Minkä tekemäsi asian kanssa sinun on vaikea elää?

En vienyt sairasta hamsteria eläinlääkäriin vaan katsoi kun se kitui ja veteli viimeisiä henkosiaan.

Oma huumeiden käyttö ja se käytös niitä käyttäessä, käytön salailukin, kiinnijäämiset jne. Kaikki mikä liittyy niihin. Myyminenkin, se kaduttaa ehkä eniten. Eniten tein tuossa pahaa itselleni koska vieläkään en ole henkisesti selvinnyt siitä kierteestä ja katkaisuhoidosta kaiken päätteeksi. En olisi uskonut että mielellä kestää monia vuosia toipua.

Koulukiusaaminen, onneksi kiusattu on elänyt käsittääkseni ihan hyvän elämän. Mutta varmasti olen ollut mukana aiheuttamassa elinikäisiä haavoja. En ollut ikinä mikään pääkiusaaja, mutta mukana olin kyllä.

Saan varmaan kiviä, mutta en ole koskaan pettänyt tai tullut petetyksi, mutta itse en koe sitä minään maailman pahimpana asiana. Siis pystyisin elämään ihan hyvää elämää, vaikka tulisin petetyksi, vaikka se hetken suru ja tuska olisi.

On monia tekoja, jotka pilaavat toisen ihmisen elämän täysin. Petetyksi tuleminen on sellainen asia, josta ihminen kuitenkin selviää eteenpäin. Ainakin pitäisi. Tietysti joillakin sellainen perusturvallisuuden tunne murenee helpommin.

Kyllä pettämiseen on aina joku syy. Parisuhteessa jotain ongelmaa tai puuttuu jotain. Tai sitten olet vaan moraaliton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Että luovutin itseni suhteen. Mulla oli raskas lapsuus ja nuoruus, paljon kiusaamista ja ikäviä sanoja koulussa ja suvunkin taholta. Ajan mittaan aloin itsekin uskoa, että olen ihan mätä ihminen enkä ansaitse hyvää. Sen mukaan tein sitten päätöksiä ja pieleenhän tämä elämä meni.

Oma vikasi että olet luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mamoilu, eli asioiden tekemättä jättäminen, kun jännittää. Tuhansia kertoja.

Kuolinvuoteella kadutaan muuten enemmän tätä kuin pettämisiä.

Ei kai siellä kuolinvuoteella enää kaduta mikään..? Jaksaako sitä miettiä sellaisia kun on niin heikossa jamassa että viimeisiä henkosia vetelee?

Kannattaisi vaan vielä jonkinlaisissa voimissa olevana jättää koko katuminen sikseen ja elää tätä hetkeä täysillä ja nauttien pienistäkin asioista. Muita hetkiä kun meillä ei ole.

Tuli kamala häpeätahra muuten kiltin ihmisen elämään sen takia, että rakastui varattuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mamoilu, eli asioiden tekemättä jättäminen, kun jännittää. Tuhansia kertoja.

Kuolinvuoteella kadutaan muuten enemmän tätä kuin pettämisiä.

Ei kai siellä kuolinvuoteella enää kaduta mikään..? Jaksaako sitä miettiä sellaisia kun on niin heikossa jamassa että viimeisiä henkosia vetelee?

Kannattaisi vaan vielä jonkinlaisissa voimissa olevana jättää koko katuminen sikseen ja elää tätä hetkeä täysillä ja nauttien pienistäkin asioista. Muita hetkiä kun meillä ei ole.

Katumus on ihan oikea teko. Tosin pelkkä katuminen ilman parannuksentekoa ei vielä mitään auta, vaan niitä asioita pitäisi ymmärtää myös anoa anteeksi Jeesukselta.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen, onneksi kiusattu on elänyt käsittääkseni ihan hyvän elämän. Mutta varmasti olen ollut mukana aiheuttamassa elinikäisiä haavoja. En ollut ikinä mikään pääkiusaaja, mutta mukana olin kyllä.

Saan varmaan kiviä, mutta en ole koskaan pettänyt tai tullut petetyksi, mutta itse en koe sitä minään maailman pahimpana asiana. Siis pystyisin elämään ihan hyvää elämää, vaikka tulisin petetyksi, vaikka se hetken suru ja tuska olisi.

On monia tekoja, jotka pilaavat toisen ihmisen elämän täysin. Petetyksi tuleminen on sellainen asia, josta ihminen kuitenkin selviää eteenpäin. Ainakin pitäisi. Tietysti joillakin sellainen perusturvallisuuden tunne murenee helpommin.

Olet tyhjäpää.

Perin kerran reilu vuosi sitten mutta en ole jäänyt kiinni enkä aio ikinä tunnustaa. Koska olen katkaissut välit ko. henkilöön enkä aio pettää enää.

