Millainen on hyvä opettaja?
Kertokaahan, millainen on kokemuksenne tai mielikuvienne mukaan työssään onnistuva ja arvostettava opettaja - sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa! Mikä tekee opettajasta taitavan? Entäs pidetyn?
Nykyään kuulee joka tuutista, etteivät opettajat koe työtään mielekkääksi tai jostain muista syistä lähtevät pois alalta suurina määrinä. Mikä lapsista ja vanhemmista on hyvän ja menestyvän opettajan taika?
Kommentit (21)
Sellainen joka osaa innostaa oppilaita omasta aiheestaan. Loistava on, jos hän pystyy myös tukemaan eri tavalla oppivia ihmisiä, ja antamaan kaikille heille parhaiten sopivia virikkeitä.
Viisaus ja kommunikaatiotaidot. Karismasta, älystä ja miellyttävästä puheäänestä on myös apua. Viisauteen sisältyy monta asiaa, kuten avarakatseisuus, oikeudenmukaisuus, empaattisuus, itsetuntemus, itsekritiikki...
Itse olen ihan pidetty opettaja, mutta kurinpito on välillä haastavaa. Sitten on niitä, joilta se tulee luonnostaan. Joku maaginen, luontainen auktoriteetti heillä. Ihailen.
Pakko vielä lisätä, että uteliaisuus on myös erittäin hyödyllinen ominaisuus. Pahimpia on ne, joilta tämä puuttuu. Ovat joustamattomia puupäitä.
T. 3
Mun mielestä hyvä opettaja:
- teettää tylsiäkin asioita oppilailla, eli opettaa että kaikki ei aina ole kivaa ja silti pitää tehdä. Toki myös teettää mukavia asioita ja innostaa oppimaan. Nämä eivät sulje toisiaan pois
- turvallinen
- oikeudenmukainen
- reilu ja tasapuolinen
- pitää ryhmän hallinnassa
- pitää rajat, eli teoilla on seuraukset, jos vaikka oppilas rikkoo koulun sääntöjä, niistä tulee sovittu sanktio
- puuttuu oppilaiden välisiin riitoihin/kiusaamiseen ja kuulee kaikkia osapuolia. Osaa erottaa kiusaamisen tavallisista riidoista. Kaikki riidat eivät ole kiusaamista
- huomioi vanhemmat, mutta rajat myös heille. Eli kuuntelee, jos on huolia, mutta ei lähde ylireagoimaan.
- välittää oppilaista ja heidän oppimisestaan
Oiskohan siinä jotain.
Yllä oleviin lisäisin, että vaativa, mutta reilu. Jos ei mitään vaadita, niin ei mitään opitakaan. Toisaalta jokainen tulisi huomioida yksilönä.
Työskentelen koulunkäynnin ohjaajana ja onnekseni meillä on juuri tuollainen opettaja. Hän luo positiivista ilmapiiriä ympärille, niin aikuisten kuin lasten kanssa. Hän näkee ja huomaa lapsessa aina ensimmäiseksi hyvän ja näkee myös lapsen käytöksen syiden taakse. Ja huomaa asiat tapauskohtaisesti, ei ole ekana syyttämässä häntä "jolla hermo kilahtaa" , vaan katsoo asiaa laajemmin, mitkä asiat ( ja mahdollisesti ketkä) ovat ns. kilahtamisen takana.
Antaa paljon positiivista palautetta ja kannustusta lapsille, mutta tarpeen vaatiessa on myös hyvä auktoriteetti. 
Hänellä on todella monipuoliset opetusmenetelmät ja on valmis kehittämään niitä lisäkoulutusten kautta. 
Hänellä osaa myös työyhteisössä ottaa hienosti myös vaikeat asiat puheeksi.
Jos on jotain kotiin selvitettävää, hän ennemmin soittaa, kun laittelee wilmamerkintöjä. Mikä on mielestäni hyvä asia, silloin asia tulee paremmin selväksi ( ja aika harvoin näitä edes on, koska asiat selvitetään yleisimmin jo koulussa)
Ja toki riippuu myös siitä puhutaanko alakoulun/yläkoulun/toisen asteen/korkeakoulun opettajasta. Kaikki on erilaisia paikkoja opettaa ja myös se, mitä vaaditaan oppilailta eroaa.
