Ihan kauheeta kuultavaa kun oma (iso) lapsi itkee äitiä

Mikä lapsella oli ja minkä ikäinen? Tsemppiä.

Mammanpoika?

Vierailija kirjoitti:

Mikä lapsella oli ja minkä ikäinen? Tsemppiä.

Ykköstyypin diabetes. 14v.

Mutta tilanne on nyt hallinnassa ja pahin järkytys on mennyt ohi.

Sitten kun alkujärkytys hälvenee niin vertaistuki on tuossa iässä aika kova juttu! Tunnetteko muita, joilla on sama sairaus? Voisin kuvitella, että erilaisia vertaistukiryhmiä on olemassa. Rohkeasti mukaan vain. Tuo on todella yleinen juttu.

Vaikeaa tulee olemaan jos noin pienestä itkee

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan jos noin pienestä itkee

Öö millaisesta asiasta sun mielestä saa itkeä, jos sairauden takia itkeminen on turhaa?

Omat lapset on niin liikkiksiä.

Tämä on kova paikka. Tuossa iässä kokemus oman kehon ylivertaisesta toimivuudesta kuuluu asiaan ja nyt siihen on tullut särö. Myös ammatinvalintahaaveista osa voi tyssätä tuohon. Ammattikulun opettajana oli tuskallista seurata, kun yksi nuori joutui diagnoosin jälkeen luopumaan unelmastaan ammattiautonkuljettajana. Hän oli pikkupojasta asti halunnut isona roskakuskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan jos noin pienestä itkee

Öö millaisesta asiasta sun mielestä saa itkeä, jos sairauden takia itkeminen on turhaa?

Tosiasia on se ettei maailma itkemällä helly. Itkupilleistä ei tule ikinä muuta kuin häviäjiä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kova paikka. Tuossa iässä kokemus oman kehon ylivertaisesta toimivuudesta kuuluu asiaan ja nyt siihen on tullut särö. Myös ammatinvalintahaaveista osa voi tyssätä tuohon. Ammattikulun opettajana oli tuskallista seurata, kun yksi nuori joutui diagnoosin jälkeen luopumaan unelmastaan ammattiautonkuljettajana. Hän oli pikkupojasta asti halunnut isona roskakuskiksi.

Milloin tämä

Tapahtui? Ku nykyään ei enää vaikuta?

Ainakaan automaattisesti.

Oi voi, kuulostaa raskaalta, mutta kaikki järjestyy. Tsemppiä.

Minun lapsella löydettiin 7v ykköstyypin diabetes. Olihan se järkytys. Voin vain sanoa että hienosti pärjää kun ottaa sen heti tosissaan. Katsoo mitä ja miten syö ja hoitaa pistokset.

Diabeteslääkärin tapaamiset ovat säännöllisiä ja niistä on sekin hyöty että seurataan säännöllisesti ja tarkasti muutakin terveydentilaa. (Esimerkkinä lapseni jalasta löytynyt luomi jota itse ei olisi pannut merkille. Se tutkittiin ja todettiin vaarattomaksi.)

Mun lapsi on nyt 21v ja elää käytännössä normaalia elämää ja käy viihteellä kavereiden kanssa. Työelämässä ihan normaalisti, ei mitään rajoitteita. On hyväkuntoinen ja hoikka, katsoo kyllä mitä syö. Vaikuttaa tyytyväiseltä ja tasapainoiselta. Tsemppiä teille!

Ei pääse armeijaankaan. Kyllä tuossa romuttuu monta tulevaisuudenjuttua.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsella löydettiin 7v ykköstyypin diabetes. Olihan se järkytys. Voin vain sanoa että hienosti pärjää kun ottaa sen heti tosissaan. Katsoo mitä ja miten syö ja hoitaa pistokset.

Diabeteslääkärin tapaamiset ovat säännöllisiä ja niistä on sekin hyöty että seurataan säännöllisesti ja tarkasti muutakin terveydentilaa. (Esimerkkinä lapseni jalasta löytynyt luomi jota itse ei olisi pannut merkille. Se tutkittiin ja todettiin vaarattomaksi.)

Mun lapsi on nyt 21v ja elää käytännössä normaalia elämää ja käy viihteellä kavereiden kanssa. Työelämässä ihan normaalisti, ei mitään rajoitteita. On hyväkuntoinen ja hoikka, katsoo kyllä mitä syö. Vaikuttaa tyytyväiseltä ja tasapainoiselta. Tsemppiä teille!

Lisään vielä että lapseni on ammattiautoilija ja saanut ajaa kaikki mahdolliset ajokortit. Hänellä on ollut aina hyvä db-hoitotasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan jos noin pienestä itkee

Öö millaisesta asiasta sun mielestä saa itkeä, jos sairauden takia itkeminen on turhaa?

Tosiasia on se ettei maailma itkemällä helly. Itkupilleistä ei tule ikinä muuta kuin häviäjiä.

eri

No ei kai kukaan sitä odotakkaan. Minun mielestä on tehty ihan tutkimuksia, että itkeminen lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja parantaa oloa kun on oikein paha mieli.

Ja aina niitä kyyneleitä ei edes voi pidättää. Keho on viisas.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse armeijaankaan. Kyllä tuossa romuttuu monta tulevaisuudenjuttua.

Tuskin tuollainen itkupilli olisi siellä yhtä yötä pidempään ollut muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan jos noin pienestä itkee

Öö millaisesta asiasta sun mielestä saa itkeä, jos sairauden takia itkeminen on turhaa?

Tosiasia on se ettei maailma itkemällä helly. Itkupilleistä ei tule ikinä muuta kuin häviäjiä.

eri

No ei kai kukaan sitä odotakkaan. Minun mielestä on tehty ihan tutkimuksia, että itkeminen lisää mielihyvähormonien tuotantoa ja parantaa oloa kun on oikein paha mieli.

Ja aina niitä kyyneleitä ei edes voi pidättää. Keho on viisas.

Sinun mielestä? Entä ihan oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse armeijaankaan. Kyllä tuossa romuttuu monta tulevaisuudenjuttua.

Tuskin tuollainen itkupilli olisi siellä yhtä yötä pidempään ollut muutenkaan.

Kyseessä on lapsi. Ei meillä lapset mene armeijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse armeijaankaan. Kyllä tuossa romuttuu monta tulevaisuudenjuttua.

Tuskin tuollainen itkupilli olisi siellä yhtä yötä pidempään ollut muutenkaan.

Sanottiinko jossakin onko tuo lapsi tyttö vai poika? Voihan tuo olla tyttökin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kova paikka. Tuossa iässä kokemus oman kehon ylivertaisesta toimivuudesta kuuluu asiaan ja nyt siihen on tullut särö. Myös ammatinvalintahaaveista osa voi tyssätä tuohon. Ammattikulun opettajana oli tuskallista seurata, kun yksi nuori joutui diagnoosin jälkeen luopumaan unelmastaan ammattiautonkuljettajana. Hän oli pikkupojasta asti halunnut isona roskakuskiksi.

Milloin tämä

Tapahtui? Ku nykyään ei enää vaikuta?

Ainakaan automaattisesti.

Reilut 10 vuotta sitten, en muista tarkemmin.