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Mielestäni se, että kykenee reflektoimaan tekojaan, kokemaan häpeää väärintekemisistään sekä korjaamaan omaa ajattelu- ja toimintatapaansa on keskeistä kehittymisen kannalta hyväksi ihmiseksi. Tässä kertomuksessa kyseinen kehityspolku tulee hyvin esille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Se kuuluu ihmisyyteen, tuntea huonoa omaatuntoa kun on tehnyt väärin ja varsinkin jos on toiminut luonnonvastaisesti ja tahalleen aiheuttanut pahaa. Eli siis sä olet hyvä ihminen, se on sen merkki. Ei sitä tarvi loputtomiin katua kylläkään. Riittää että tiedostat sen. Hieno paljastus. Mulla on vähän samanlainen. 

Väärin, kirjoittaja on sadisti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Mielestäni se, että kykenee reflektoimaan tekojaan, kokemaan häpeää väärintekemisistään sekä korjaamaan omaa ajattelu- ja toimintatapaansa on keskeistä kehittymisen kannalta hyväksi ihmiseksi. Tässä kertomuksessa kyseinen kehityspolku tulee hyvin esille. 

Joo, katumus ja syyllisyys on oikeasti tärkeitä tunteita. Ongelmaksi ne tulevat vain silloin, jos ne menevät överiksi eikä niistä pääse eteenpäin. Se kun ei tehtyä tee tekemättömäksi eikä ketään vääryyttä kärsinyttä millään tavalla auta, että ihmisellä on pitkittyneesti paha olo asioista, joita ei enää voi muuttaa. Ihanne siis olisi, että tajuaa mitä on tehnyt väärin ja miksi, korjaa sen mikä on korjattavissa, ja menee eteenpäin viisaampana ja hyvillä mielin. (Kristittynä mulla on myös ajatus siitä, miten tähän päästään, mutta siitä onkin tässä ketjussa jo useampi kirjoittanut.)

Tein järkyttävän virheen ihmissuhteissa! Kammottavan. Olen ankara itselleni muutenkin, mutta en tiedä toivunko tästä enää koskaan.

Ei minkään. Olen tehnyt asioita joita katunut ja jatkanut eteenpäin. Turha niitä on vatvoa sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Minä juotin lokkeja känniin ruokkimalla niitä leivällä joka oli kastutettu Viru valgeella, nuoruuden typeryyksiä joita olisi voinut jättää tekemättä, eläimiä pitää kunnioittaa.

Lapsena vaihdoin monta kaveria ns parempaan ja olen tehnyt sitäaikuisenakin. Haen muiden hyväksyntää ja haluan kaveerata niiden ns suosittujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Minä juotin lokkeja känniin ruokkimalla niitä leivällä joka oli kastutettu Viru valgeella, nuoruuden typeryyksiä joita olisi voinut jättää tekemättä, eläimiä pitää kunnioittaa.

Kunnioitus pitää ansaita. Lähtökohta on neutraali paitsi ne jotka ovat jo osoittaneet olevansa lähtökohtaisesti olevansa kunnioituksen alapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Minä juotin lokkeja känniin ruokkimalla niitä leivällä joka oli kastutettu Viru valgeella, nuoruuden typeryyksiä joita olisi voinut jättää tekemättä, eläimiä pitää kunnioittaa.

Kunnioitus pitää ansaita. Lähtökohta on neutraali paitsi ne jotka ovat jo osoittaneet olevansa lähtökohtaisesti olevansa kunnioituksen alapuolella.

Ai eläimenkin? No jos sinulla on sellaiset arvot sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammuttiin pienenä lokkia ilmakiväärillä päähän. Sitten kun sitä oli pari kertaa ammuttu niin joku onneksi lopetti sen. Vieläkin kaduttaa vaikka silloin olin itse vasta ala-asteikäinen ja yläasteikäiset pojat keksivät alunperin idean. Vaikka en lokkeja pidä muuna kuin lentävinä rottina niin tollanen tahallinen kärsimyksen kautta aiheutettu kuolema luontokappaleelle hävettää vieläkin.

Minä juotin lokkeja känniin ruokkimalla niitä leivällä joka oli kastutettu Viru valgeella, nuoruuden typeryyksiä joita olisi voinut jättää tekemättä, eläimiä pitää kunnioittaa.

Kunnioitus pitää ansaita. Lähtökohta on neutraali paitsi ne jotka ovat jo osoittaneet olevansa lähtökohtaisesti olevansa kunnioituksen alapuolella.

Ai eläimenkin? No jos sinulla on sellaiset arvot sitten.

Kyllä. Muidenkin eläinten kuin ihmisten. Jos näen jonkun hiiren niin mitä syytä minulla on kunnioittaa sitä? Kunnioitan hiirtä jos näen että se puree kissaa takaisin ja ajaa kissan pakoon.