Onko teillä hahmotus omasta persoonallisuudestanne?
Tai pitäisikö se paremminkin sanoa "minästä"? Mulla ei ole koko ajan. Mulle on sanottukin, että olen hauras persoona. Miten sitä vahvistaisi?
Kommentit (19)
Sä tunnet itse itsesi parhaiten,
kuvastaako tuo sinua?
Eikä se että on ujo tai hauras yms ole pelkästään negatiivinen asia. Ihmiset ovat erilaisia.
Itse koen olevani vahva ja itsenäinen, mutta en kovin sosiaalinen persoona, viihdyn oikein hyvin myös yksin.
Vierailija kirjoitti:
Sä tunnet itse itsesi parhaiten,
kuvastaako tuo sinua?
Eikä se että on ujo tai hauras yms ole pelkästään negatiivinen asia. Ihmiset ovat erilaisia.
Itse koen olevani vahva ja itsenäinen, mutta en kovin sosiaalinen persoona, viihdyn oikein hyvin myös yksin.
Minusta tuntuu että kyse on vain siitä, etten ole syvällisesti hyväksynyt itseäni. Erittäin huono lapsuus.
Ap
Enemmänkin minulla on kuva siitä, miten mt-haasteeni on vaikuttanut koko elämääni. On todella vaikeata tietää esim. olisinko sosiaalisempi ja positiivisempi jos en olisi ahdistunut ja masentunut. Voihan olla että olisin sittenkin erakoitunut introvertti.
Ei se vahva tunne itsestä ole välttämättä edes totuudenmukainen. Tiedän muutamankin tosi itsekkään tyypin jotka mainostavat kovaan ääneen omaa erinomaisuuttansa kaikille. "Olen niin empaattinen." Et ole, se ei vielä riitä että kerran lahjoitit kodittomille.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin minulla on kuva siitä, miten mt-haasteeni on vaikuttanut koko elämääni. On todella vaikeata tietää esim. olisinko sosiaalisempi ja positiivisempi jos en olisi ahdistunut ja masentunut. Voihan olla että olisin sittenkin erakoitunut introvertti.
Ei se vahva tunne itsestä ole välttämättä edes totuudenmukainen. Tiedän muutamankin tosi itsekkään tyypin jotka mainostavat kovaan ääneen omaa erinomaisuuttansa kaikille. "Olen niin empaattinen." Et ole, se ei vielä riitä että kerran lahjoitit kodittomille.
Tää ihmistyyppi on niin tuttu, todellisuudessa he ovat vaan narsistisia.
En kyllä yhtään tiedä millainen persoona ulkopuolisen silmin olen. Varmaan riippuu keneltä kysytään.
T. Kameleontti
Ei ole hahmotusta, mutta haamu on.
Tiedän täysin kuka olen, mutta kukaan muu ei tiedä minkänlainen oikeasti olen, sillä muitten seurassa esitän aina roolia.
Ei ole mitään käsitystä itsestäni. Sopeudun ihan minne vain luonnollisesti, koska muokkaudun ympäristön mukaan.
Pikkuhiljaa vuosien karttuessa olen oppinut tuntemaan itseni yhä paremmin. Ehkä ennen lopullista hiippakunnan vaihdosta loputkin mysteerit selviävät. Etsintää hieman kyllä vaikeuttaa ns. liikkuva maali - ihminen muuttuu.
M63
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa vuosien karttuessa olen oppinut tuntemaan itseni yhä paremmin. Ehkä ennen lopullista hiippakunnan vaihdosta loputkin mysteerit selviävät. Etsintää hieman kyllä vaikeuttaa ns. liikkuva maali - ihminen muuttuu.
M63
Normaalit ihmiset muuttuu.
Kyllä on, aloin hahmottaa että olen erillinen persoona tuossa 2-3 -vuotiaana. Sitten iski uhmaikä ja pistin kunnolla rajat kaikille muille.
Paras tapa vahvistaa omaa persoonaa on kuulostella pitääkö jostain asiasta vai ei, ja jos ei pidä ei ole pakko mennä mukaan asiaan.
Olen kanssa miettinyt näitä. Joskus on fiilis että mua ei ole oikeasti lainkaan olemassa, on vain tyhjä kuori jonka liha elää ja liikkuu arjen ja muiden odotusten mukaan. Jostain syvältä tuleva häpeä estää minua näkemästä itseäni.
Mutta eipä tässä mitään hätää ole, on loppuelämä aikaa muovata itseään :D
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssa miettinyt näitä. Joskus on fiilis että mua ei ole oikeasti lainkaan olemassa, on vain tyhjä kuori jonka liha elää ja liikkuu arjen ja muiden odotusten mukaan. Jostain syvältä tuleva häpeä estää minua näkemästä itseäni.
Mutta eipä tässä mitään hätää ole, on loppuelämä aikaa muovata itseään :D
Lihaa olevia tietokoneita me ollaankin
Tuo psykologia on sen verran kimuranttia hommaa, että enpä ihan het julista tietäväni/ymmärtäväni kaikkea- edes itsestäni. Että mikä on aitoa minua, mikä taas ympäristöön sopeutumista- tai ympäristöön sopeutumisesta syntynyttä aitoa minua. Tästäkin vähästä väsyy aivo.
Yksi on mulle arvoitus: olen tutkitustikin täyspäinen, ja tietääkseni ymmärrän about saman minkä muutkin, silti jotkut kohtelevat kuin avutonta pikkulasta tai vähempipäistä. Onkohan niillä joku kompleksi minusta vai olisinko tietämättäni jotenkin avuttoman oloinen?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään tiedä millainen persoona ulkopuolisen silmin olen. Varmaan riippuu keneltä kysytään.
T. Kameleontti
Mullakin on tämä hämmentävä kameleontti persoonallisuus, josta ei aina tiedä onko enempi haittaa vai hyötyä. Olen adaptoitunut hyvinkin erilaisiin rooleihin ja elinympäristöihin yms, mutta ehkä siitä johtuenkin en taas osaa oikein edes kertoa itsestäni kuin jotain yksittäisiä asioita ehkä. Hankalaa, varmaan autismia!
Toki