Eka unikouluyö takana!
Haluisin kommentteja meidän unikouluun ja lisää vinkkejä...
Lähtötilanne: tempperamenttinen ja vilkas poika, ikää 8kk. Nukahtanut aina tissille ja viime kuukausina heräily lisääntynyt ja vaatii aina tissin nukahtaakseen noin 3-10 kertaa/yö. Välillä on tassuttelukin auttanut yöllä, jos ei ole itkuun asti herääminen päässyt. Perhepeti käytössä, pinnis sivuvaununa varalla. Varsinainen syöntitissuttelu ollut noin klo 4.
Alustukseksi isä nukutti muutamana iltana rintareppuun ja siitä sänkyyn siirrettäessä saanut hieman tissiä, jottei ala itkemään vaan nukahtaa, mutta muutoin yöt menneet entiseen tapaan.
Eilen illalla poika nukahti ½h:ssa isän rintareppuun ja saatiin siirrettyä pinnikseen tassuttelemalla, jottei herännyt. Nukkui kolme varttia ja heräsi tissille. En antanut, vaan nostettiin syliin. Välillä käytettiin sängyssä ja taas kannettiin sylissä ja repussa, vuorotellen jne KAKSI TUNTIA. Välillä itku vaimeni, kunnes viimein poika väsyi ja nukahti sängyllä tassutteluun, jota ennen oli lähes nukahtanut syliin.
Sitten heräsi vasta klo 03.30 ja mietittiin mitä tehdään. Tissit oli täynnä ja isäkin väsynyt sekä normaali ruoka-aika käsillä, joten päätettiin joustaa. Kävin imettämässä toisessa huoneessa istuultaan. Poika söi kunnolla ja lähes nukahti tissille. Nostin heti ruokailun päätyttyä pinnikseen, jonne vähän havahtui (en tiedä heräsikö aivan), mutta nukahti heti. Seuraavaksi heräsi vasta klo 8.30, jolloin noustiin aamupesuille ja olkkarin sohvalle aamutissille. (isä jäi nukkumaan=)
Tuntuu, että olisin saanut hyvinkin nukuttua, koska sain pari pitkää yhtenäistä pätkää nukuttua piiitkästä aikaa. Nukuin isän paikalla ja isä kyllä joutui muutamia kertoja heräämisten välillä tassuttelemaan, kun unissaan poika oli levottomana ja yritti kääntyä vatsalleen (kuten rintaa hamuten).
Eli yö meni yli odotusten, vaikka pari tuntia itkua olikin. Itku oli kuitenkin luonteeltaan aika rauhallista eli ei hätäitkua eikä nälkäitkua tietenkään, koska päivällä menee ruokaa ihan hyvin. Tällainen yö meillä. Toivottavasti siitä on jollekin hyötyä ja vinkkiä. En halunnut lähteä huudatusunikouluun, mutta meillä ei kuitenkaan ollut tempperamenttisen pojan kanssa muuta vaihtoehtoa kuin tissi tai itku. Poika heräsi kuitenkin aamulla pirteänä ja iloisena. Saa nähdä miten pitkät päikkärit nyt nukkuu...
Haluaako joku huomenna jatkotarinaa? =)
Kommentit (32)
Vali vali.. tuun taas tänne valittaa. Tissit kohta irtoo, on niitä taas lutkutettu niin paljon.
Yritettiin palata eilen unikouluun:
klo 21 poika sänkyyn tuttujen iltarutiinien jälkeen, unilaulu ja äitin käytetty yöppäri kainaloon. Heti, kun valoja himmennettiin alkoi itku. Välillä nostettiin syliin, jotta itku muuttuisi vähän rauhallisemmaksi.
KLo 00 poika nukahti rintareppuun 15 minuutiksi
Klo 03 Itku vaan jatkuu.
Eli poika itki lähes kuusi tuntia melkein putkeen ja sitten oltiin niin poikki, että annoin tissin. Meidän unikoulut loppui tähän. Oon sitten zombina niin kauan, kunnes poika jättää itse tissin pois tai kunnes lopetan imetyksen noin vuosikkaana.
