"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vai ei suru ole sairaus. Ei ole varmaan sitten depressiokaan. Tai syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan hirveän rakastunut, saanko siis 2 vko palkallista sairauslomaa, kyseessähän on iso tunne?
Asiakas tuskin joutuu kannattelemaan sinua? Hieman eri, jos työntekijä itkee shokissa asiakkaille puhuessaan ja asiakkaat ovat tietysti ihan ihmeissään. Yritäpä siinä olla esim. vakuuttava asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Riippuu kuule työehtosopimuksesta. Ei kannattaisi huutaa, varsinkaan jos ei ole edes oikeaa tietoa asiasta.
Kyllä tuo sen tietää. Ei vaan tykkää siitä että työntekijät tietävät oikeutensa ja mitä lainsäädäntö asiasta sanoo :D Kivempi uskotella ettei akuutti kriisi ole koskaan ja missään tilanteessa palkallista koska halvemmaksihan se työnantajalle tulee jos ihmiset jää palkattomille.
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni kuoli haimasyöpään 4 viikon sairastamisen jälkeen, olin pois töistä yhden päivän ja senkin hautajaisjärjestelyjen vuoksi. Kauheinta mitä tuossa tilanteessa olisi voinut tapahtua, olisi ollut sairausloma. Siis minut olisi määrätty yksin kotiin istumaan ja tuijottamaan vastapäistä seinää. Minulle työ oli paras lääke.
Aikoinaan esikoiseni syntyi kuolleena. Tuolloim sain tietysti pitää äitiysloman osion. Olisin silloinkin halunnut mennä heti töihin. Minusta oli tyhmää kököttää kotona yksin äitiyslomalla ilman vauvaa. Äitiyslomahan on vauvan hoitoa varten !
Surun siirtäminen tai välttely ei poista surua. Kannattaa ottaa se aika suremiseen ettei sitten pura sitä ahdistustaan muihin ihmisiin. Mutta onhan se totta että osa ihmisistä ei tunne mitään, ei edes läheisimpiään kohtaan. Lapsesi oli ehkä onnekas lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tottahan se on, että suru ei ole sairaus. Sairauslomaa annetaan sairauksien hoitoon/niistä työkuntoiseksi pääsemiseen.
Jos haluaa suruvapaata, pitää pyytää muunlaista vapaata kuin sairauslomaa.
Monellakaan ei ole taloudellisesti mahdollista ottaa palkatonta. Ehkä lomiakaan ei jäljellä. Onhan lähimmäisen kuolema, etenkin äkillinen, sellainen shokki, että harva, tuskin kukaan, on työkunnossa muutamaan viikkoon. Kuka haluaa esimerkiksi bussinkuljettajaa, lentäjää, veturinkuljettajaa tai ylipäänsä ketään liikenteeseen tai vaikka kirurgia leikkaamaan, joka olisi henkisesti ihan muissa ajatuksissa.
Suomeen pitäisi saada jonkunlainen palkallinen, esimerkiksi 2 viikon mittainen, suruvapaa lähiomaisen kuoleman sattuessa. Suru ei ole sairaus, mutta monen kohdalla se voi muuttua sairaudeksi, etenkin jos asiaa ei pysty rauhassa käsittelemään ja se pitkittyy lähtemällä heti työhön. Surua ei voi paeta!
Miten valtiolla olisi varaa maksaa 2 vkoa palkkaa jokaiselle? Työnantajan velvollisuys kun se ei ole.
Ahdistaa kun kesälomaloppuu, pitäiskö hakea saikkua? Stressireaktio?
Suru ei ole sairaus, mutta läheisen kuoleman jälkeen on valtavasti pakollisia käytännön asioita jotka on hoidettava. Työajallako?
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, mutta läheisen kuoleman jälkeen on valtavasti pakollisia käytännön asioita jotka on hoidettava. Työajallako?
Ota lomapäiviä tai palkatonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani henkilö oli 6kk sairaslomalla lapsensa kuoleman jälkeen. Jäi siitä suoraan kesälomalle enkä itseasiassa tiedä, että palasiko silloinkaan vielä töihin. Iso työnantaja kyseessä eikä ollut mitään ongelmaa työnantajan puolelta. Jännä, että isot firmat on näissä asioissa inhimillisempiä.
Meillä ei ainakaan noin turhia työntekijöitä ole että voi olla noin kauan poissa ilman mitään vaan.
Olla poissa ilman mitä vaan= lapsen kuolema.
Pahinta mitä voi tapahtua vanhemmalle.
