Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi teen nykyään 100% etätyötä, niin saan ihan rauhassa itkeä vollottaa ja tehdä töitä siinä samalla, jos sattuisi niin, että joku läheisistäni kuolee. Asiakkaat ja työkaveri ei toki saa selvää puheluista, kun itken itseni ihan turtanaksi, mutta pääasia on, että ollaan töissä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja vielä anteeksi kaikille tunteettomille, että olen tunteva ihminen ja ITKEN.
Onneksi työnantaja voi siirtää sinut palkattomalle samantien, kun työkaveri ilmoittaa, että puheestasi ei saa selvää ja lienet humalassa. Saat määräyksen mennä puhallutukseen työterveysasemalle eikä siellä kuunnella mongerrustasi ja anneta sairauslomaa.
Mielenkiintoinen ajatusmaailma, että itkeneen epäselvä puhe on mielesi humalaa. Teetkö useinkin töitä humalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa työnantajien musta lista, jonne voisi ilmoittaa tällaiset työpaikat, ettei vaan vahingossakaan erehdy hakemaan töihin tuonne.
Työnantajalta aivan kohtuutonta sopia lääkärin kanssa, ettei tuollaisessa tilanteessa saa sairauslomaa. Tuollaisessa tilanteessa ei todellakaan olla työkykyisiä, vaan voi mennä viikkoja, jopa kuukausia, että pystyy edes kunnolla käsittelemään asiaa.
Kaiken lisäksi heti kuoleman jälkeen on niin paljon järjesteltävänä ja hoidettavana asioita, että voimat menevät siihen.
Lämmin osanottoni ja voimia!
(kun työkaverini aikuinen lapsi ja pieni lapsenlapsi menehtyivät äkillisesti liikenneonnettomuudessa, oli työkaverini ensin kaksi kuukautta sairauslomalla, sen jälkeen kesäloma ja sitten teki puolisen vuotta osa-aikaisesti niin, että oli pari päivää viikosta saikulla ja kolme päivää töissä. Tämän lisäksi työnantaja tarjosi kymmenen käyntiä teamsin välityksellä terapiassa))
Tuollaisissa työpaikoissa kenenkään on turha pyytää lomapäivää tai palkatonta vapaata mihinkään muuhun. Saa lapsi tanssia vanhojen tanssit rauhassa eikä vanhemoia näy edes penkkariajelua katsomassa. Yo- ja valmistujaisjuhlat saa tehdä työpäivien jälkeen, kun vapaata ei heru. Työnantajahan saa päättää yksin vuosilomien ajankohdasta alkaen, ei työntekijöiden toiveita tarvitse kuunnella.
Tämän ketjun aloituksen virittämä ongelma on siis lähinnä byrokraattinen. Mutta sitäkin vaikuttavampi se voi olla. Kyse on siitä, että onko laittaa rasti johonkin ruutuun, että osattaisiin kertoa mitä oireita suru aiheuttanut?
Kuitenkin on myöskin niin, että käsittelemättöminä voi tuollaiset tunneperäiset asiat aiheuttaa vaikka millaisia oireita myöskin jälkikäteen. Eli jotainhan lääkärisedän tai -tädin siihen paperiin pitäisi merkitä, että saadaan byrokratian rattaita taasen veivattua.
Tämä pitäisi kuitenkin olla ihan yleisen mielenterveyden kannaltakin hyväksyttyä, että surutyön takia pitäisi saada aikaa käsitellä tuntemuksiaan. Jos niitä ei käsittele, niin surusta voi tulla myöhemmin sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se työpaikasta riipu, vaan Kelasta.
Suru ei oikeuta palkalliseen sairaslomaan, eikä sitä Kela maksa myöskään työnantajalle. Jos työntekijä haluaa pitää sairaslomaa, se pitää sopia työnantajan kanssa ja se ei ole palkallinen, kuin pari kolme päivää.
Vierailija kirjoitti:
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.
