Lue keskustelun säännöt.
Viisikymppinen ja velvollisuuksista luopuminen
06.08.2023 |
Tämä on ainoa asia, mistä olen todella onnellinen ja helpottunut iän myötä. Lapset aikuisia ja omillaan, kukaan ei juurikaan ole enää vaatimassa tai haluamassa mitään. Itse en ole työelämässä. Olen aivan uupunut ja puolikuollut kaikesta vanhemmuuteen ja perhe-elämään kuuluneista vaateista viimeisten kymmenien vuosien ajalta; yhtään enempää en olisi jaksanut. Ihan kauheaa oli.
Kommentit (7)
Samat fiilikset, tosin olen kuusikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa eii oo koskaan vaadittu mitään. Olen N31. En jaksaisi kyllä tollasta elämää
Vierailija kirjoitti:
Tuokin oma valinta
Tietysti oli omia valintoja, näillä tiedoin toimisin toisin. Tehty ja suoritettu nyt kuitenkin.
Ymmärrän, noin olisin varmaan itsekin kokenut jos olisin mennyt tekemään lapsia.
Hyvin tehty, ap, sä pystyit siihen! Nyt uus ihana elämä vireille.
Viisikymppinen ja uusia sitoumuksia haluava
mieheni sai minut ylipuhuttua iltatähteen. Lapsi on syntymässä näinä päivinä. Sanoo haluavansa kokea olla elossa loppuun asti ja käyttää työajan ulkopuolisen elämänsä terveisiin asioihin, eikä esimerkiksi tuopin ääressä notkumiseen. Sitoumukset pitävät elämän tärkeimmät perusasiat kasassa.
Näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama! Olen avoimesti kertonut tutuille, kuinka mahtavaa on kun kuopuskin muuttaa kotoa. Saan järkyttyneitä katseita että kuinka voin olla näin kylmä. En tiedä kuinka voin, olen silti, helvetti! Olen ihan älyttömän onnellinen että pääsi yliopistoon ja haluamalleen alalle toiselle puolelle Suomea! Sen lisäksi olen ikionnellinen että itsenäistyy ja muuttaa pois. Ja että saan vihdoinkin levätä, levittäytyä asuntoon, sairastaa ja vaikka parkua kipujani ääneen jos siltä tuntuu!
Tuokin oma valinta