Heikosti supistuva kohtu synnytyksen jälkeen, onko muita?
Mitä se oikein tarkoittaa? Toisen synnytyksen jälkeen todettiin, että vuodan liikaa ja kohtu ei supistu. Sain jotain lääkettä siihen ja paljon särkylääkkeitä. Jälkisupparit oli aivan järkkyjä ja muistutti synnytyskipuja imettäessä. Sumussa mentiin ekat pari viikkoa kunnes hemppa alko nousta taas.
Tiedättekö toistuuko sama, vai paheneeko vaan. Onko siihen jokin syy tai selitys? Odotan kolmatta ja pelkään, että tulee vielä rajumpana. Voinko varautua siihen jotenkin?
Kiitos vastauksista.
Kommentit (2)
Ja toka jo oli pahempi. Mulla koko raskauden supistelee ja sitten synnytyksessä kohtu onkin jo niin poikki, ettei jaksa edes kunnon suppareita teettää. Sen hyvä puoli on se, että synnytys on melko kivuton, mutta huono puoli tosiaan sit se, että ite saat tehä enemmän työtä ja ootella pitkiä aikoja ponnistusvaiheessakin supistuksia. Ja tosiaan istukalle ei mulla koskaan oo yhtään supistusta riittäny ja viimeks tuli atoninen kohtuvuotokin, koska kohtu ei jaksanu lähteä synnytyksen jälkeen enää supistumaan.
Olen ollut pelkopolilla tästä juttelemassa ja mulle luvattiin, että voidaan käynnistää rv 37-38 jos se vähän helpottais tuota kohdun väsymistä. Koitan kyllä tässä raskaudessa välttää mahdollisimman paljon suppareita, mut ne alko tällä kertaa jo rv 12! Sektiota en uskalla, kun ymmärtääkseni se ois tässä tilanteessa vaan pahempi. Tai ainakin mulla, kun leikkaushaavat ei helposti parane.
Toivottavasti se käynnistys tosiaan tapahtuu ja oon sinne mun papereihin maininnu, että mulle on annettava oksitosiinia vielä synnytyksen jälkeenkin. Ekassa annettiin ilman kyselyjä ja tokassa välttivät sen antamista viimeiseen asti. Ja vaadin oksitosiinin myös synnytykseen mukaan. Sitä pihtailtiin viime synnytyksessä liikaa ja sit niitä ei enää saatu oksitosiinillakaan käyntiin...
Ja toinen syntyi suunnitellulla sektiolla synnytyspelon takia.
Kuulemma pidempi tauko tekee hyvää, ja toisaalta myös tuo vaiva yleensä tuppaa pahentumaan.
Valmistautua voi: puhumalla asiasta ennakkoon lääkäreille ja synnytyssairaalalle, synnytyssuunnitelmaan kirjata, niin osaavat ottaa huomioon jo etukäteen. Ja kuulemma voi käydä myös pelkoklinikalla juttelemassa jos pelottaa tuo asia.
Ja tietysti voi yrittää raskausaikana sitä hemoglobiinia pitää hyvällä tasolla eli jossain päälle 115 vähintäänkin, varsinkin siellä lopussa.