Minkä tekemäsi asian kanssa sinun on vaikea elää?

En vienyt sairasta hamsteria eläinlääkäriin vaan katsoi kun se kitui ja veteli viimeisiä henkosiaan.

Oma huumeiden käyttö ja se käytös niitä käyttäessä, käytön salailukin, kiinnijäämiset jne. Kaikki mikä liittyy niihin. Myyminenkin, se kaduttaa ehkä eniten. Eniten tein tuossa pahaa itselleni koska vieläkään en ole henkisesti selvinnyt siitä kierteestä ja katkaisuhoidosta kaiken päätteeksi. En olisi uskonut että mielellä kestää monia vuosia toipua.

Koulukiusaaminen, onneksi kiusattu on elänyt käsittääkseni ihan hyvän elämän. Mutta varmasti olen ollut mukana aiheuttamassa elinikäisiä haavoja. En ollut ikinä mikään pääkiusaaja, mutta mukana olin kyllä.

Saan varmaan kiviä, mutta en ole koskaan pettänyt tai tullut petetyksi, mutta itse en koe sitä minään maailman pahimpana asiana. Siis pystyisin elämään ihan hyvää elämää, vaikka tulisin petetyksi, vaikka se hetken suru ja tuska olisi.

On monia tekoja, jotka pilaavat toisen ihmisen elämän täysin. Petetyksi tuleminen on sellainen asia, josta ihminen kuitenkin selviää eteenpäin. Ainakin pitäisi. Tietysti joillakin sellainen perusturvallisuuden tunne murenee helpommin.

Kyllä pettämiseen on aina joku syy. Parisuhteessa jotain ongelmaa tai puuttuu jotain. Tai sitten olet vaan moraaliton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Että luovutin itseni suhteen. Mulla oli raskas lapsuus ja nuoruus, paljon kiusaamista ja ikäviä sanoja koulussa ja suvunkin taholta. Ajan mittaan aloin itsekin uskoa, että olen ihan mätä ihminen enkä ansaitse hyvää. Sen mukaan tein sitten päätöksiä ja pieleenhän tämä elämä meni.

Oma vikasi että olet luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mamoilu, eli asioiden tekemättä jättäminen, kun jännittää. Tuhansia kertoja.

Kuolinvuoteella kadutaan muuten enemmän tätä kuin pettämisiä.

Ei kai siellä kuolinvuoteella enää kaduta mikään..? Jaksaako sitä miettiä sellaisia kun on niin heikossa jamassa että viimeisiä henkosia vetelee?

Kannattaisi vaan vielä jonkinlaisissa voimissa olevana jättää koko katuminen sikseen ja elää tätä hetkeä täysillä ja nauttien pienistäkin asioista. Muita hetkiä kun meillä ei ole.