"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ulkomailla. Firmamme antaa automaattisesti puolison tai lapsen kuolemasta 6 viikkoa vapaata täydellä palkalla. Täällä ollaan ihmisiä eikä ajatella vain rahaa.

Älä jauha sontaa.

No eipä ole sontaa kun tällainen etu meillä nyt täällä sattuu olemaan. Ei kaikki firmat tietenkään tällaista tarjoa mutta meillä tarjotaan. Tuon palkallisen vapaan saa myös osissa, ja esimerkiksi keskenmenon vuoksi. On kaikkien etu että suru käsitellään eikä työntekijä hajoa stressiin tällaisessa tilanteessa.

Tämä on kyllä todella hienoa. Mietin monta kertaa kun kuulee näitä olosuhteita monesta muusta Euroopan maasta (Saksa nyt toki ihan ensimmäisenä) että Suomen hieno maine terveydenhuollon mallimaana on kyllä iso vitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lähiomaisen kuolema on pikku juttu, niin miksi edes käydä töissä, miksi edes elää? Mitkä ovat ne paljon tärkeämmät henkilökohtaiset asiat?

Elossa olevat läheiset?

Meillä opettajilla vapaapäivä on hautajaispäivä.

Jos se on lauantai, niin perjantain olet töissä, vaikka itse järjestät hautajaiset.

Muuten otat palkatonta.

Suru ei ole peruste sairauslomalle

Opin tämän, kun äitini menehtyi.

Olisin hakenut sitoutumattomalta yksityiseltä lääkäriltä sen sairasloman.

Siinähän työnantaja sönköttää, että pitää käyttää määrättyä työterveyshuoltoa. Ei pidä.

Ihmettelen suuresti, että miten sairaanhoitajat ja muut ammattilaiset ei tunne tätä asiaa ja pitää lääkärin ja työnantajan jotenkin toimintaa laittomana ja vääränä. Juuri tällaisesta syntyy väärinkäsityksiä ja vääriä luuloja, että ammattilaiset ei perehdy oman alansa asioihin.

Kyllä osassa työpaikoista edelleen osataan huolehtia työntekijöistä. Iso valtion laitos, niin mies sai läheisen kuoltua 2 viikkoa sairauslomaa ja osa-sairauslomalla oli useita kuukausia. Masennukseksi merkittiin papereissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani henkilö oli 6kk sairaslomalla lapsensa kuoleman jälkeen. Jäi siitä suoraan kesälomalle enkä itseasiassa tiedä, että palasiko silloinkaan vielä töihin. Iso työnantaja kyseessä eikä ollut mitään ongelmaa työnantajan puolelta. Jännä, että isot firmat on näissä asioissa inhimillisempiä.

Isossa firmassa ei tarvitse maksaa palkkaa 6 kk ajalta, sairausloma kun ei aina ole palkallinen. Eli se siitä inhimillisyydestä.

Heitä firman nimi, vai onko tuo vain luulo. Työehtosopimuksissa on monenlaista asiaa, kannattaa tutustua.

Palkka maksetaan mutta työnantaja hakee korvausta Kelalta.

Korvaus on sairauspäivärahan suuruinen, ei suinkaan palkka+sivukulut ja lisäksi 1+9 päivää on korvauksetonta aikaa.

Parempi systeemi olisi, että työnantaja ei koskaan maksaisi palkkaa sairausajalta, korvaus haettaisiin Kelalta.

Eli siirretään yrittäjäriskiä valtiolle?

Mikä ihmeen yrittäjäriski on sellainen, missä yrittäjä ei edes saa ottaa riskiä, vaan joutuu maksajaksi, kun työntekijä ei halua tehdä töitä?

Jos yrittäjä ei näe työntekijöitään inhimillisinä ihmisinä, ei yrittäjänkään menestystä tarvitse sitten työntekijän tukea ja pönkittää. Olkoon ilman, mihin hän riskialttiita työntekijöitä tarvitsee. Pärjätköön itse miten parhaaksi katsoo. Potut pottuina, ole hyvä.

Ilman lääkärintodistusta saa olla useita päiviä sairauslomalla.

Otan osaa suruun.

Olen ollut pienessä, suuressa ja hyvin suuressa organisaatiossa töissä. Yksityisellä ja julkisella. Tiettyjen lakien puitteissa työnantajan on työterveyshuolto järjestettävä.