Toivottavasti et joudu kokemaan ikinä.
Minä en saanut isän kuoleman takia. Kävin yksityisellä, sanoi samoin: suru ei ole sairaus. Äidin kuoltua otin vapaapäiviä, koska jouduin matkustamaan 500 km järjestelyjen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Riippuu kuule työehtosopimuksesta. Ei kannattaisi huutaa, varsinkaan jos ei ole edes oikeaa tietoa asiasta.
Kyllä tuo sen tietää. Ei vaan tykkää siitä että työntekijät tietävät oikeutensa ja mitä lainsäädäntö asiasta sanoo :D Kivempi uskotella ettei akuutti kriisi ole koskaan ja missään tilanteessa palkallista koska halvemmaksihan se työnantajalle tulee jos ihmiset jää palkattomille.
Palkaton vapaa työntekijälle ei riipu mistään työehtosopimuksista.
Siitä ei ole kirjattu niihin.
Työnantajalla on oikeus kieltäytyä antamasta palkatonta vapaata työntekijälle.
Katsos kun edelleenkin on myös työnantajalla on oikeuksia.
Eikä ainoastaan velvollisuuksia.
Mistäs se työnantaja yhtä-äkkiä nappaa kassan, sairaanhoitajan, pelastajan, myyjän, palkanlaskijan tilalle.
Ei niitä sijaisia missään varastossa ole, josta soittaa paikalle.
Pitää huomioida sekin, mitä tuollaiset palkattomasta vapaat aiheuttavat työnantajille.
Niiden jo sairaslomalla lisäksi
Tyhmää suorastaan aivotonta on taas osa porukasta tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
Otan osaa suruusi.
En ole juristi, mutta eikös terveystiedot ole salassa pidettäviä?! Jos lääkäri on kertonut käynnistäsi työnantajallesi, hän rikkoi lääkärin valan.
Eihän sellaista käsitettä edes ole kuin aiheeton lääkärissä käynti. Jos olisi, niin pitäisi aina itse tietää sairautensa ja lääkärissä käynti olisi vain lääkkeiden hakua. Kyllä lääkärissä saa työajalla käydä. Tuskin työterveys edes on auki illalla.
Et ole juristi, mutta et taida olla myöskään hr-ammattilainen? En ole minäkään, kumpaakaan, mutta nämä perusasiat pitäisi kyllä olla hallussa ihan jokaisella työntekijällä epäselvyyksien välttämiseksi ja omien etujen puolustamiseksi. Ei esimerkiksi pidä olla tyhmä ja kuvitella ettei työnantaja tiedä sairauksista. Ihan jo siksi sen pitää tietää, jotta työntekijän työkykyyn voidaan puuttua ajoissa ja arvioida hoidontarvetta tarvittaessa. Tiettyyn asteeseen saakka terveystiedot ovat salassapidettäviä. Mutta tässä kohtaa tuo ei päde, koska syy näkyy työnantajalle toimitettavassa saurauslomatodistuksessa. Työterveyskäynneistä tulee myös lasku, eikä pk-yrityksissä mikään kummoinen salapoliisi tarvitse olla, että kykenee arvaamaan, kuka on tarvinnut työpsykologin palveluita, kuka ortopedin.
Kuten joku jo mainitsikin, työehtosopimuksissa näistä on sovittu. Useimmiten asia tosiaan on noin, että ainoastaan työhöntulotarkastus tehdään työajalla. Lisäksi akuuttien työaikana tulleiden lääkärikäyntien tarve on syy palkalliseen lääkärikäyntiin. Muutoin ne ovat palkattomia (poislukien tietysti se, jos olet esim. flunssassa ja menet lääkäriin klo 10 ja saat sairauslomaa, niin silloin se alkaa tietysti heti aamusta). Ainakin isoissa kaupungeissa lääkäriasemat palvelevat pitkään, esim klo 7-20.
Miksi lääkärin tai kenenkään pitäisi takertua termiin 'sairaus'? Eikö oleellisempaa ole termi 'työkyky'?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, mutta läheisen kuoleman jälkeen on valtavasti pakollisia käytännön asioita jotka on hoidettava. Työajallako?
Ota lomapäiviä tai palkatonta
Noin minä teen, aina kun on pakollisia hoidettavia asioita, kuten lapsen käyttäminen keskussairaalan polilla.
Se pitää vaan sopia ajoissa esimiehen kanssa, että saako sen lomapäivän.
Ja merkitä työlistoihin, että tieto menee palkanlasketaan, ja että palkanlaskennassa paljonko lomapäiviä on jo pidetty ja paljonko on jäljellä.
