"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Valtion virkaehtosopimuksessa oli ainakin ennen määritelty omaisen kuolinpäivä vapaapäiväksi.

 - Noin sairaan kyynisellä asenteella varustettua työnantajaa ei katselisi päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.

Joko teille nyt menee jakeluun?

Palkatonta vapaata ei työnantajan ole pakko antaa, mutta työnantaja ei ole se henkilö joka arvioi ihmisen työkykyä - sen tekee (työterveys)lääkäri. Ihme jankkaaja olet kun jaksat täällä puhua ihan puuta heinää ja väittää työterveyslain ja työsuojelun vastaisia asioita. 

Lääkäri arvioi työkyvyn vain siihen tehtävään, jota tekee. Työnantajalla on oikeus tarjota tilalle muuta työtä ja jos ei käy, on työkyvyttömyysaika palkaton.

Vierailija kirjoitti:

Valtion virkaehtosopimuksessa oli ainakin ennen määritelty omaisen kuolinpäivä vapaapäiväksi.

 - Noin sairaan kyynisellä asenteella varustettua työnantajaa ei katselisi päivääkään.

Ei tuollaista ole koskaan ollut virkaehtotopimuksessa, sanamuoto on tämä "...perheenjäsenen kuolemantapauksen johdosta enintään yksi päivä..."

Jos valtiolla ei katsota surua palkallisen vapaan arvoiseksi, niin miksi yksityisellä pitäisi maksaa siitä, että työntekijä ei tule töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani henkilö oli 6kk sairaslomalla lapsensa kuoleman jälkeen. Jäi siitä suoraan kesälomalle enkä itseasiassa tiedä, että palasiko silloinkaan vielä töihin. Iso työnantaja kyseessä eikä ollut mitään ongelmaa työnantajan puolelta. Jännä, että isot firmat on näissä asioissa inhimillisempiä.

Meillä ei ainakaan noin turhia työntekijöitä ole että voi olla noin kauan poissa ilman mitään vaan.

Olla poissa ilman mitä vaan= lapsen kuolema.

Pahinta mitä voi tapahtua vanhemmalle.

Toivottavasti et joudu kokemaan ikinä.

Kyllä, se on pahinta, mitä voi tapahtua, mutta se ei katoa sillä, että saa palkallista vapaata. Monelle on helpotus jatkaa töissä, vaikka työteho ei ole ennallaan, on edes jotain, mikä pitää arjessa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Normaali empatiakyvyllä varustettu työterveyslääkäri olisi kirjoittanut kyselemättä 2 viikkoa sairauslomaa ja sanonut että tule hakemaan lisää jos tarvitset.

Ja normaalilla palkanmaksukyvyllä varustettu työnantaja toteaisi, että ei maksa sairausloman ajalta palkkaa. Jos kykenee järjestämään hautajaisia, kykenee töihinkin. Ei häiden valmisteluihin haeta sairauslomaa, ainakaan vielä.

Suurin sairaanhoitopiiri ja isän kuoleman jälkeen sain kommentin "kuolema kuuluu elämään".

Työkaverille murtui varvas ja sai kuukauden sairasloman (istuma työ/etätyö mahdollisuus). Sloman kirjoitti tk.

Olen yrittäjä. Kun puolisoni kuoli, jätin palkat maksamatta, koska katsoin, että olen niin toistaitoinen surussani, että ainakin kaksi viikkoa voin olla lomalla. Työntekijät valittivat, että rikoin lakia. Eivät ymmärtäneet, että minulla on surua. Toiseen suuntaan pitäisi joustaa ja ymmärtää, mutta ei ollut työntekijöistä joustajiksi.

Itselleni tyrkytettiin sairaslomaa äitini kuoleman jälkeen mutta asenteeni oli juurikin se, että yhtä hyvin voin olla töissä kuin kotona, se ei häntä takaisin tuo. Toki työni oli sellaista, ettei tarvinnut olla erityisesti ihmisten kanssa tekemisissä, ei vaatinut erityistä keskittymistä eikä tarvinnut kuunnella radiosta itkuvirsiä ym. Olin aina luullut, että jos hän kuolisi ja vieläpä ennenaikaisesti, en ikinä voisi mennä seuraavana päivänä töihin, koska itkisin vaan, mutta niin se elämä pääsi yllättämään, tai siis kuolema.