Minäkin kohtasin paikallisen sopimisen. Palkka nousi melkein 1000 e/kk. Ei minusta paha asia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suru ole sairaus, eikä sellaista diagnoosia voi kirjoittaa. Mutta läheisen äkillisestä kuolemasta voi seurata muutakin kuin vain surua. Esimerkiksi akuutti stressireaktio. Silloin suru tuleekin usein vasta vähän myöhemmin.
Lähiomaisen kuolemasta saa meillä virallisen ohjeen mukaan yhden vapaapäivän. Kuitenkin käytännössä kun lähiomaiseni kuoli alkukesästä, viikkoa ennen kesälomaani, esimieheni esitti suruvalittelut ja sanoi että tee mitä jaksat ja jätä loput loman jälkeen. Eli tein, mitä katsoin välttämättömäksi, ja tosiaan meni vähän sumussa se viikko. En ollut omasta mielestäni kuitenkaan varsinaisen sairausloman tarpeessa, että olisi ollut akuutti stressireaktio tai mitään sellaista.
Mutta jos et tunne itseäsi työkykyiseksi niin mene toiselle lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun aloituksen virittämä ongelma on siis lähinnä byrokraattinen. Mutta sitäkin vaikuttavampi se voi olla. Kyse on siitä, että onko laittaa rasti johonkin ruutuun, että osattaisiin kertoa mitä oireita suru aiheuttanut?
Kuitenkin on myöskin niin, että käsittelemättöminä voi tuollaiset tunneperäiset asiat aiheuttaa vaikka millaisia oireita myöskin jälkikäteen. Eli jotainhan lääkärisedän tai -tädin siihen paperiin pitäisi merkitä, että saadaan byrokratian rattaita taasen veivattua.
Tämä pitäisi kuitenkin olla ihan yleisen mielenterveyden kannaltakin hyväksyttyä, että surutyön takia pitäisi saada aikaa käsitellä tuntemuksiaan. Jos niitä ei käsittele, niin surusta voi tulla myöhemmin sairaus.
No jos haluaa surun takia palkallisen sairasloman, niin voitaisiin velvoittaa osallistumaan joka arkipäivä 6 tuntia kestävään sururyhmään, jossa saa teoriatietoa surusta ja tietoa perunkirjoituksesta jne. Jos siis oikeasti halutaan asiaan puuttua eikä vain antaa kuukausitolkulla palkallista lomaa. Pahimmillaan yhden mummon kuoleman takia 25 ihmistä on 1-3 vko sairauslomalla. Se on aika kallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VX kirjoitti:
Meillä opettajilla vapaapäivä on hautajaispäivä.
Jos se on lauantai, niin perjantain olet töissä, vaikka itse järjestät hautajaiset.
Muuten otat palkatonta.
Suru ei ole peruste sairauslomalle
Opin tämän, kun äitini menehtyi.
En ole lukenut ketjusta kuin osan, mutta koska suru ei ole sairaus, ei se voi näin olla myöskään sairasloman peruste.
Surun vuoksi puhjenneet sairaudet ovat sitten asia erikseen. Trauma - ja masennusluokituksilla yleensä ja ihan heti akuutti stressireaktio.
Reilua olisi antaa palkattomia vapaapäiviä, kun asioita hoidetaan. Toki vielä avokätisempää antaa ne palkallisina.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalta aivan kohtuutonta sopia lääkärin kanssa, ettei tuollaisessa tilanteessa saa sairauslomaa. Tuollaisessa tilanteessa ei todellakaan olla työkykyisiä, vaan voi mennä viikkoja, jopa kuukausia, että pystyy edes kunnolla käsittelemään asiaa.
Kaiken lisäksi heti kuoleman jälkeen on niin paljon järjesteltävänä ja hoidettavana asioita, että voimat menevät siihen.
Lämmin osanottoni ja voimia!
(kun työkaverini aikuinen lapsi ja pieni lapsenlapsi menehtyivät äkillisesti liikenneonnettomuudessa, oli työkaverini ensin kaksi kuukautta sairauslomalla, sen jälkeen kesäloma ja sitten teki puolisen vuotta osa-aikaisesti niin, että oli pari päivää viikosta saikulla ja kolme päivää töissä. Tämän lisäksi työnantaja tarjosi kymmenen käyntiä teamsin välityksellä terapiassa))
Lääkärin on noudatetta työssään lakia ja Kelan määräyksiä, muuten pian olet entinen lääkäri.