Jos vielä jollain ois jotain vinkkiä tähän tilanteeseen, niin otan ilolla vastaan. Muutoin yritän vain tehdä pojan yölutkutukset (eli n. 7kpl/yö) mahdollisimman helpoksi.
t. hukka ja poika 8kk
annoin ennen unikoulun pitoa oman käytetyn puuvillatopin unirätiksi ja sitä vasten poika sitten nukkuu. On ilmeisen tärkeä turvan antaja.
Meillä poika pian 10 kk ja ollut aina " huono" nukkuja. Edelleen on heräilty 5-8 kertaa yössä eikä nukahda millään muulla kuin tissillä. Kaksi viikkoa sitten poika muutti omaan huoneeseen ja ajattelin että se saattaisi auttaa, mutta tilanne menikin vaan pahemmaksi eli siihen, että vauva nukkuu koko yön meidän vanhempien välissä ja mieluiten koko ajan lutkuttaisi tissiä. Joulusta meinasikin jo tulla melkoinen kriisi kun äiti oli aivan loppu.
Kaksi yötä on nyt pidetty unikoulua. Ensin siirryttiin kaksista yksiin päiväuniin, mikä on toiminut tosi hyvin. Poika nukkuu paremmin päivällä ja on illalla niin poikki että nukuttaminen on lasten leikkiä.
Ensimmäinen unikouluyö oli aika heikko menestys.
Klo 21.30 nukkumaan
Klo 22.15 huuto ja annoin tissiä.
Klo 23 taas huutoa. Isä meni tassuttelemaan. Huuto yltyi joten isä otti pojan syliin ja kanniskeli n. 30 min kunnes vaihdettiin. Otin pojan viereen mutta en antanut tissiä. Huuto jatkui lähes katkeamatta klo 02.30 asti, jolloin luovutin ja annoin tissiä. Loppuyö sujui normaaliin tapaan tiheästi tisutellen.
Toinen yö meni huomattavasti paremmin.
Klo 21.50 nukkumaan
Klo 01.40 eka huuto. Tassuttelin ja sain pojan nukahtamaan klo 02.20.
Seuraava huuto klo 04.30, jolloin imetin ja laitoin pojan takaisin omaan sänkyyn.
Klo 8 herättiin taas, otin pojan viereen, annoin tissiä ja nukuttiin vielä klo 9.30 asti.
Meillä tuntui viime yönä auttavan se, että en ottanut poikaa syliin vaikka itki kovaakin, kun itku ei kuitenkaan ollut hysteeristä. Aikaisemmin olen varmaan tehnyt sen virheen että olen liian herkästi ottanut syliin. Sen lisäksi äidin käytetty t-paita oli selvästi hyvä uniriepu.
Voimia kaikille unikoululaisille!
... varmaan teidän Hukka kannattaisi vain vielä jatkaa. Voin vain kuvitella, miten poikki olet ja miten turhauttavalta tuommoinen kuuden tunnin huutokonsertti tuntuu, mutta ei kai voi muuta kuin uskoa, että se helpottaa ajan mittaan, ja taas toisaalta unikoulu on helpompi nyt kuin vaikka yli vuoden ikäisenä. (Onhan niitäkin lapsia, jotka vielä parivuotiaina vaatii pullomaitoa monta kertaa yössä... ;-/) Voimia sinulle ja koko teidän perheelle!!
Meidän perheessä aloitettiin unikoulu vähän ennen joulua -- oikeastaan ihan samaan aikaan kuin tämä ketju ilmestyi -- mutta en oo aiemmin ehtinyt kirjoittaa. Ja nyt jo uskaltaa sanoa, että unikoulu taisi olla meillä menestys.
