Eikö lähihoitajan työ ollut ennen niin rankkaa kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Tämä juuri. Ennen oli erikseen yöhoitaja monessa paikkaa. Se vähän helpottaisi rytmissä pysymistä ja ne jotka kokevat pystyvänsä yötyöhön tekivät vain sitä. Näin Harvassa paikassa enää. Nykyään sairaalatkin vaativat tekemään kaikkia vuoroja, jotta osaa varmasti tehdä kaikkea mitä talossa tapahtuu.

Ihan epäinhimillistä hyppiä yöstä aamuun ja aamusta iltaan. Jos alalla saisi valita edes vuoronsa voisi kummasti helpottaa edes vähän vaikka kyllähän tuo työ on raskasta silti olisi.

Sivusta seuranneena kaikkien vuorojen tekemistä vaativat ovat työtoverit. Eivät he salli sitä, että joku tekee helpompi (?) yövuoroja ja saa siitä vielä parempaa palkkaa, vaikka itselle yövuorot olisivat kuinka vaikeita. Siellä pätee suomalainen periaate, että ennen otetaan itselle iso vahinko ennen kuin annetaan toiselle pieni hyöty.

Ennen (lue : 1960-luvulla) hoitajien työvuorot olivat inhimillisemmät. Suorastaan kauhistuin itse potilaana ollessa, kun aamulla oli vuorossa se sama hoitaja, joka oli ollut iltavuorossa. Miten hän jaksoi? Silloin apuhoitajana työskennellyt tätini odotti aina yökkövapaita, mutta nyt se on täysin tuntematon käsite nuoremmille hoitajille.

ööö yövuoro tarkoittaa, että oot siellä koko yön eli illan ja aamun.... Näin on kyllä aina ollut.

Yövuoro on esim. 21-07, siinä ei yleensä avusteta iltavuoroa eikä aamuvuoroa kuin raportin saamisen ja antamisen verran. Kirjoittaja jolle vastasit tarkoitti varmastikin sitä, että iltavuorossa ollut hoitaja käy kotona ummistamassa silmiään pari tuntia ja tulee heti aamulla takaisin sorvin ääreen, että kuinka sitä jaksaa.