Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...
Oli kyllä niin ala-arvoinen kommentti kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienelle työnantajalle voi olla suuri haitta siitä että työntekiät ei ole paikalla vaikka palkka juoksee. Oikeat sairaslomat on jo tarpeeksi raskas kuluerä monelle yritykselle. Sama kuin siinä ettei moni työnantaja ota mielelläänn riskiä palkaamalla lapsenteko iässä olevia naisia. Ei ne riskit mihinkään häviä vaikka työnataja haluaisi olla miten empaattinen.
Jos riskit on liian kovat niin sitten ehkä kannattaa olla palkkaamatta yhtään työntekijää. Jos firman talous on niin veitsen terällä, että normaalit työnantajan velvollisuudet pelottaa, niin silloin ainoa oikea vaihtoehto on olla palkkaamatta ketään ja pyörittää vain yhden ihmisen nyrkkipajaa.
Ihme vikinää aina yrittäjiltä, kun työntekijät tulevat niin kalliiksi.
Kukaan ei pakota palkkaamaan.
Tämä. Meille ei palkata, mutta pääsee mukaan yrittäjäverkostoon. Jostain syystä ihmiset ei halua olla yrittäjiä yrittäjän vastuulla, halutaan palkkatyö.
Kun yrittäjän puoliso kuolee, niin rahantulo loppuu, jos ei tee töitä. Palkansaajalla on toisin, yrittäjä painaa tuplapäivää, että saa maksettua palkan surevalle työntekijälle. Ihanan reilua.
Se on sitä vastuuta. Itse en rupea yrittäjäksi en kuunaan päivänä 90 luvusta jotain oppineena. Vaikka et palkkaisi ketään hyvä, kun saat vuokra rahat kasaan. Täälä ei katsos rehellisyydellä pärjää ja vaikka olisit rehellinen niin verottajan mielestä tuotteista voi periä alvit 3 kertaan. Älä anna väärää kuvaa yrittäjyydestä. Se on muutakin kuin palkanmaksu työntekijälle!
Jos ei saa nukuttua, on ahdistunut ja ei voi keskittyä niin saa saikkua. Tai siis pitäisi saada saikkua. Monet vaan skarppaa lääkärin vastaanotolla sen verran, että näyttää parempivointiselta kuin oikeasti on. Ei kuitenkaan ole työkykyinen eikä pysty tekemään töitä. Surun alussa on monesti shokkivaihe. Jos joutuu pinnistelemään pitkään, ahdistus muuttuu pahemmaksi ja sitten vasta tulee pitkä saikku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen isossa työpaikassa. Hyvin tapauskohtaista tuo miten sairauslomaa saa läheisen kuoleman jälkeen. Yksi sai kaksi viikkoa kun hänen isänsä kuoli äkillisesti kotona. Siis oli jo vanhus mutta ikäisekseen terve ja omatoiminen.
Itse sain pari päivää saikkua kun vanhempani kuoli, tosin hän oli jo hoivakodissa joten kuolema ei ollut niin yllättävä.
Sukulaiseni oli lähes vuoden pois työstä puolisonsa itsemurhan jälkeen. Yritti kyllä välillä töihin mutta ei tosiaankaan ollut työkykyinen.
Siis tilannekohtaisesti menee. Jos on lapsen tai nuoren kuolema tai esim. läheisen itsemurha niin myönnetään kyllä sairauslomaa.
Tässä tiivistyy taas vasemmistolaisuus oikein ytimeen saakka. Sairaslomaa "saadaan", ikään kuin se olisi joku kymmenvuotis-ansiomerkki. On tapahtunut asia X, josta saa asia Y. Ei sairasloma ole mikään loma ensinnäkään. Se on lääkärin kirjoittama lausunto henkilön työkyvyttömyydestä ja sen perusteista. Joku tarvitsee viikon parantuakseen vatsataudista, toisille riittää 3 päivää. Tapauskohtaista.