Itse vastasin alakoulun opettajan näkökulmasta. Ja sekin on eriasia, puhutaanko ensimmäisen vai kuudennen luokan opettajasta alakoulussa
Opettaja ilman auktoriteettia no sillä ei tee mitään.
Ihan sana mitä kimittää kukaan ei kuuntele eikä usko.
Inspiroiva, aktiivinen, ei- narsistinen, eloisa....
Sellainen, joka osaa houkutella jokaisesta lapsesta esiin asiat, joista lapsi itsekin ilahtuu. Ruokkii tiedon- ja taidonjanoa ja saa lapset uteliaiksi, keksimään itse luovia ratkaisuja. Tällaisen opettajan pitää kyllä hallita valtava määrä sekä yleistä että erikoistunutta tietoa, jotta kykenee pitämään koko ryhmän kaikki osallistujat yhtäläisesti mukana. Ja empatiakykyä.
Tämän kummallisen tutkijan mukaan epäinhimillinen, muiden puolesta kutsumuksellisessa hyväntekeväisyydessä elävä täydellisyyden inkarnaatio. Ehkä abbedissa, joka on myös jokaisen tieteenalan tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka osaa houkutella jokaisesta lapsesta esiin asiat, joista lapsi itsekin ilahtuu. Ruokkii tiedon- ja taidonjanoa ja saa lapset uteliaiksi, keksimään itse luovia ratkaisuja. Tällaisen opettajan pitää kyllä hallita valtava määrä sekä yleistä että erikoistunutta tietoa, jotta kykenee pitämään koko ryhmän kaikki osallistujat yhtäläisesti mukana. Ja empatiakykyä.
Tällaiset vastaukset eivät kerro mitään. Millainen on hyvä opettaja? No sellainen, joka osaa opettaa. No okei. Eikö pitäisi pohtia sitä, mitkä ovat ne ominaisuudet ja kyvyt, joilla ruokitaan tiedonjanoa?
Toisaalta jos palataan reaalimaailmaan, esimerkiksi murrosikäisen aitoa tiedonjanoa vaikka toisen asteen yhtälöihin voi olla usein jotakuinkin mahdoton sytyttää. Ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että jos vallaton luku-ja laskuvimma ei syty, opettaja on huono.
Tuommoinen tavoite on myös opettajalle aivan varma menolippu burnoutiin. Opettajuus on maratoni, ei sprintti.
Hyvän opettajan tärkein ominaisuus on kyky sietää keskeneräisyyttä, erilaisuutta ja epäonnistumista sekä itsessään että oppilaissa.
T. Yläkoulun opettajana 23v.
Vierailija kirjoitti:
Tämän kummallisen tutkijan mukaan epäinhimillinen, muiden puolesta kutsumuksellisessa hyväntekeväisyydessä elävä täydellisyyden inkarnaatio. Ehkä abbedissa, joka on myös jokaisen tieteenalan tohtori.
Joo, tämä oli uskomaton. Opettajaopiskelijat haluavat elää täysipainoista elämää ja toteuttaa itseään. Järkyttävää.
Huono opettaja on sellainen, joka syyttää oppilaita kovapäisiksi, laiskoiksi, tyhmiksi tai kyvyttömiksi, kun he eivät opi opetussuunnitelman oppimäärää tai muun luokan tahdissa.
Onko hyvä opettaja sitten sellainen, joka saa jotenkin ihmeen kaupalla aivan jokaisen oppimaan, käyttämään oppimaansa uuden oppimiseen ja kehittymään ihmisenä? Miten opettajia koulutetaan opettamaan ja kohtaavatko nämä teoreettiset opit käytännön todellisuuden kanssa? Miten ihmeessä resurssit riittävät ja millä ajalla opettaja suunnittelee ja valmistelee upeat ilmiöpajat, retket, vierailut, tutkimusprojektit ja digidokumentaatiot?
Olen juuri valmistunut opettaja ja vilpittömästi pidän nuorista, mutta jännittää työ- mten pärjään? Mielestäni tärkeintä olisi opettaa pojat lukemaan, tytöt olemaan ahdistumatta.