Nämä asiat pitää sopia työnantajan kanssa, koska suru ei ole syy lääkärin kirjoittaa sairaslomaa, muuten hän syylistyy virkavirheeseen ja lain rikkomiseen.
Jos halutaan muutosta, yhteys eduskuntaan ja kansanedustajiin tai tekemään lakialoitetta eduskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru tekee joillekin heikon olon, voimattoman, silloin ei ole energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun aloituksen virittämä ongelma on siis lähinnä byrokraattinen. Mutta sitäkin vaikuttavampi se voi olla. Kyse on siitä, että onko laittaa rasti johonkin ruutuun, että osattaisiin kertoa mitä oireita suru aiheuttanut?
Kuitenkin on myöskin niin, että käsittelemättöminä voi tuollaiset tunneperäiset asiat aiheuttaa vaikka millaisia oireita myöskin jälkikäteen. Eli jotainhan lääkärisedän tai -tädin siihen paperiin pitäisi merkitä, että saadaan byrokratian rattaita taasen veivattua.
Tämä pitäisi kuitenkin olla ihan yleisen mielenterveyden kannaltakin hyväksyttyä, että surutyön takia pitäisi saada aikaa käsitellä tuntemuksiaan. Jos niitä ei käsittele, niin surusta voi tulla myöhemmin sairaus.
Niinpä. Kun oma läheiseni kuoli, oli tunne, että tarvitsisin 3-4 kk palkatonta lomaa. Se ei kuitenkaan järjestynyt ja suru pitkittyi myöhemmin ja aiheutti uupumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainsana ap:n kohdalla on masennus, ei suru. Sesam aukene!
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa työpaikoissa kenenkään on turha pyytää lomapäivää tai palkatonta vapaata mihinkään muuhun. Saa lapsi tanssia vanhojen tanssit rauhassa eikä vanhemoia näy edes penkkariajelua katsomassa. Yo- ja valmistujaisjuhlat saa tehdä työpäivien jälkeen, kun vapaata ei heru. Työnantajahan saa päättää yksin vuosilomien ajankohdasta alkaen, ei työntekijöiden toiveita tarvitse kuunnella.
Meillä saa todella hövelisti palkatonta vapaata luettelemistasi syistä, kukaan ei ole vielä hoksannut pyytää palkallista vapaata mennäkseen katsomaan penkkariajelua. Ja koska työnantaja joustaa, niin mekin ymmärrämme, että sairauslomaa (palkallista) haetaan vain sairauksiin eikä häiden tai hautajaisten valmisteluihin.
En lukenut koko ketjua, mutta tuttavani ovat ainakin saaneet ihan maksimipituisia sairaslomia puolison tai lapsen kuollessa. Ovat olleet ihan shokkitilassa, ei mitään mahdollisuutta työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Suru tekee joillekin heikon olon, voimattoman, silloin ei ole energiaa.
Kilpirauhasarvoni romahtivat viikko omaisen kuoleman jälkeen tehdyssä labrassa. Tsh oli reippaasti yli viitearvon, olisiko ollut kymmenen vai viisitoista, en muista enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...
Hyi viddu millaisia ihmisiä on olemassa 🤯
Psykopaatteja ja sosiopaatteja on yllättävän paljon, tuossa oli yksi sellainen.
Mikä ihmeen lypsylehmä se työnantaja on?
Sellainen nimenomaan. Rahan takia me siellä töissä käymme, emme hyväntekeväisyydestä.
Minun isäni kuoli aikoinaan aamuyöllä. Minut lähetettiin pois jaloista kouluun puoli seiskalta.
Koko asiaa ei ikinä käsitelty yhtikäs mitenkään.
Olet kohdannut ns. paikallisen sopimisen eli sanelun. Tätähän nykyhallitus ajaa erittäin voimakkaasti kun siellä on hallitusohjelma suoraan EK:n pöydästä. Etkö seuraa politiikkaa lukekaa edes murkut org niin sivistytte hieman.