Lapsi oli kaverin yllyttämänä varastanut kaupasta karkkia

Vierailija kirjoitti:

Ettekö olleet tähän kaveriin ollenkaan yhteydessä, sen vanhempiin?

Siis jäikö tämä kaveri nurkantaakse ja sinun lapsesi meni yksin kauppaan näpistämään karkkia?

Soitin kaverin äidille ja hän ei tiennyt tuosta mitään. Mun lapsi oli mennyt yksin kauppaan ja kaveri odotti ulkona.

Voihan tuo kaverin painostus olla hätävalhe, sitä mä en tiedä, mutta pääasia että uskalsi kertoa. Ap

Kuinka paljon olivat syöneet karkkia joita ei maksettu?

Jos olisin kauppias,olisin antanut jonkun siivous yms tehtävän ja puhuttelun.Siitä olisi syyt ja seuraukset toteutuneet.

Itellä kävi lapsena samoin kuin ap muksulla. Kaveri yllytti varastamaan ja ajauduin huonoille teille sittemmin. Joten pienestä se oli kiinni sekin. Hyvä kuitenkin, että nyt aikuisena tullut paremmaksi ihmiseksi.

En nyt uskoisi varkaan puheita että "kaveri yllytti". Saattoi mennä aivan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olivat syöneet karkkia joita ei maksettu?

Tikkarit molemmat. Lapsi kertoi itse kauppiaalle. Mun mielestä sen kauppatilanteen kun mentiin asiaa selvittämään mun lapsi hoiti hyvin. Katsoi kauppiasta, puhui kun kysyttiin ja pyysi anteeksi ilman että mun piti sitä erikseen muistuttaa. Tietysti ennen kauppaan menos neuvoin miten toimitaan. Hyvin hän osaa, kun ei enään tuohon hölmöilyyn lähde mukaan. Ap

Tapahtui 1960-luvun lopussa. Olin ehkä 6v.

Kerrostalon suosituin tyttö tuli luokseni neljän Hobo-karkin kanssa, antoi mulle kaksi. Syötiin karkit ja sitten tyttö sanoi, että oli varastanut ne läheisestä kivijalkakaupasta. Sanoi, että se on ihan helppoa. Hänkin oli varastanut ekaa kertaa.

Mentiin sitten yhdessä tähän kivijalkakauppaan hakemaan lisää "ilmaista karkkia". Hetihän me jäätiin kiinni, karkit mekon taskuissa.

Kauppiaan rouva oli silloin töissä. Kaverini tunnusti, että oli aikaisemmin varastanut neljä karkkia.

Rouva määräsi, että nyt meette kumpikin kotiinne ja kerrotte äidille mitä tuli tehtyä ja yhdessä tulette maksamaan ne neljä karkkia. Kyllä hävetti.

Mutta mentiin ja kerrottiin kumpikin äideillemme. Saatiin rahat neljään karkkiin ja kiikutettiin ne kauppaan. Siihen loppui mun varastelut ja näpistykset.

Kaksi pikkutyttöä hölmöili, mutta kaupantäti toimi viisaasti. Ja meidän äidit ymmärsivät tilanteen kun itku silmässä kotona kerrottiin tapahtuneesta.

Kotiarestiin

Ei meidän lapsi, mutta naapurin kakarat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin kauppias,olisin antanut jonkun siivous yms tehtävän ja puhuttelun.Siitä olisi syyt ja seuraukset toteutuneet.

Mun äiti oli äärimmäisen tuomitsevainen ja rangaistushakuinen. Luonnollisestikaan en koskaan puhunut sille mitään yhtään mistään.

Rehellisyyttä pitää kunnioittaa.

Ite pöllin kakkosluokalla kessua kaupasta kun olivat silloin vielä siinä kassan vieressä näytillä.

Vierailija kirjoitti:

Kotiarestiin

Ei missään nimessä kun noin rehellinen oli

Toivottavasti et hyväksynyt lapsen selitystä (laittoi virheensä kaverinsa syyksi), vaan lapsi oppi, että kantaa itse vastuun omista teoistaan. Kaverin painostus on täysin epäolennaista. Lapsen pitäisi 8-vuotiaana tietää, että varkaus on rikos ja väärin. Jos hän on noin heikko, niin kannattaa harjoitella kotona kaikkia muitakin skenaarioita, joissa häntä painostetaan muunlaisiin rikoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kotiarestiin

Juu, arestia siitä, että aidille tunnustaa "rikoksensa". Eipä arestin jälkeen tunnustaisi mitään.