Kokemukset oli samanlaisia kuin monella muulla. Pari ekaa yötä kannettiin huutavaa tyttöä (nyt 7 kk - söi 2-5 kertaa yössä, koska nukahtamiseen auttoi vain tissi), sitten huudot alkoi lyhentyä, ja uskokaa tai älkää, meillä on nyt joka ilta helpompaa! Neiti herää yleensä aamulla noin neljän aikaan kokeilemaan, saako ruokaa (ei saa) ja seuraavan kerran herää kuudelta, jolloin annan aamumaidon, jonka voimalla nukutaan kahdeksaan. Kaikki on mennyt tosi hyvin, mutta kyllä mäkin vaikeina öinä purin hammasta, etten olisi ottanut itkevää tyttöä isältään ja antanut maitoa. Samaan syssyyn on helpottuneet iltanukutukset, ihan kuin tyttö olisi kerralla tajunnut, että nukahtamiseen ei tarvita maidon makua. Nyt nostan iltaimetyksen jälkeen sänkyyn, silitän kyljestä ja laulan unilaulun. Tänään nukahtamiseen meni pari minuuttia! Ihan oikeasti, ei tosiaan uskoisi, että puhun samasta tytöstä, joka kukkui illat vielä pari viikkoa sitten.
Mun vinkki on, että väsynyt äiti lähtee maidontuoksuineen pois vaikka koko huoneesta pariksi ekaksi yöksi.
Tsemppiä kovasti kaikille samassa tilanteessa oleville!
Yön minuutit on kyllä tosi pitkiä, jos pikkuihminen itkee...
Toivottavasti meidän yöt nyt pysyy hyvinä, vaikka näin uskaltauduin hehkuttamaan... ;)
Mielenkiintoinen pino!
Kerron muutaman oman kokemuksen tähän. Meilläkin meni yösyönnit hulinaksi ku tyttö oli 8-9 kk. Olin jo muutenkin miettinyt imetyksen lopettamista ja tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että lopetan imetyksen kokonaan jos yötkin rauhottus sen myötä. Vähensin ensin päiväimetystä ja lisäsin pullosta antamista. (tyttö osannut pullosta juodoa vaihtelevasti kokoajan) ja sitten siirryttiin iltapullon antamiseen ja sitten imetys jäi kokonaan pois. Maidon tulo väheni ja tyttö ei hamunnut sitä juurikaan. (parina päivänä kerran).
Meillä siis imetyksen lopetus rauhoitti kyllä yöt, siis lukuisat tissittelyt jäi pois. Sillon tällön nukutaan illasta aamuun tosi hyvin, mutta mutta, äitin ja isän huonosta huudatuskynnyksestä johtuen yleensä tyttö saa pullosta maito yhesti yössä. Ei enempää. Jospa tästä joskus pois..ennen 2,5vee...;)
Ihmettelen sitä, että miksi tyttö herää usein yöllä samaan aikaan, noin 04.00 ja on ihan pirteänä. Jos yritän pinnikseen rauhottaa, nousee vaan ylös ja toisinaan huutaa. jos otan viereen, nousee vaan ylös ja alkaa touhuamaan...ei siis meinaakaan rueta nukkuun. Sitten alkaa huuto ja äiti hakee maitopullon... sitten kyllä rauhottuu pullon jälkeen omaan sänkyyn ja jatkaa unia. Mutta miksi on on niin pirteänä, tottunu vaan saamaan kait pullon..?
No tässä vaan mun höpinöitä. Onko muuten muita joilla 10,5 kk ikäinen ei juo nokkamukista? Meillä ei ota kuin muutaman hörpyn/ateria. Pullosta sitten lisää.
Äiti ja tyttö 10,5 kk
8kk temperamenttisen tytön kanssa opiskellaan nukkumista. Tytsy alkoi heräilemään 1-2h välein 5kk ikäisenä, sitä ennen (eka kk poisluettuna) nukahtaminen erityisesti yöunille oli hankalaa, mutta yöt olivat siedettäviä 0-5 heräilyä 10h aikana. Tuossa 6kk tienoilla pidimme pienen, huonosti suunnitellun unikoulun 3 yön, menimme pian sen jälkeen kylään yöksi, joten homma meni nopeasti plörinäksi. Sitten yritimme hoitaa asiaa pehmeästi, tissitön nukutus, syöötökertojen rajaus, tassuttelu... hohhoijaa. Ei mitään apua heräilyyn.