Ja suru ei tosiaan ole sairaus. Lääkäri voi todeta toki työkyvyttömyyden surun takia. Se on ihan luonnollista. Tällöin henkilö ei tule töihin. Työnantaja sitten katsoo itse parhaaksi katsomallaan tavalla, että oikeuttaako poissaolo sen ajan palkkaan, vai ei. Mutta koska on yleisesti tiedossa, että surusta ei välttämättä kaikki työnantajat maksa, niin valehdellaan siihen saikkupaperiin sitten jotain sellaista ICD-koodia, että varmasti maksavat. Inhimillisesti toki sen ymmärrän, ei siinä mitään. Väärin se on silti. Ymmärrän minä inhimillisesti senkin, että rahaton nälissään oleva käy varastamassa leivän kaupasta. Väärin sekin silti on.
Voi hyvä luoja... jos lehdessä lukee että murhaaja sai elinkautisen, niin onko sekin mielestäsi vasemmistolainen ansiomerkki? Tai sukupuolitaudit, nekin "saadaan"? Tässä puhutaan nyt läheisen kuolemasta johtuvasta sairaslomasta, haloo!! Millainen ihminen kehtaa edes vihjata, että se olisi jollekulle joku palkinto?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saa nukuttua, on ahdistunut ja ei voi keskittyä niin saa saikkua. Tai siis pitäisi saada saikkua. Monet vaan skarppaa lääkärin vastaanotolla sen verran, että näyttää parempivointiselta kuin oikeasti on. Ei kuitenkaan ole työkykyinen eikä pysty tekemään töitä. Surun alussa on monesti shokkivaihe. Jos joutuu pinnistelemään pitkään, ahdistus muuttuu pahemmaksi ja sitten vasta tulee pitkä saikku.
Monelle on vaikeaa tai hävettävää tai noloa olla rehellinen lääkärille tai kertoa riittävän tarkasti tilanteestaan. Ei ne lääkäritkään ajatuksia lue. Ja sitten osa lääkäreistä vaan on huonompia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen isossa työpaikassa. Hyvin tapauskohtaista tuo miten sairauslomaa saa läheisen kuoleman jälkeen. Yksi sai kaksi viikkoa kun hänen isänsä kuoli äkillisesti kotona. Siis oli jo vanhus mutta ikäisekseen terve ja omatoiminen.
Itse sain pari päivää saikkua kun vanhempani kuoli, tosin hän oli jo hoivakodissa joten kuolema ei ollut niin yllättävä.
Sukulaiseni oli lähes vuoden pois työstä puolisonsa itsemurhan jälkeen. Yritti kyllä välillä töihin mutta ei tosiaankaan ollut työkykyinen.
Siis tilannekohtaisesti menee. Jos on lapsen tai nuoren kuolema tai esim. läheisen itsemurha niin myönnetään kyllä sairauslomaa.
Tässä tiivistyy taas vasemmistolaisuus oikein ytimeen saakka. Sairaslomaa "saadaan", ikään kuin se olisi joku kymmenvuotis-ansiomerkki. On tapahtunut asia X, josta saa asia Y. Ei sairasloma ole mikään loma ensinnäkään. Se on lääkärin kirjoittama lausunto henkilön työkyvyttömyydestä ja sen perusteista. Joku tarvitsee viikon parantuakseen vatsataudista, toisille riittää 3 päivää. Tapauskohtaista.
Ja suru ei tosiaan ole sairaus. Lääkäri voi todeta toki työkyvyttömyyden surun takia. Se on ihan luonnollista. Tällöin henkilö ei tule töihin. Työnantaja sitten katsoo itse parhaaksi katsomallaan tavalla, että oikeuttaako poissaolo sen ajan palkkaan, vai ei. Mutta koska on yleisesti tiedossa, että surusta ei välttämättä kaikki työnantajat maksa, niin valehdellaan siihen saikkupaperiin sitten jotain sellaista ICD-koodia, että varmasti maksavat. Inhimillisesti toki sen ymmärrän, ei siinä mitään. Väärin se on silti. Ymmärrän minä inhimillisesti senkin, että rahaton nälissään oleva käy varastamassa leivän kaupasta. Väärin sekin silti on.
Voi hyvä luoja... jos lehdessä lukee että murhaaja sai elinkautisen, niin onko sekin mielestäsi vasemmistolainen ansiomerkki? Tai sukupuolitaudit, nekin "saadaan"? Tässä puhutaan nyt läheisen kuolemasta johtuvasta sairaslomasta, haloo!! Millainen ihminen kehtaa edes vihjata, että se olisi jollekulle joku palkinto?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta en ymmärrä vaihkoamistasi.