Minulle on tullut näiden vuosien aikana sellainen vaikutelma, että rahalla saa hyvää hoitoa. Sama lääkäri on ollut oireitani ajatellen ynseä ja haluton hoitamaan julkisella puolella. Kun menin yksityisvastaanotolle, oli ihan toinen ääni kellossa kun tuo lääkäri sattumoisin minut otti vastaan.

Työnantajalla on työterveyden kanssa yhteistyötä. Potilaalla on oikeus valita hoitipaikkansa. Valitettavasti en osaa sanoa, koskeeko tämä myös sitä, onko työntekijän pakko käyttää työnantajan osoittamia työterveyden palveluja. Mielestäni valinnanvapauden pitäisi ehdottomasti koskea myös työterveyttä. Säälin toki työnantajaakin. Toisaalta miksi hänen pitäisi maksaa palvelusta joka saattaa lyhyellä aikavälillä olla tukena saavuttamaan taloudellisia etuja. Tarkoitan, että jos ttlääkäri vähättelee potilaan oireita ja kyse onkin jostakin vakavammasta, ja työnantaja menettää ehkä hyvän työntekijän. Olen sitä mieltä, että jos työhyvinvointiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota, se johtaa siihen, että kynnys jäädä saikulle madaltuu. Kun jotkut ovat sitä mieltä, että työ on hyväö lääkettä suruun, haluan uskoa, että he ovat kokeneet työyhteisön ja-tehtävänsä positiivisesti ja voimaannuttavasti. Me, joiden työpaikat ei aina ole olleet niin ihania, tiedämme, että pelkästään hankalan työkaverin ja esihenkilön sietäminen käy jo pelkästään työstä. Kommenttikentän sisällöstäkin on luettavissa millaisia kasvusuuntia ihmiset saattavat ottaa selvitäkseen.

Kyllä terveydenhuollon ja -hoidon pitäisi olla yksilölähtöistä ja tasapuolista ennaltaehkäisevän lisäksi. Rekrytoinnit itsessään ovat jo ihan nurinkurisia. Työhaastattelustakin on tehty joku salatiede ja siihen jaetaan vinkkejä miten onnistua.

Naapurivaltiossa hoitoa sai laitoksessa kun omainen maksoi jollekin hoitajalle. En haluaisi, että meille tulisi koskaan sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuunnella tarkaan esimiesten sanoja, eli onko työterveydestä laverrettu työpaikalle.

Esimiehet utelevat hirveästi sairauksista ja oireista, vaikka eivät saisi eikä tarvitse kertoa mitään, jos on lääkärintodistus.

Tästä pitäisi puhua, sairauksista ei saa kysyä.

Suomessa on 181000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeellä kotona ja naapurit yrittävät koko ajan udella jotain tai haukkuvat, kun ei ole töissä. Suomessa sairaudet on salaisia eikä kuulu naapureille. Myös työttömissä on sairaita jotka eivät voi tehdä mitä tahansa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa suruun.

Olen ollut pienessä, suuressa ja hyvin suuressa organisaatiossa töissä. Yksityisellä ja julkisella. Tiettyjen lakien puitteissa työnantajan on työterveyshuolto järjestettävä.

Minulle on tullut näiden vuosien aikana sellainen vaikutelma, että rahalla saa hyvää hoitoa. Sama lääkäri on ollut oireitani ajatellen ynseä ja haluton hoitamaan julkisella puolella. Kun menin yksityisvastaanotolle, oli ihan toinen ääni kellossa kun tuo lääkäri sattumoisin minut otti vastaan.

Työnantajalla on työterveyden kanssa yhteistyötä. Potilaalla on oikeus valita hoitipaikkansa. Valitettavasti en osaa sanoa, koskeeko tämä myös sitä, onko työntekijän pakko käyttää työnantajan osoittamia työterveyden palveluja. Mielestäni valinnanvapauden pitäisi ehdottomasti koskea myös työterveyttä. Säälin toki työnantajaakin. Toisaalta miksi hänen pitäisi maksaa palvelusta joka saattaa lyhyellä aikavälillä olla tukena saavuttamaan taloudellisia etuja. Tarkoitan, että jos ttlääkäri vähättelee potilaan oireita ja kyse onkin jostakin vakavammasta, ja työnantaja menettää ehkä hyvän työntekijän. Olen sitä mieltä, että jos työhyvinvointiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota, se johtaa siihen, että kynnys jäädä saikulle madaltuu. Kun jotkut ovat sitä mieltä, että työ on hyväö lääkettä suruun, haluan uskoa, että he ovat kokeneet työyhteisön ja-tehtävänsä positiivisesti ja voimaannuttavasti. Me, joiden työpaikat ei aina ole olleet niin ihania, tiedämme, että pelkästään hankalan työkaverin ja esihenkilön sietäminen käy jo pelkästään työstä. Kommenttikentän sisällöstäkin on luettavissa millaisia kasvusuuntia ihmiset saattavat ottaa selvitäkseen.

