköttää, että pitää käyttää määrättyä työterveyshuoltoa. Ei pidä.Ei pidä, siinä olet oikeassa. Eikä ole tarpeen maksaa palkkaa ko. päiviltä, koska työnantaja päättää, maksaako vai katsooko, että tarjolla on töitä, joissa suru ei haittaa. Tästä voi mennä oikeuteen, toistaiseksi ei löydy ainuttakaan oikeustapausta, jossa työnantaja on määrätty maksamaan palkkaa sairauslomasta, jonka syynä on suru. Vaikka lääkäri olisi kirjannut työkyvyttömyyden syyksi unettomuuden tai akuutin stressireaktion.
Kyllä itse olen saanut veljeni kuoleman jälkeen niin voimakkaita itku-ja paniikkikohtauksia, sekä unettomuutta, että olen ollut PALKALLISELLA sairauslomalla jo useamman kerran. Samoin olen päässyt keskustelemaan niin psykologin, kuin psykoterapeutin kanssa, työterveyden kautta. Iso firma, joka oikeasti pitää huolta työntekijöistään muutoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni kuoli sain peräti viikon sairaslomaa.
Palasin töihin itkuisena epäsiistinä zombiena enkä ehtinyt tehdä edes koko päivää, kun minut passitettiin kotiin "sekoilemaan". Ettå ethän sinä voi nyt siinä pyyhkiä räkää käteen asiakkaiden edessä herranjumala.
Olin oikeasti niin sekavassa tilassa ettå autolla en uskaltanut ajaa kun meni jarru ja kaasu sekaisin jos nyt pääsin edes autoon sisään.
Naapureita viihdytin kiljumalla hississä joka ei yllättäen toiminutkaan niin että hyppii ja huutaa liiku liiku!En ollut sairas mutta en kyllä toimintakykyinen myöskään.
Kyllä tuo nyt sairauden kriteerit täyttää, kun päänsärkyinenkin on sairas. Toivottavasti voit jo huomattavasti paremmin. Lämmin osanotto menetyksesi johdosta <3
Niin, suruhan ei todellakaan ole sairaus vaan normielämään kuuluva tunnetila. Unettomuudesta voi sitten antaakin saikkua - tai lääkkeitä.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa siitä että joku ei osaa käsitellä ja hillitä tunteitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, suruhan ei todellakaan ole sairaus vaan normielämään kuuluva tunnetila. Unettomuudesta voi sitten antaakin saikkua - tai lääkkeitä.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa siitä että joku ei osaa käsitellä ja hillitä tunteitaan?
Oiskohan se se sairaus? Että ihmisen tunteet joko vyöryvät yli (jonkinlainen ahdistus) tai lamauttavat ihmisen täysin (jonkinlainen masennus tai dissosiaatio)? Ja "terveellä" ihmisellä näin ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli undulaatti ja menin kuitenkin töihin heti seuraavana päivänä.
Mutta yhden päivän kuitenkin otit sairauslomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo välillä tuntuu hyvinkin mielivaltaiselta, mikä ns. lasketaan tilanteeksi, jolloin sairauslomaa saa. Paljon on kiinni pomosta ja työterveyslääkäristä, jos sellainen on.
Itse katsoin sivusta, kun eräs kollega kärsi burniksen oireista jo kuukausia ja minä toisen kollegan kanssa yritettiin kehottaa häntä menemään työterveyteen. Hän päätyi työterveyteen vasta siinä vaiheessa, kun ns.romahti töissä. Oltiin aivan varmoja, että hän saa vihdoin muutaman viikon huilin, mutta ei. Työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että henkilölle riittää parin päivän poissaolo ja sitten takaisin töihin. Onneksi henkilöllä oli sentään sellainen työsopimus, että pystyi olla joitain päiviä pois omalla ilmoituksella, mutta aina oman poissaolon jälkeen tarvittiin lääkärin todistus. Jokainen voikin varmasti arvata, että tämä työntekijä pystyi lähinnä käväisemään töissä, kun oli pakko jäädä uudestaan pois. Lääkäri oli vuorostaan sitä mieltä, että parin päivän päästä pitäisi mennä takaisin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni kuoli sain peräti viikon sairaslomaa.