Tuon ekan kommentti kieltämättä oli vähän provosoiva ja epäilemättä huonosti kirjoitettu. En tiedä, onko hän ymmärtänyt itse asioita ja sairasloman saamisen perusteita väärin, vai ilmaisiko vain itsensä huonosti.
Työnantajan kanssa voi sopia palkattomasta vapaasta. Lääkäri voi kirjoittaa SAIRAUSlomaa. Lisäksi on huomattava, että työnantaja päättää loppupeleissä, onko saikku palkallista vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei taida montaa päivää enempää saada.
töihin joudut menemään tai saikkua erikseen hakemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tottahan se on, että suru ei ole sairaus. Sairauslomaa annetaan sairauksien hoitoon/niistä työkuntoiseksi pääsemiseen.
Jos haluaa suruvapaata, pitää pyytää muunlaista vapaata kuin sairauslomaa.
Monellakaan ei ole taloudellisesti mahdollista ottaa palkatonta. Ehkä lomiakaan ei jäljellä. Onhan lähimmäisen kuolema, etenkin äkillinen, sellainen shokki, että harva, tuskin kukaan, on työkunnossa muutamaan viikkoon. Kuka haluaa esimerkiksi bussinkuljettajaa, lentäjää, veturinkuljettajaa tai ylipäänsä ketään liikenteeseen tai vaikka kirurgia leikkaamaan, joka olisi henkisesti ihan muissa ajatuksissa.
Suomeen pitäisi saada jonkunlainen palkallinen, esimerkiksi 2 viikon mittainen, suruvapaa lähiomaisen kuoleman sattuessa. Suru ei ole sairaus, mutta monen kohdalla se voi muuttua sairaudeksi, etenkin jos asiaa ei pysty rauhassa käsittelemään ja se pitkittyy lähtemällä heti työhön. Surua ei voi paeta!
Miten valtiolla olisi varaa maksaa 2 vkoa palkkaa jokaiselle? Työnantajan velvollisuys kun se ei ole.
Enpä tiedä? Miten valtiolla on varaa maksaa neuvolat, peruskoulu, lapsilisät, kuntoutustuet, asumislisät, takuueläkkeet, sydänleikkaukset ja teiden kunnossapito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuosikymmentä sitten kuoli isäni. Menin lähimmän pomon luo ja kerroin asiasta, hän otti ystävällisesti osaa suruun.
Sitten soitti johonkin ja kysyi: - Paljonko isän kuolemasta saa? Ihan kuin olisin ottanut faijaparan hengiltä.
Sairasloman tai vapaan kieltäminen on todella typerää, jos työntekijä on menetyksen jälkeen työkyvytön ja tarvitsee vapaata. Työnantaja voi toimillaan aiheuttaa tilanteen, jossa työntekijä ei enää voi koskaan olla lojaali työnantajalleen tämän menettelyn takia. Paljonko maksaa uuden sopivan työntekijän löytäminen ja kouluttaminen vs. verrattain lyhyt sairasloma (josta Kela korvaa osan työnantajalle)? Ja millainen esimies haluaa nujertaa pakolla jo muutenkin kärsivää alaistaan?
Minä sain akuutisti sairaslomaa viikon äitini odottamattoman kuoleman vuoksi ja pidin päälle omia lomapäiviä hautajaisjärjestelyjä varten. Monet pidemmätkin saikut on moni pitänyt kevyemmillä syillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä saa sairauslomaa, mutta sellaista diagnoosikoodia ei ole kuin "suru", joten fiksu lääkäri kirjoittaa diagnoosiksi jotain muuta, esim. traumapeäinen stressihäiriö. Jotain, joka hyväksytään palkalliseksi sairauslomaksi. Olen saanut tällä diagnoosilla sairauslomaa esim. sopeutumiseen tietoon vakavasta sairaudesta. Tätä voi käyttää myös, jos läheinen kuolee.