Kyllä terveydenhuollon ja -hoidon pitäisi olla yksilölähtöistä ja tasapuolista ennaltaehkäisevän lisäksi. Rekrytoinnit itsessään ovat jo ihan nurinkurisia. Työhaastattelustakin on tehty joku salatiede ja siihen jaetaan vinkkejä miten onnistua.

Naapurivaltiossa hoitoa sai laitoksessa kun omainen maksoi jollekin hoitajalle. En haluaisi, että meille tulisi koskaan sellaista.

Nuo työhaastattelut ja vaatimukset on naurettavia, kun julkisella siivooja voidaan siirtää sihteeriksi tuosta vaan, kun terveysvaivaa, muille ladellaan vaikka mitä vaatimuksia. Suomi on oikea pelle landia.

Kannattas vaan vaihtaa työpaikkaa.

Suru ei tietenkään ole sairaus, joten miksi sairauslomaa? Suru on normaali ja luonnollinen tunne tuossa tilanteessa, ja kuitenkin elämä jatkuu.

Omalla ilmoituksella voi olla pois töistä 3-5 pv työpaikasta riippuen ja se normaalisti riittää tuossa tilanteessa. Mieheni itsemurhan jälkeen menin viikonlopun jälkeen töihin, ei silloin tullut mieleenikään muuta kuin että eteenpäin vaan. Töissä onneksi sanoivat, että teet mitä jaksat. Jälkikäteen ajatellen se oli fiksu ratkaisu, mitä minun olisi auttanut jäädä kotiin surussa vellomaan.

VX kirjoitti:

Meillä opettajilla vapaapäivä on hautajaispäivä.

Jos se on lauantai, niin perjantain olet töissä, vaikka itse järjestät hautajaiset.

Muuten otat palkatonta.

Suru ei ole peruste sairauslomalle

Opin tämän, kun äitini menehtyi.

En ole opettaja, mutta en minäkään saa perjantaille vapaata, jos lauantaina on hautajaiset. Ihan itse järjestin hautajaisetkin.

Onneksi teen nykyään 100% etätyötä, niin saan ihan rauhassa itkeä vollottaa ja tehdä töitä siinä samalla, jos sattuisi niin, että joku läheisistäni kuolee. Asiakkaat ja työkaveri ei toki saa selvää puheluista, kun itken itseni ihan turtanaksi, mutta pääasia on, että ollaan töissä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja vielä anteeksi kaikille tunteettomille, että olen tunteva ihminen ja ITKEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Olin kerran työpaikassa, jossa työterveyshuollossa käynti oli palkatonta paitsi silloin, jos siitä jäi suoraan lääkärin määräämälle sairauslomalle. Työhöntulotarkastus oli palkallista aikaa, mutta matkat työterveyteen ja takaisin ei, joten hoitajalta piti pyytää todistus mihin kellonaikaan tarkastus alkoi ja mihin aikaan se loppui.

Aika monessa työpaikassa vain töihintulotarkastus ja määräaikaistarkastukset kuuluu palkalliseen muut omalla ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Olin kerran työpaikassa, jossa työterveyshuollossa käynti oli palkatonta paitsi silloin, jos siitä jäi suoraan lääkärin määräämälle sairauslomalle. Työhöntulotarkastus oli palkallista aikaa, mutta matkat työterveyteen ja takaisin ei, joten hoitajalta piti pyytää todistus mihin kellonaikaan tarkastus alkoi ja mihin aikaan se loppui.

Aika monessa työpaikassa vain töihintulotarkastus ja määräaikaistarkastukset kuuluu palkalliseen muut omalla ajalla.

Niin on, mutta tuolla matkat työhöntulotarkastukseen ja sieltä takaisin oli palkatonta. Siinä tunsi taas itsensä pikkukoululaiseksi, kun piti pyytää terveydenhoitajaa merkitsemään paperille, mihin kellonaikaan astuin huoneeseen ja mihin poistuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa suruun.

Olen ollut pienessä, suuressa ja hyvin suuressa organisaatiossa töissä. Yksityisellä ja julkisella. Tiettyjen lakien puitteissa työnantajan on työterveyshuolto järjestettävä.