Palasin töihin itkuisena epäsiistinä zombiena enkä ehtinyt tehdä edes koko päivää, kun minut passitettiin kotiin "sekoilemaan". Ettå ethän sinä voi nyt siinä pyyhkiä räkää käteen asiakkaiden edessä herranjumala.
Olin oikeasti niin sekavassa tilassa ettå autolla en uskaltanut ajaa kun meni jarru ja kaasu sekaisin jos nyt pääsin edes autoon sisään.
Naapureita viihdytin kiljumalla hississä joka ei yllättäen toiminutkaan niin että hyppii ja huutaa liiku liiku!En ollut sairas mutta en kyllä toimintakykyinen myöskään.
Tunnistan tuon sekavan tilan josta itsekkin kärsin miehen kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee ja työnantaja voi lääkärin kanssa sopia vaikka ettei saikkua anneta mistään.
Voi varmaan sopia mutta lääkäri tekee kyllä virkavirheen jos noudattaa tätä vaikka työntekijällä todettaisiin joku vakava sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.
Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.
Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...
Olin kerran työpaikassa, jossa työterveyshuollossa käynti oli palkatonta paitsi silloin, jos siitä jäi suoraan lääkärin määräämälle sairauslomalle. Työhöntulotarkastus oli palkallista aikaa, mutta matkat työterveyteen ja takaisin ei, joten hoitajalta piti pyytää todistus mihin kellonaikaan tarkastus alkoi ja mihin aikaan se loppui.
Tietenkin on.
Kun käyt lääkärissä, et tee töitä. Miksi työnantajan pitäisi maksaa sinulle tekemättömästä työstä.Eri asia, jos joutuu sairauslomalle.
Sama homma julkisella puolella.
Nuo kaikki on sovittu työehtosopimuksissa, ja löytyvät jokaisen alan omasta työehtosopimuksesta.
.
Minun työssäni valtiolla saa kyllä käydä palkallisesti työterveydessä ihan silloin kun siltä tuntuu. Työterveyssopimuksia on erilaisia riippuen työpaikasta. Meillä on aika kattava sopimus eikä tarvitse lähteä terveyskeskuksen ovia kolkuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, suruhan ei todellakaan ole sairaus vaan normielämään kuuluva tunnetila. Unettomuudesta voi sitten antaakin saikkua - tai lääkkeitä.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa siitä että joku ei osaa käsitellä ja hillitä tunteitaan?
Meillä ainakin raskaus on sairaus, vaikka olen aina luullut, että se on naiselle kuuluva normaali olotila jossakin elämän vaiheessa.
Muut joudutaan sitten paikkaamaan, kun ensin työkaveria vähän etoo, sitten vähän väsyttää, sitten selkää välillä vihloo tai jomottaa liitoksia. Saikkua saa joka kerran vähintään 2 viikkoa kerralla, töissä hetken kaksi ja taas saikulle.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, se on totta, mutta sen aiheuttama stressireaktio ja kognition heikentyminen taas on. Tämän myötä voi tulla unettomia öitä ja tästähän soppa onkin valmis. Väsyneenä ihminen voi olla liikenteessä vaaraksi itselleen tai muille, sanat katoaa suusta ja reaktiokyky heikentyy
Kyllä pitäisi sen verran olla lääkärin etiikkaa että katsoo onko ihminen työkykyinen vaiko ei, eikä mennä sokeasti täysin hullujen ohjeiden mukaan.