Sairauslomaa pitäisi saada vain sairaudesta, joka on hoidettavissa osastohoidolla tai lääkkeillä. Suru ei ole sairaus, se on tunnetila. Miksi ei sairauslomaa saa rakastuneena, huolestuneena, ilahtuneena tai varovaisena, miksi vain surullisella on lupa palkalliseen poissaoloon?
Vierailija kirjoitti:
Sairasloman tai vapaan kieltäminen on todella typerää, jos työntekijä on menetyksen jälkeen työkyvytön ja tarvitsee vapaata. Työnantaja voi toimillaan aiheuttaa tilanteen, jossa työntekijä ei enää voi koskaan olla lojaali työnantajalleen tämän menettelyn takia. Paljonko maksaa uuden sopivan työntekijän löytäminen ja kouluttaminen vs. verrattain lyhyt sairasloma (josta Kela korvaa osan työnantajalle)? Ja millainen esimies haluaa nujertaa pakolla jo muutenkin kärsivää alaistaan?
Minä sain akuutisti sairaslomaa viikon äitini odottamattoman kuoleman vuoksi ja pidin päälle omia lomapäiviä hautajaisjärjestelyjä varten. Monet pidemmätkin saikut on moni pitänyt kevyemmillä syillä.
niin. jos potilas olisi työkyvytön, kyllä sitä sairauslomaa saisi. Mutta suru ei ole mikään sellainen asia, josta saisi automaattisesti sairauslomaa. Sitä saa sitten, jos on oireita, jotka tekevät työkyvyttömäksi. Silloin sitä ei kielletä. Tosin silloinkaan sairausloman syy ei ole suru, vaan se oire/tila, joka tekee ihmisen työkyvyttömäksi. Siksi siellä lääkärissä pitää käydä. Ja siksi sille lääkärille pitää kertoa muutakin, kuin että "on suru". Vapaata saa kyllä puolison kuoleman vuoksi, mutta ei palkallista (ellei ole saaut sairauslomaa jonkun muun kuin surun vuoksi). Ja se on ihan oikein. Kun meillä on määritelty mitkä ovat sairauloman hyväksyttyjä syitä, niin niitä pitää sitten noudattaa. Jos haluaa asiaan muutoksen, niin ihan turha on paheksua työnantajaa tai lääkäriä, pitää muuttaa itse asiaa. Moni työnantaja antaa ihan vapaaehtoisesti palkallista vapaata puolison kuollessa ja sekin on ihan ok. Mutta sekään ei ole sitten sairausloma.
Meillä työntekijä otti viikkokaupalla saikkua kun mies otti eron ja läksi. Lopetti vasta kun uhkasin palkattomalla, koska myöskään avioero ei ole sairaus.
Pieni työnantaja
Diagnoosiksi voi kirjoittaa "akuutti stressireaktio". Minulle on tuo kirjoitettu joskus, kun en ole ollut työkykyinen raskaan uutisen saatuani.
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomaa pitäisi saada vain sairaudesta, joka on hoidettavissa osastohoidolla tai lääkkeillä. Suru ei ole sairaus, se on tunnetila. Miksi ei sairauslomaa saa rakastuneena, huolestuneena, ilahtuneena tai varovaisena, miksi vain surullisella on lupa palkalliseen poissaoloon?
niinpä. Etenkin vastarakastuneena, kun haluaisi vain nu55ia toista kaiken aikaa, niin siitä tulee jo fyysisiä oireita, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti työntekoon. pitäisi saada tosiaan sitten siihenkin sairauslomaa. Tai ilmastoahdistukseen. Tai ahdistukseen suomen poliittisesta nykytilasta. Tai siitä, että kesällä ei ollut tarpeeksi lämmintä. Tai että oli liian huono elokuva tv:ssa eilen ja se masentaa ja tarvitsee nyt aikaa, jotta voisi löytää paremman suoratoistopalvelun.
Tämä. Meille ei palkata, mutta pääsee mukaan yrittäjäverkostoon. Jostain syystä ihmiset ei halua olla yrittäjiä yrittäjän vastuulla, halutaan palkkatyö.
Kun yrittäjän puoliso kuolee, niin rahantulo loppuu, jos ei tee töitä. Palkansaajalla on toisin, yrittäjä painaa tuplapäivää, että saa maksettua palkan surevalle työntekijälle. Ihanan reilua.