Onko Teillä sellaisia kavereita, jotka eivät koskaan kysy teiltä mitään?

Minulla on kaveri joka on tyytyväinen niin kauan kuin jauhetaan ja vatvotaan hänen asioitaan. Mutta hän menettää kiinnostuksensa ja hermonsa heti jos olisi aika vaihteeksi puhua jostain muusta!

Ei sellaisiakaan. Olen liian köyhä ja invalidin saadakseni kavereita. Lahkolaisetkin häipyivät huomattuaan ettei ole mitään perittävää. Ehkäpä en ole "pelastuksen" arvoinen.

On. Olen huomannut että moni ihminen on tällainen ettei kysy toiselta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin lapsena, että uteleminen on huonoa käytöstä. Nykyisin levitellään koko yksityiselämä someen. Täysin vieras ajatus itselleni.

En paljon kysele. Oletan, että toinen ihminen kertoo itse mitä haluaa. En myöskään halua, että mintulta kysellään yksityiskohtaisesti asioita. Kerron itse. Jos haluan. Yleensä eniten utelee juoruilijat ja kyttääjät. Heille ei kannata kertoa yhtään mitään. 

Mitään vastavuoroista ei synny, jos ihmiset vain vuoronperään selittävät omat asiansa eivätkä koskaan kysy touselta mitään. Uteleminen ja kysyminen ovat eri asioita. Se ettei koskaan välitä kysyä ystävältä mitään, on sekä epäkohteliasta että itsekästä.

Ja minullakin on ystävä, joka rakastaa omaa ääntään ja saattaa pahimmillaan puhua omista ja tuttujensa asioista loputtomasti, mutta muiden puhuessa kyllästyy nopeasti, ei kysele eikä kommentoi. Hänessä on muita hyviä puolia.

Vastavuoroisuus ei ole sitä, että kaikkia tehdään tasan tarkasti samalla tavalla yhtä paljon. Oletan, että olet niitä, joiden lapsuudessa jäätelöpala mitattiin viivottimella millilleen.

Minulla ei ole kavereita, jotka kyselevät minulta ja juuri siksi he ovat kavereitani. Minäkään en kysele heiltä ,  en laittele somessa sydämiä enkä osta ystävyyttä kalliilla lahjoilla.

Mutta minulla on tuttuja, jotka olettavat olevansa kavereitani ja kyselevät, miksi en ole tykännyt somepostauksistaan, miksi en kutsunut kesällä mökille, vaikka selvästi siellä olimme tai miksi lapsi ei tule heille leikkitreffeille, jotta he saavat lapsensa vastavuoroisesti minulle.

Kiitos ei, en halua kaveruutta, jossa kaikessa odotetaan toisen toiveiden täyttämistä.

On todellakin yksi kaveri, joka soittelee ja viestittelee usein ja aina on se yksi aihe: hän itse. Hän yrittää kouluttaa minia siihen, että kaveruutemme ainoa aihe on hänen elämänsä. Jos joskus laitan viestin omista tekemisistäni, seuraa ainakin viikon nuhteleva hiljaisuus. Sen jälkeen hän siirtyy taas pääaiheeseen eli hänen elämäänsä ja siitä sitä juttua riittääkin.

On ollut, eipä olla enää missään väleissä. Tunnettiin yli 10 v eikä oikeasti esim koskaan kysynyt miten voin. Ei kysynyt miesasioistani, ei perheestäni. Kaikki keskustelumme liittyivät häneen, hänen perheeseensä, hänen miesjuttuihinsa. 

Mulla OLI kaveri jota kiinnosti vain omat asiansa tai sitten tykkäsi juoruta työkavereidensa, naapuriensa, lapsiensa kavereiden vanhempien ym asioita joita luonnollisestikaan en tuntenut yhtäkään.

Mutta paras oli se kun alkoi selitellä noita useampaan kertaan. 

Soitteliko se niin monelle näitä juttujaan että meni jo lista sekaisin kenen kanssa oli puhunut ja kenen ei?

Miehen sukulaiset on sellaisia. Ollaan oltu yhdessä jo 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opetettiin lapsena, että uteleminen on huonoa käytöstä. Nykyisin levitellään koko yksityiselämä someen. Täysin vieras ajatus itselleni.

En paljon kysele. Oletan, että toinen ihminen kertoo itse mitä haluaa. En myöskään halua, että mintulta kysellään yksityiskohtaisesti asioita. Kerron itse. Jos haluan. Yleensä eniten utelee juoruilijat ja kyttääjät. Heille ei kannata kertoa yhtään mitään. 

Mitään vastavuoroista ei synny, jos ihmiset vain vuoronperään selittävät omat asiansa eivätkä koskaan kysy touselta mitään. Uteleminen ja kysyminen ovat eri asioita. Se ettei koskaan välitä kysyä ystävältä mitään, on sekä epäkohteliasta että itsekästä.

Ja minullakin on ystävä, joka rakastaa omaa ääntään ja saattaa pahimmillaan puhua omista ja tuttujensa asioista loputtomasti, mutta muiden puhuessa kyllästyy nopeasti, ei kysele eikä kommentoi. Hänessä on muita hyviä puolia.

Vastavuoroisuus ei ole sitä, että kaikkia tehdään tasan tarkasti samalla tavalla yhtä paljon. Oletan, että olet niitä, joiden lapsuudessa jäätelöpala mitattiin viivottimella millilleen.

88

Oletan että olet niitä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa ja sen lisäksi jaarittelevat omia asioitaan loputtomasti ja juoruavat myös kaikki tuttujen ja tutun tuttujen asiat muille, kiinnostivatpa ne kuulijaa tai eivät, mutta hermostuu sillä sekunnilla kun joku muu avaa suunsa. Tiedoksi sinulle. Vastavuoroisuus on sitä, että molemmat keskustelijat pääsevät vuorollaan ääneen ja osoittavat kiinnostusta toistensa puheille. Yhtä paljon ei tarvitse puhua, mutta jos yksi on aina äänessä eikä koskaan kuuntele, jotain on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

On todellakin yksi kaveri, joka soittelee ja viestittelee usein ja aina on se yksi aihe: hän itse. Hän yrittää kouluttaa minia siihen, että kaveruutemme ainoa aihe on hänen elämänsä. Jos joskus laitan viestin omista tekemisistäni, seuraa ainakin viikon nuhteleva hiljaisuus. Sen jälkeen hän siirtyy taas pääaiheeseen eli hänen elämäänsä ja siitä sitä juttua riittääkin.

Nämä on kyllä raskaita tyyppejä

Vierailija kirjoitti:

Mulla OLI kaveri jota kiinnosti vain omat asiansa tai sitten tykkäsi juoruta työkavereidensa, naapuriensa, lapsiensa kavereiden vanhempien ym asioita joita luonnollisestikaan en tuntenut yhtäkään.

Mutta paras oli se kun alkoi selitellä noita useampaan kertaan. 

Soitteliko se niin monelle näitä juttujaan että meni jo lista sekaisin kenen kanssa oli puhunut ja kenen ei?

Minulla oli kanssa tuollainen tuttava joka mieluummin vaahtosi omat asiansa vaikka sataan kertaan kuin tutustui yhtään syvällisemmin minuun. Aina puhua pälpätti vain omia asioitaan ja oli tyytyväinen niin kauan kuin minä esitin kiinnostunutta hänen loputtomista turhanpäiväisistä jaaritteluistaan. Saattoi tosiaan kertoa samat jutut kahtena päivänä peräkkäin eikä muistanut että oli juuri kertonut saman asian edellisenä päivänä.