Minulle on tullut näiden vuosien aikana sellainen vaikutelma, että rahalla saa hyvää hoitoa. Sama lääkäri on ollut oireitani ajatellen ynseä ja haluton hoitamaan julkisella puolella. Kun menin yksityisvastaanotolle, oli ihan toinen ääni kellossa kun tuo lääkäri sattumoisin minut otti vastaan.

Työnantajalla on työterveyden kanssa yhteistyötä. Potilaalla on oikeus valita hoitipaikkansa. Valitettavasti en osaa sanoa, koskeeko tämä myös sitä, onko työntekijän pakko käyttää työnantajan osoittamia työterveyden palveluja. Mielestäni valinnanvapauden pitäisi ehdottomasti koskea myös työterveyttä. Säälin toki työnantajaakin. Toisaalta miksi hänen pitäisi maksaa palvelusta joka saattaa lyhyellä aikavälillä olla tukena saavuttamaan taloudellisia etuja. Tarkoitan, että jos ttlääkäri vähättelee potilaan oireita ja kyse onkin jostakin vakavammasta, ja työnantaja menettää ehkä hyvän työntekijän. Olen sitä mieltä, että jos työhyvinvointiin ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota, se johtaa siihen, että kynnys jäädä saikulle madaltuu. Kun jotkut ovat sitä mieltä, että työ on hyväö lääkettä suruun, haluan uskoa, että he ovat kokeneet työyhteisön ja-tehtävänsä positiivisesti ja voimaannuttavasti. Me, joiden työpaikat ei aina ole olleet niin ihania, tiedämme, että pelkästään hankalan työkaverin ja esihenkilön sietäminen käy jo pelkästään työstä. Kommenttikentän sisällöstäkin on luettavissa millaisia kasvusuuntia ihmiset saattavat ottaa selvitäkseen.

Kyllä terveydenhuollon ja -hoidon pitäisi olla yksilölähtöistä ja tasapuolista ennaltaehkäisevän lisäksi. Rekrytoinnit itsessään ovat jo ihan nurinkurisia. Työhaastattelustakin on tehty joku salatiede ja siihen jaetaan vinkkejä miten onnistua.

Naapurivaltiossa hoitoa sai laitoksessa kun omainen maksoi jollekin hoitajalle. En haluaisi, että meille tulisi koskaan sellaista.

Nuo työhaastattelut ja vaatimukset on naurettavia, kun julkisella siivooja voidaan siirtää sihteeriksi tuosta vaan, kun terveysvaivaa, muille ladellaan vaikka mitä vaatimuksia. Suomi on oikea pelle landia.

Kerro ihmeessä lisää. Ei kai nyt kuitenkaan ihan noin? Jos kateeksi käy, mene sitten siivosmaan julkiselle puolelle ja siirry sieltä hyvään/mieleiseesi työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin hakenut sitoutumattomalta yksityiseltä lääkäriltä sen sairasloman.

Siinähän työnantaja sönköttää, että pitää käyttää määrättyä työterveyshuoltoa. Ei pidä.

Ei pidä, siinä olet oikeassa. Eikä ole tarpeen maksaa palkkaa ko. päiviltä, koska työnantaja päättää, maksaako vai katsooko, että tarjolla on töitä, joissa suru ei haittaa. Tästä voi mennä oikeuteen, toistaiseksi ei löydy ainuttakaan oikeustapausta, jossa työnantaja on määrätty maksamaan palkkaa sairauslomasta, jonka syynä on suru. Vaikka lääkäri olisi kirjannut työkyvyttömyyden syyksi unettomuuden tai akuutin stressireaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Olin kerran työpaikassa, jossa työterveyshuollossa käynti oli palkatonta paitsi silloin, jos siitä jäi suoraan lääkärin määräämälle sairauslomalle. Työhöntulotarkastus oli palkallista aikaa, mutta matkat työterveyteen ja takaisin ei, joten hoitajalta piti pyytää todistus mihin kellonaikaan tarkastus alkoi ja mihin aikaan se loppui.

Aika monessa työpaikassa vain töihintulotarkastus ja määräaikaistarkastukset kuuluu palkalliseen muut omalla ajalla.

Niin on, mutta tuolla matkat työhöntulotarkastukseen ja sieltä takaisin oli palkatonta. Siinä tunsi taas itsensä pikkukoululaiseksi, kun piti pyytää terveydenhoitajaa merkitsemään paperille, mihin kellonaikaan astuin huoneeseen ja mihin poistuin.

Valtiolla tuo on ihan normisettiä, työstä maksetaan, ei matkoista työaikana.