On kyllä sitten tämmöisiä nuoriakin, jotka ovat vasta valmistuneet ammattiin, mutta työelämään ensimmäiseen työpaikkaan mentyään huomaavat, etten oikeastaan tykkääkään tästä ja ei oikein huvitakaan, työkaveritkin vähän ärsyttävät. No, menee hakemaan sairauslomalappua lääkäriltä - ei tämmöisille sitä tipu, vaan kehotus vaihtaa työpaikkaa ellei sitten ihan koko alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen isossa työpaikassa. Hyvin tapauskohtaista tuo miten sairauslomaa saa läheisen kuoleman jälkeen. Yksi sai kaksi viikkoa kun hänen isänsä kuoli äkillisesti kotona. Siis oli jo vanhus mutta ikäisekseen terve ja omatoiminen.
Itse sain pari päivää saikkua kun vanhempani kuoli, tosin hän oli jo hoivakodissa joten kuolema ei ollut niin yllättävä.
Sukulaiseni oli lähes vuoden pois työstä puolisonsa itsemurhan jälkeen. Yritti kyllä välillä töihin mutta ei tosiaankaan ollut työkykyinen.
Siis tilannekohtaisesti menee. Jos on lapsen tai nuoren kuolema tai esim. läheisen itsemurha niin myönnetään kyllä sairauslomaa.
Tässä tiivistyy taas vasemmistolaisuus oikein ytimeen saakka. Sairaslomaa "saadaan", ikään kuin se olisi joku kymmenvuotis-ansiomerkki. On tapahtunut asia X, josta saa asia Y. Ei sairasloma ole mikään loma ensinnäkään. Se on lääkärin kirjoittama lausunto henkilön työkyvyttömyydestä ja sen perusteista. Joku tarvitsee viikon parantuakseen vatsataudista, toisille riittää 3 päivää. Tapauskohtaista.
Ja suru ei tosiaan ole sairaus. Lääkäri voi todeta toki työkyvyttömyyden surun takia. Se on ihan luonnollista. Tällöin henkilö ei tule töihin. Työnantaja sitten katsoo itse parhaaksi katsomallaan tavalla, että oikeuttaako poissaolo sen ajan palkkaan, vai ei. Mutta koska on yleisesti tiedossa, että surusta ei välttämättä kaikki työnantajat maksa, niin valehdellaan siihen saikkupaperiin sitten jotain sellaista ICD-koodia, että varmasti maksavat. Inhimillisesti toki sen ymmärrän, ei siinä mitään. Väärin se on silti. Ymmärrän minä inhimillisesti senkin, että rahaton nälissään oleva käy varastamassa leivän kaupasta. Väärin sekin silti on.
Kuka sen ICD-koodin siihen lappuun "valehtelee"? Lääkäri vai..?
Surusta aiheutuneesta psykologisesta oireesta voidaan kirjoittaa myös F-koodi, josta maksetaan sairasloman ajalta palkkaa (Z-koodista tätä ei ole pakko maksaa) jos on aiheutunut diagnosoitavissa oleva mielenterveyden häiriö.
Se, että vertaat kuolemantapauksen lähipiirissään kokenutta ihmistä heti varkaaseen kertoo lähinnä siitä, että oma diagnoosisi taitaa olla F60.2...
Lääkäri tietenkin. Kukas muukaan? Lääkärit on pääsääntöisesti hyvin inhimillistä porukkaa. Kyllä ne ihmistä ymmärtää ja kirjoittaa koodin väärin. Kaverini joutui taannoin työpaikkakiusatuksi ja meni lopulta lääkäriin, kun ei tiennyt enää mitä muutakaan tehdä. Kukaan organisaatiossa ei tuntunut välittävän. No ei työpaikkakiusaamisellekaan ole olemassa sairauskoodia. Lääkäri kirjoitti kuitenkin heti 2 viikkoa masennukseen vedoten. Kaveri itsekin sitä ihmetteli, kun sanoi ettei hän mitenkään masentunut ole. Kaikki muu on ihan hyvin, jos sitä järkyttävää joka päiväistä työpaikkakiusaamista ei lasketa.