Ja myös siksi, että poissaolo päivältä saa palkan.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, mutta läheisen kuoleman jälkeen on valtavasti pakollisia käytännön asioita jotka on hoidettava. Työajallako?
Lomapäiviä tai palkatonta, useimmilta työnantajilta löytyy inhimillisyyttä siihen vaikkei ole pakollista.
Olen pikkufirmassa töissä ja meillä on ihana työnantaja. Joskus muinoin sain olla päivän (palkallisesti) pois ihan vaan kun rakas kissavanhus piti lopettaa. Toisen kerran sain palkallisen vapaan, kun 10v lapsi sairastui ja oli pakko jäädä päiväksi kotiin hänen kanssaan. Firmalla menee hyvin ja me muutama työntekijä olemme myös valmiita joustamaan tarvittaessa. Kaikki hyötyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Riippuu kuule työehtosopimuksesta. Ei kannattaisi huutaa, varsinkaan jos ei ole edes oikeaa tietoa asiasta.
Kyllä tuo sen tietää. Ei vaan tykkää siitä että työntekijät tietävät oikeutensa ja mitä lainsäädäntö asiasta sanoo :D Kivempi uskotella ettei akuutti kriisi ole koskaan ja missään tilanteessa palkallista koska halvemmaksihan se työnantajalle tulee jos ihmiset jää palkattomille.
Palkaton vapaa työntekijälle ei riipu mistään työehtosopimuksista.
Siitä ei ole kirjattu niihin.
Työnantajalla on oikeus kieltäytyä antamasta palkatonta vapaata työntekijälle.
Katsos kun edelleenkin on myös työnantajalla on oikeuksia.
Eikä ainoastaan velvollisuuksia.Mistäs se työnantaja yhtä-äkkiä nappaa kassan, sairaanhoitajan, pelastajan, myyjän, palkanlaskijan tilalle.
Ei niitä sijaisia missään varastossa ole, josta soittaa paikalle.
Pitää huomioida sekin, mitä tuollaiset palkattomasta vapaat aiheuttavat työnantajille.
Niiden jo sairaslomalla lisäksiTyhmää suorastaan aivotonta on taas osa porukasta tässäkin ketjussa.
No hohhoi vaan itsellesi. Myös työnantajalla on oikeuksia eikä palkatonta vapaa tosiaan ole pakko myöntää. Umpityperä on kyllä se työnantaja joka ei surutyössä sellaista myönnä :D Olen itse terveydenhuollossa töissä ja täällä sen erityisen hyvin näkee, että työntekijät äänestävät jaloillaan niissä paikoissa joissa työnantajalla ei ole pelisilmää. Itsekin kuulun näihin työpaikkaa vaihtaneille. Näitä työpaikkoja on nyt PALJON jossa esimies ja johto voivat siellä keskenään jutella siitä mikä on työnantajan oikeus ja tuleeko se nyt halvemmaksi ottaa seurelta tai joltain muulta keikkafirmalta työntekijöitä, kun vakituiset lähtevät lätkimään. Koskee niin lääkäreitä, hoitajia kuin muitakin ammattiryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus, mutta läheisen kuoleman jälkeen on valtavasti pakollisia käytännön asioita jotka on hoidettava. Työajallako?
Ota lomapäiviä tai palkatonta
Noin minä teen, aina kun on pakollisia hoidettavia asioita, kuten lapsen käyttäminen keskussairaalan polilla.
Se pitää vaan sopia ajoissa esimiehen kanssa, että saako sen lomapäivän.
Ja merkitä työlistoihin, että tieto menee palkanlasketaan, ja että palkanlaskennassa paljonko lomapäiviä on jo pidetty ja paljonko on jäljellä.
Ja myös siksi, että poissaolo päivältä saa palkan.
Kerros minulle, miten voin etukäteen sopia koska joku läheinen kuolee. Eutanasia kun ei vielä Suomessa ole sallittua :D
Vierailija kirjoitti:
Valtiolla sai viikon sairauslomaa kun lapsi kuoli. Kyllähän se aika raakalaismaiselta tuntuu, mutta toisaalta lienee hyvä sekin, ettei siihen oloonsa jää vellomaan.
Iso ero on puolison/lapsen kuolemassa.
Tiedän, koska olen kummankin kokenut.
Lastasi et koskaan saa korvattua uudella.
Voi voi sinua. Monelle läheiset ovat se syy miksi töihin saavutaan ensinkään.