Nyt joulun jälkeen saimme tarpeeksemme ja aloimme touhuun taas, tavoitteena 7 yötä ihan julman perinteisesti huudattaa ja rauhoitella aina pitenevin välein. Saimme neuvolasta lähetteen myös laitosunikouluun, mutta sinne kutsua ei pysty vaan odottelemaan, pää hajoo, ja olen töihinkin palaamassa uv jälkeen. Eka yö oli kamala, isä hoiti sen, kutsui vain kerran syöttämään. Tytsy huusi itsensä ihan järkyttävään kuntoon. Seuraavat 3 yötä ovat olleet varsin helppoja. Nukahtaminen tapahtunut n. 10 min huutamisen jälkeen ~klo 21 (nukahtaminen ei varsinaisesti ole ollutkaan kovin hankalaa enää muutenkaan). Yksi lyhyt huudatus 01 ja syöttö n. 03.30. Ylös jo klo 6 jälkeen... Samalla olemme muuttaneet päiväohjelmaa niin, että päikyt ja ruokailut ovat MLL 8kk unikouluohjeen mukaiset (aiemmin oltiin, ihan luonnostaan, MLL 6kk ikäisen ohjeen mukaisessa rytmissä). 3 yötä edessä. Saas nähdä tippuuko tuo yksi huudatus vielä pois ja pitenisivätkö unet esim 07 asti... Tuosta yhdestä yösyötöstä pyrimme sitten myöhemmin eroon, tysty on sen verran pieni, ja vaikuttaa nälkäiseltä, ja yksi herätys on piece of cake.
Mainitsit tekstissäsi MLL:n unikouluohjeista, löytyykö netistä vai mistä?? Tämä keskustelu on rohkaisevaa luettavaa kaikesta huolimatta, mekin ollaan yritetty nyt aloittaa kotiunikoulua koska alan olla aika poikki ja välillä ihan pelottaa omat ajatukset ja olo (öisin) kun ei jaksaisi huutoa kuunnella ja tuijottaa kelloradion numeroita epätoivoisena.. päivätkin meinaa välillä mennä plörinäksi kun vaan itkettää ja väsyttää vaikka yritän kyllä nukkua rästejä pois.
Voimia kaikille, erityisesti Sinulle hukka-79!! Uskotaan että tämäkin on ohimenevää :)
sailing ja poju reilu 6kk
ompa kurjaa kun äxy heittää tälläisen kommentin väliin.. näissä ketjuissa kovin usein näyttää tulevan ihan iso sota jopa kun mielipiteitä ja kokemuksia/kokemattomuuksia on niiin monia.. no, toivottavasti tämä ketju ei tästä " häiriinny" ;)
Meillä päästiin yötissittelystä aikoinaan eroon sillä noin 1-vuotiaana, että tissi jätettiin kokonaan pois yöunilta. Ts. ennen nukkumaanmenoa ei tissitelty, aiemmin illalla kylläkin, eikä yölläkään. Mutta mentiin tuttipullon kautta, jonne laitettiin aluksi maitoa, sittemmin vettä. Lapsi siis sai juoda maitoa nälkäänsä tai janoonsa, mutta ei tuttipullo tietenkään niin palkitseva asia ollut kuin tissi, joten heräilyt vähenivät selkeästi. Puhumattakaan tosiaan siitä kun maito vaihtui vedeksi. Harva lapsi vaivautuu enää yöllä heräilemään jos ainoa jota tarjotaan on vesi.
Jossain vaiheessa kun oli nukahamisongelmia iltaisin, kokeilimme tässä puhutun kaltaista unikoulua, mutta tuloksena meillä oli yhä paheneva huuto, nukkumaanmenoaikaan varsin hysteerinen ja unissaan itkeskelevä, itkuun heräävä tyttö sekä järkyttyneet ja hermonsa menettäneet vanhemmat. Sitkeästi yritimme pari viikkoa. Ei sopinut meille. Tuttipullosta nukutusvälineenä on päästy irti ajan kanssa.
Tsemppiä kaikille unikoululaisille! Huudattaminen on joskus ainoa vaihtoehto rauhoittaa koko perheen yöt, myös vauvan. Ei kannata syyllistää ketään, kyllä vanhemmat tietävät, mitä tekevät.
Meillä auttoi yösyötöistä luopumiseen tapahtumien dokumentointi ja kellottaminen, jolloin ajantaju säilyi, muuten oltaisiin kyllä luovutettu, koska ollaan aika herkkiä vauvan itkulle molemmat. Tämä ketju auttoi meitä myös suhteuttamaan aikaa, jonka vauva 8,5 kk itkeskeli. Tosin päästiin ilmeisen helpolla, jos tilanne nyt vakiintuu nykyiseen.