Mun paras opettaja oli itse kiinnostunut opettamastaan aineesta. Hänen puheensa historiasta tempaisivat mukaansa.
Muistelen vieläkin lämmöllä. Luin aina historiankirjat heti läpi, kun sain ne. Kirjastosta hain lisää.
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri valmistunut opettaja ja vilpittömästi pidän nuorista, mutta jännittää työ- mten pärjään? Mielestäni tärkeintä olisi opettaa pojat lukemaan, tytöt olemaan ahdistumatta.
Lukeminen on tärkeintä ensalkuun. Etsi kiinnostavaa luettavaa. Joku poika saattaa uppoutua sormusten herraan, toinen saattaa aloittaa juoppohullun käsikirjasta ja päästä sen kautta lukemisen makuun.
Minulla oli yläasteella ihana opettaja, joka motivoi ja kannusti oppilasta yhä parempiin suorituksiin ja opetti ilon kautta. Kurinpidoksi riitti, myös pojille, kun hän muutaman minuutin oli hiljaa luokan edessä ja katsoi oppilaita, sanaakaan sanomatta. En muista yhdenkään oppilaan hänen tunneillaan jättäneen läksyt tekemättä tai osallistumasta opetuksiin, niin suuri oli jostain syystä mielyttämisen tarve, ettei vain tuottanut opettajalle pettymystä. Ja luokka oli iso. Tunnilla oli kiva tunnelma, josta välittyi opettajan välittäminen ja empatia.
Kyseinen opettaja on monen oppilaan sydämessä varmasti eliniän ja muistellaan kavereiden kanssa, kuinka hyvä ja huumorintajuinen ja oli merkittävä suunnan näyttäjä tuleviin opiskeluihin ja elämän valintoihin.
Ikävää vain, hän on nyt jo eläkkeellä ja moni oppilas jää ilman hänen rautaista ammattitaitoa ja osaamista.
Muut opettajat taas ovat olleet hyviä tai vähemmän hyviä. 
Sellainen, joka ei tukehduta koko lapsimäärää, eli kaikkia niitä muita ihmisiä, oman todellisuutensa ja yhden katsontatapansa alle. Huono opettaja on sellainen, joka oksentaa itse valmiiksi moneen kertaanärehtimänsä asiat oppilaille valmiina totuuksina. Sellainen tyyppi arvioi lasten oppimista vain siitä lähtökohdasta, minkä itse näkee, ymmärtää tai kokee jotenkin tavoiteltavaksi. Sen seuraajista tulee itsestäänkin opettajia, sitä todellisuutta eteenpäin välittäviä kuplaeläjiä.
Hyvä opettaja on sellainen, joka on niin huono, että oppilaat haluavat etsiä omat reittinsä ja vastauksensa, koska opettajalla ei ole tarjottavanaan heitä kiinnostavia toimintatapoja tai ajattelumalleja. On hyvä, jos tuo opettaja sitten kuitenkin osoittaa kiinnostusta lasten keksimiä ratkaisuja kohtaan ja tarvittaessa haasta niitä mielekkäillä tavoilla.
Nykyään opettajat ovat useimmiten "vain duunissa siellä", lakisääteinen kunta-alan pakoopalvelu, ei mitään tulosvastuuta, riittäviä resursseja tai usein edes mahdollisuuksia toteuttaa "kuolleiden runoilijoiden seuraa" tms.
Ennen muuten oli, seassa joitain ik8muistoisia tyyppejä, elämän taiteilijoita. Nyt on sääntöä säännön perään, mittareita, määräyksiä, asiakirjoja, dokumentteja, oikeustapauksia, varuillaan piilottelua ja lynkkausmentaliteetteja...
Minulla oli sellainen aikoinaan luokanvalvojana ala-asteella. Samalla se oli noin 500 oppilaan koulumme rehtori. Se on varmaan ainoa muistamani opettaja, jonka ei edes tarvinnut pitää kuria, vaan kaikki olivat hiljaa tunnilla. Se oli hauska ja hyvä opettaja kaikkien luokkakavereidenkin mielstä.
En kyllä tänä päivänäkään tiedä, miten se sen teki. Jotain maagista sen persoonassa oli. Harmi, etten ehtinyt olla sen luokalla kuin vuoden, kun muutettiin muualle.