Kaikki ihmiset täällä ulkona ovat liikkeellä, pariskuntina, perheinä, kaveriporukoina jne. Minä yksin

Minullakin oli ennen ihmisiä elämässäni. Sitten tein todella huonon elämän valinnan, muutin huonon miehen perässä monta sataa kilometriä, kauas kaikista. Ja vuosien myötä menetin kaiken oman. Sitä nyt sitten hiljalleen keräilen takaisin.

Yksinäistä on. Ja tulee olemaan.

Yksin liikun minäkin ihmisten ilmoilla. On mulla pari ystävää, ja muutama kaveri, satunnaisia tuttavuuksiakin.

Näin sen nyt kuitenkin koen, elän ja näen.

Itse ainakin nautin moisesta. Eipähän tarvi kellekkään toimia lompakkona. Riittää että itsensä kustantaa.

Minä kävelen koirani kanssa

Nyt reipaasti vain Punaisien ristin sivuja selaamaan.Motto heillä joku kenenkään ei tarvitse olla yksin.Sieltä saa ystävän järkäävät.Varmaan nyt syksy kurssit myös ryhdy ystäväksi yksinäiselle,Samaaa kirkot järjestää kuin ystäviä yksinäisille.Menkää selaa myös diakonisalaitoksen sivula löydätte sietä aiheita asiasta.Kuin aktiviteetia. Koulut alkaa asukastalot toimnat.Kanatta tutustua. Mitä muuta vähän itse aktivoidutte asiasta.Kotinne teitä ei kukaan hae. En ole F.B. Siellä on ihan foorumeita. Ilman että haetaan suhdetta. Sinkut,eri ikäiset.On ilmoituksia ryhmät kävelle ymm.Niiden kautta ihmiset eri ikäiset löytäneet ystävän ja aktiviteetia elämän kodin ulkopuolelta.

Minäkin olen aina yksin, elokuvissa, ravintolassa, museoissa. Huomaan että joskus - eu usein mutta välillä - minua vilkuillaan mutta ei haittaa. Viihdyn yksin ja olen hyvää seuraa itselleni ;)

Koiran kanssa minäkin usein. Ilman ihmisten seuraa. Välillä oon asian kanssa ihan ok. Ja toisinaan se harmittaa.

No, mielummin yksin, entä huonossa parisuhteessa missä käytännössä myös aina yksin.

et sinä ainoa ole, joka yksin on. kyllä meitä monia muitakin täällä planeetalla on.

Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin mä pyörin tänään muutaman tunnin Helsingin keskustassa aivan itsekseni.

Mä en vielä oikein osaa lähteä yksin elokuviin, ravintolaan jne. Harjottelen nyt lähtemällä esim. Jätskikiskalle yksin. Ja sinne ulkoilemaan. Ehkä joskus vielä pääsen elokuviin asti, tai johonki tapahtumaan. Suunnittelen kyllä, mutta rohkeus toteuttaa puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina yksin, elokuvissa, ravintolassa, museoissa. Huomaan että joskus - eu usein mutta välillä - minua vilkuillaan mutta ei haittaa. Viihdyn yksin ja olen hyvää seuraa itselleni ;)

Minäkin olen hyvää seuraa itselleni mutta olisihan se joskus mukava jos olisi muutakin hyvää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina yksin, elokuvissa, ravintolassa, museoissa. Huomaan että joskus - eu usein mutta välillä - minua vilkuillaan mutta ei haittaa. Viihdyn yksin ja olen hyvää seuraa itselleni ;)

Syy vilkuiluun on todennäköisesti ihan muu kuin se, että olet yksin. Minäkin vilkuilen ihmisiä, joilla esim. on kivat vaatteet. 

Kannattaa kuunnella musaa ulkona, itse teen niin, koska tykkäänkin lenkkeillä yksin, ja vaikka olisin jossain keskustassa niin kuuntelen musaa niin kuin monet muutkin. Silloin ei tule yksinäinen olo. Voihan se olla jokin podcastikin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vielä oikein osaa lähteä yksin elokuviin, ravintolaan jne. Harjottelen nyt lähtemällä esim. Jätskikiskalle yksin. Ja sinne ulkoilemaan. Ehkä joskus vielä pääsen elokuviin asti, tai johonki tapahtumaan. Suunnittelen kyllä, mutta rohkeus toteuttaa puuttuu.

Mene nyt hyvä ihminen ainakin sinne elokuviin! Takaan että et ole ainoa joka salissa on yksin, ja vaikka olisitkin kukaan ei piittaa. Käyn usein elokuvissa yksin kun on sellainen leffa jota mieheni ei halua nähdä. Se on kivaa! 🙂

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin nautin moisesta. Eipähän tarvi kellekkään toimia lompakkona. Riittää että itsensä kustantaa.

Ja alapeukuttajat ovat kaikki naisia.

Mikä sai sinut lähtemään ulos, ap?

Välillä tuntuu, että yksinäisiä ihmisiä ei huomioi kuin toinen yksinäinen. Ihmiset kävelevät päin hypermarketeissa. Äskenkin jumppavaatteet päällä oleva nainen meni vihaisesti ja väistin. Käveli miehensä luo bemukkaan. Jotenkin tuntuu, että on vain "minä, minä ja minä". Sen takia ei mielellään mene kauppaan pahimpana ruuhka-aikana. Jokainen yrittää selvitä, yksinäinenkin. On ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa soittelen.

Toivottavasti saan uusia ystäviä, kun menen opiskelemaan. Minut irtisanottiin töistä. En ole aina ollut yksin. Oli työkavereita, mutta heitä kiinnostaa oma ura. Jos ihastun, minusta tulee takertuja. (Ei saisi näyttää tunteita.) Iskäkin kuoli. En voi enää soittaa tai mennä käymään.

Minäkin liikun yksin, en halua kuunnella muiden murheita ja turhia flätinöitä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu, että yksinäisiä ihmisiä ei huomioi kuin toinen yksinäinen. Ihmiset kävelevät päin hypermarketeissa. Äskenkin jumppavaatteet päällä oleva nainen meni vihaisesti ja väistin. Käveli miehensä luo bemukkaan.

Sinua käveltiin päin supermarketin sisällä ja sen jälkeen seurasit naista ulos, ja sait selville, että hän meni tietyn merkisen auton luo? 

Ei mene hyvin sinulla todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en vielä oikein osaa lähteä yksin elokuviin, ravintolaan jne. Harjottelen nyt lähtemällä esim. Jätskikiskalle yksin. Ja sinne ulkoilemaan. Ehkä joskus vielä pääsen elokuviin asti, tai johonki tapahtumaan. Suunnittelen kyllä, mutta rohkeus toteuttaa puuttuu.

Yksin eläjä minäkin. Käyn elokuvissa, syömässä, taidenäyttelyissä, konserteissa, teattereissa, matkoilla ym. yksin. En edes kysele kavereita mukaani. Ystäväporukoiden kanssa on erilaista, hauskaa, jne. mutta nautin yksin olosta. Haalin innoissani menoja ja ostan lippuja, mutta kun pitäisi lähteä, niin laiskottaa. Palatessa tuntuu mukavalta että tuli lähdettyä.