Samoin se menee surussakin. Milloin se on masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä tai mitä vain. Joku sellainen koodi paperiin, että se potilas voi varmistaa saavansa siltä ajalta palkan.
Oho! No nythän Orpon pitää äkkiä saada aikaan sellanen laki, että työnantajalle harkintaoikeus sen suhteen onko diagnoosi todellinen vai jonkinlainen symppasaikku...
Ei tarvitse. Työnantajan päätettävissä on ollut jo hyvin pitkään (ainakin yli 30 vuotta), hyväksyykö sairausloman palkallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampereella on yksi lääkäri kunnallisella joka nauroi kun kerroin oireistani. Eikä meinannut edes tutkia.
Näitä urpoja lääkäreitä löytyy.
Diagnoosini oli posttraumaattinen stressihäiriö. Leposyke todella korkea yms.
Lääkäreissäkin on urpoja.
Minulla työterveyslääkäri sanoi, kun epäilin olevani hyvin pärjäävä keski-ikäinen autisti (47/50 oireista täsmäsi aikuisen naisen autismin kanssa), että autismi on muotidiagnoosi. Kaikki ovat nykyään autisteja.
Se siitä sitten.
Valitus lääkäristä! Lääkärin tehtävä ei ole vähätellä vaan tutkia. Jos sinulla oli syytä epäillä autisminkirjoa, mikä vaikuttaa eläämääs ja toimintakykykyysi heikentävästi, niin olisi silloin pitänyt lähettää tutkimuksiin.
Mutta se homma ei välttämättä ollenkaan ole työterveyslääkärin tehtävä, jos se ei vaikuta työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sai sairaslomaa viikon, kun mulla uusi syöpä. Ei vaikuttanut hänen työkuntoonsa suoranaisesti, mutta lääkäri kirjoitti silti sairaslomaa viikon jotta mies pääsi minua tukemaan ja auttamaan edes hetken syöpäleikkauksen jälkeen (silloin mies asui 300km päässä minusta). Diagnooseina oli tyyliin unettomuus ja joku stressireaktio/masennus.
Iso kysymys onkin, miksi työnantajan pitää maksaa tästä, miksi ei hyväksytä sitä, että perheen tulee itse selvittää tilanteensa ilman työnantajan apua. Voisihan sitä mennä lääkäriin kertomaan, että vaimo jäi työttömäksi ja tarvitsee tukea, olen uneton ja ahdistunut, saahan pari viikkoa palkallista lomaa, vien vaimon Roomaan lepäämään.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, suruhan ei todellakaan ole sairaus vaan normielämään kuuluva tunnetila. Unettomuudesta voi sitten antaakin saikkua - tai lääkkeitä.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa siitä että joku ei osaa käsitellä ja hillitä tunteitaan?
Meillä ainakin raskaus on sairaus, vaikka olen aina luullut, että se on naiselle kuuluva normaali olotila jossakin elämän vaiheessa.
Muut joudutaan sitten paikkaamaan, kun ensin työkaveria vähän etoo, sitten vähän väsyttää, sitten selkää välillä vihloo tai jomottaa liitoksia. Saikkua saa joka kerran vähintään 2 viikkoa kerralla, töissä hetken kaksi ja taas saikulle.
Kyllä se olisi kaikille parempi, että työkaveri olisi töissä ja oksentaisi siinä työpisteen vieressä roskikseen. Saman roskiksen voi ottaa mukaan tauoilla kahvihuoneeseen.
Iso kysymys onkin, miksi työnantajan pitää maksaa tästä, miksi ei hyväksytä sitä, että perheen tulee itse selvittää tilanteensa ilman työnantajan apua. Voisihan sitä mennä lääkäriin kertomaan, että vaimo jäi työttömäksi ja tarvitsee tukea, olen uneton ja ahdistunut, saahan pari viikkoa palkallista lomaa, vien vaimon Roomaan lepäämään.