Täällä käsketään ottaa palkatonta lomaa kuolinpesän asioiden hoitamiseen. Niissä voi mennä viikkoja, kuukausia. Minulta on kuollut aikuinen lapsi. Hautausjärjestelyt, perunkirjoitus, valtakirjat, asunnon tyhjennys, vuokra- ja sähkösopimuksen irtisanominen, kotivakuutuksen lakkauttaminen jne. Suurimman osan pystyi hoitamaan sähköisesti, mutta puhelimessa sai roikkua ihan tarpeeksi. Pankissa piti käydä henkilökohtaisesti. Omalla ajalla.

Tanskassa vanhemmat saavat alle 18-vuotiaan lapsensa kuoleman jälkeen 26 viikkoa palkallista surulomaa, mutta tuskin on tarkoitus että suru on siinä ajassa surtu.

Orpon hallitukselta tulossa laki, jonka mukaan suruaikana työtä pitää tehdä pienemmällä palkalla työtehon laskettua.

Työterveys on pyllystä.

Eivät psyykeasioita ymmärrä pätkääkään.

Ottaisin loparit.

Lääkärin kirjoittama sairasloma on aina vaan suositus, työnantaja on se joka voi päättää, maksetaanko ko. sairaslomalta palkka.

Vierailija kirjoitti:

Ei, läheisen kuolema ei ole sairausloman peruste. Erityisesti nykyisen hallituksen mukaan sairauslomia ja niiden syitä tarkastellaan aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Niin, ei ole olemassa diagnoosia suru, jos oikein pilkkua viilataan. Ihmisarvo on olematon jos ei haluta ymmärtää mitä on suru ja millainen tapaus takana on. Vaikkapa liikenneonnettomuus, eikö silläkään irtoasi sairauslomaa.

Työnantajan pussista ei mene koko palkkakulu, vaan Kela korvaa osan. Eikö tätä täällä lainkaan tajuta ?

Taitaa olla täällä koko joukko työnantajan edustajia. Ja toisekseen se mitä tämä onneton hallitus kaavailee, sitä ei ole vielä edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kirjoittama sairasloma on aina vaan suositus, työnantaja on se joka voi päättää, maksetaanko ko. sairaslomalta palkka.

No ei.

Vierailija kirjoitti:

Tampereella on yksi lääkäri kunnallisella joka nauroi kun kerroin oireistani. Eikä meinannut edes tutkia.

Näitä urpoja lääkäreitä löytyy.

Diagnoosini oli posttraumaattinen stressihäiriö. Leposyke todella korkea yms.

Lääkäreissäkin on urpoja.

Oispa mielenkiintoista tietää kuka lääkäri. Vaikka nimikirjaimin

Nykyään ei edes burn outilla saa sairauslomaa vaan sille on pitänyt keksiä uusi termi.

Työ vapauttaa - se pitää kiinni normaalissa elämässä ja vie aikaa pois suremiselta, jolloin se ei vyöry päälle niin pahasti vaan tulee käsiteltyä pikku hiljaa.

Muovipussiin ja roskiin se kroppa jos kuolee omainen. Sitten vaan tuplavuoroa muutama viikko. Sillä se hoituu. Työn tekeminen auttaa myös masennukseen, psykoosiin ja syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kestä itkemättä olla töissä niin siinä tapauksessa pari eka päivää, mutta ei pelkän surun takia, sitähän riittää kuukausia että veto on pois, mutta tekee pääkopalle hyvää joutua ajattelemaan muuta.

Tekis melkein mieli toivoa sinulle omakohtaista kokemusta, niin olet kylmä ihminen.

Jos lähiomaisen kuolema on pikku juttu, niin miksi edes käydä töissä, miksi edes elää? Mitkä ovat ne paljon tärkeämmät henkilökohtaiset asiat?