Meillä yösyötöistä luopuminen tarkoitti kahtena eka yönä noin 2 tunnin yhtämittaista itkua/itkeskelyä, tästä ajasta viimeisen tunnin vauva oli vanhempien välissä sängyssä, ja seuraavana neljänä yönä 5-10 min pituista rauhoittelusessiota vauvan sängyn vieressä 3-4 krt/yö. Sen jälkeen yöt ovat olleet toistaiseksi levollisia klo 20-05/06 välisen ajan, jolloin vauva ei ole heräillyt vaatimaan palvelua. Tässä aamuvaiheessa vauva on siirtynyt viereen nukkumaan, jotta eka syöttö olisi vasta, kun herätään kokonaan. Varsinainen herääminen ja ylösnousu on nyt vaihdellut 06.30-07.30 ja siinä vaiheessa on syöty.
Ilmeisesti loma-aika on houkutellut vanhempia unikoulun jaksamiseen :)
Poika täytti 6kk viime viikolla ja itsekin halusin jo yösyötön lopettaa.
Kaksi yötä on takana. Menin viereiseen huoneeseen nukkumaan, mies hoitaa heräilyt: olin lypsanyt pulloon, mutta eihän poika sitä osaa eikä halua. Kuitenkin on rauhoittunut isansä kanssa molempinä öinä, vaikka tietenkin itkuhan siinä tulee kun ei olekaan tisumaito enää öisin tarjolla.
Meillä iltarutiinit ja nukahtamiset on olleet jo ihan hyvällä mallilla parin kuukauden ajan: samat rutiinit kylpyineen ja lauluineen. Poika menee nukkumaan viimeistään 20.00. On jo ihan väsynyt niihin aikoihin.
Aamuimetys on sitten 7 maissa. Se on ihan kiva aika, vaikka mielelläni ottaisin myöhemmänkin :)
Hei hukka! Jätä ihmeessä kanniskelut, hyppyyttelyt ja muut veivaamiset pois: kun on nukkuumaanmeno aika, silloin pysytään sängyssä. Jos lapsi nousee ylös, mutta ei itke, laske hänet makuulle heti kun on pystyssä. Jos itkee, rauhoita syliin, mutta laske VÄLITTÖMÄSTI alas kun hiljenee. Jos pysyt johdonmukaisesti tässä, lapsi oppii, että yöt ollaan sängyssä, lohdutetaan jos on suuri hätä, mutta rintaa, kanniskelua eikä muutakaan palvelua tule ennen aamua. Se kannattaa, ajattele jo niitä tulevia uhmakausia! Ei se helpota myöhemmin!!! :) Mitä nuorempana laps oppii, sitä helpompaa kaikille.
T. -yhden 8-kk unikouluttanut, nyt 6-kk ikäisellä juuri alkanut...millainen onkaan ensi yö...?
Terve!
Meidän reilun 5 kk:n ikäinen poika ei suostunut ikinä nukahtamaan iltaisin ilman itkuja. Itkeminen kesti n. 5 min-30 min. Itku oli ns. uni-itkua eli vauvalla ei ollut mitään hätää. Ei haluttu lasta itkettää, joten joskus vauva oli nostettava syliin rauhoittumaan, ja sehän auttoikin. Lopulta " kyllästyttiin" tähän nosteluun, kun tiedettiin, et pojalla ei oo mitään varsinaista hätää. Tuntui ettei mikään siis auttanut. Kokeilimme, että nukuttajana oli isä/äiti, seisottiin vieressä/ei, ei tehonnut " tassu" , ei silittely, ei laulu, ei hieronta, ei syönti jne.
Kerran illalla annoin pojalle unikaveriksi oman t-paitani joka oli ollut sen päivän päälläni ja kappas- poika nukahti paidan kanssa tyytyväisenä. Näinkö helppoa se sitten olikin! En tiedä oliko se paidan ansiota vai mikä tuli, mut nyt mun t-paitani pysyy visusti pojan unikaverina : ) Toivottavasti tästä on apua myös muille!