Kokopäivätyö ja muu elämä

Onhan se helpompi, jos olet ollut kotona etäilemässä päivän, niin sen jälkeen lähteä lenkille. Ihan eri asia kuin jos on päivän ollut muualla, niin sen jälkeen sitten jaksaa lähteä liikkumaan.

Sama, paitsi että ei ole parisuhdetta, lapsia tai lemmikkejä. En pystyisi, en jaksaisi. En jaksa edes venytellä, joten keho on jumissa. Tälläkin hetkellä olen kuoleman väsynyt, mutta nyt jos menen nukkumaan herään liian aikaisin ja sitten väsyn huomenna töissä jne.

Viikonloppuisin käyn kaupassa, teen pyykit ja tiskit. Siivouksesta en sano mitään. Roskat olen saanut vietyä toistaiseksi. Vakavasti olen miettinyt, että kun 4 vuoden jälkeen lainani on maksettu, niin voisin yrittää tehdä vähemmän töitä. 4 päivää viikossa tai 6 h päivä.

Onneksi nuorena tuli mentyä, koska nykyään en jaksa lähteä mihinkään, eikä minulla ole kyllä enää kavereitakaan joiden kanssa menisi.

Käyn kokopäivätöissä, olen yksinhuoltaja ja minulla on kaksi lasta. Hyvin jää aikaa sekä arkena, että viikonloppuna kankenlaiseen.

-kauppareissut teen aina matkalla kotiin töistä. En lähde liikenteeseen erikseen sen takia

-aina heti kun tulen kotiin laitan pyykkikoneen päälle jos on tarve.

-teen paljon laatikkoruokia, ja siivoan sillä aikaa kun ruoka on uunissa. Joka päivä siivoan minimi 15min. En koskaan jätä sotkuja, koska ne kertaantuu.

-käyn salilla kun lapset on harrastuksessa. Olen valinnut salit niin että se on lähellä lasten harrastuspaikkoja. Käyn kahdella eri salilla.

-teen iltaisin käsitöitä. Aika usein samalla kun kuuntelen lasten lukuläksyjä tai jos ei ole muuta juuri silloin, niin kuuntelen samalla äänikirjaa

Olen ollut kesän tuuraajana. Työ itsessään on aivan upeaa ja haluaisin tehdä sitä myös jatkossa. Mutta kokopäivätyö on kyllä aivan liikaa.. voisin tehdä samat työt kuudessa tunnissa. Pidän myös työkavereistani, mutta tekisin mielelläni enemmän etänä kuin nyt. Ei tuhraantuisi aikaa työmatkoihin ja voisin nukkua pidempään. Kahdeksan tuntia ja siihen työmatkat - ei kiitos.

Tästä viisastuneena aion jatkaa kesän jälkeen tuolla töissä, mutta osa-aikaisena. Vähemmän palkkaa, ei voi mitään. Haluan kuitenkin jaksaa viettää jatkossa aikaa lapseni kanssa ja harrastaa.

Joskus harvoin jaksaa töiden jälkeen tavata ystäviä tai käydä asioilla. Työpäivien jälkeen illat kuluu yöunille pääsyä odotellessa. Liikuntaa tulee onneksi kun pyöräilen työmatkat.

Viikonloppuisin siivoukset, ruokaostokset ja kokkailut tulevalle viikolle.

Ei puhettakaan että jaksaisi jotain lapsia vielä kasvattaa ja hoitaa.

Eipä sitä hirveästi ehdi, mutta en ole oikein koskaan omaksunut ajatusta, että töiden jälkeen pitäisi ehtiä tehdä sitä ja tätä. Kouluikäisiä lapsia minulle on, joten usein töistä tullessa on harrastuksiin kuljettamista. Jos ei, kotitöissä, syödessä, läksyjä tarkistellessa se ilta menee. Välillä ehtii jonkun lautapelinkin pelata. Viikonloppuisin sitten on aikaa muullekin, vaikka tosi nopeasti nekin vierähtää. Mutta tykkään työstäni. Jos en tykkäisi, olisikin varmasti aika kestämätön tilanne.

Tämän arjen takia syntyvyys on laskenut. Varsinkin jos kodinhoito ja lastenhoito jää naisen vastuulle tuon työpäivän ja kauppareissujen jälkeen, niin eihän sellaista elämää kukaan halua. Miesten täytyisi vähintään alkaa ottaa yhtä paljon vastuuta kaikesta, niin ehkä se auttaisi. Mutta jos se mies menee töistä kuntosalille relaamaan ja on vapaamatkustaja perheessä, niin ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämän arjen takia syntyvyys on laskenut. Varsinkin jos kodinhoito ja lastenhoito jää naisen vastuulle tuon työpäivän ja kauppareissujen jälkeen, niin eihän sellaista elämää kukaan halua. Miesten täytyisi vähintään alkaa ottaa yhtä paljon vastuuta kaikesta, niin ehkä se auttaisi. Mutta jos se mies menee töistä kuntosalille relaamaan ja on vapaamatkustaja perheessä, niin ei tule mitään.

Hyvin mahdollista. En voisi kuvitellakaan elämääni päiväkotirumbaa kun hyvä että itseni saan raahattua pitkin hampain klo 7:ksi työpaikalle. Saati sitten illat: ei voisi halutessaan makoilla koko iltaa ja olisi pakko laittaa ruokaa jajoka ilta lasten iltatoimet vaikka olisi miten väsynyt. Kokopäivätyössä olevan äidin elämä kuulostaa liian rankalta.

Aamulla herätys seiskalta, lapset päiväkotiin kahdeksaksi. Työpäivä noin 8-16 tai 8.30-16.30 riippuen olenko etänä (jolloin mies vie lapset aamulla) vai toimistolla. Kotona olen viiden maissa toimistopäivinä, vuorotellaan viennit ja haut miehen kanssa.

Noin klo 20 asti aika menee pitkälti lasten kanssa tai ruoanlaitossa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, joista kaksi arki-iltaisin joko klo 20 jälkeen tai sitten heti töiden jälkeen.

Iltaisin ehtii vähän köllötellä sohvalla. Nipistän kyllä siivouksesta, eli arkena en juuri siivoa astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä lukuunottamatta. Pyykit pestään yleensä viikonloppuisin.

Hässäkkää on, mutta kuitenkin koen, että ehdin tehdä kaiken mitä haluan. Salikäynnit on tärkeitä, niistä en luovu, mutta muuten en hirveästi kaipaa arjelta muuta "extraa." Ystäviä nään satunnaisesti viikonloppuisin.

Se riippuu ihan työkohteesta, että mitä ehtii tekemään työajan ulkopuolella.

Joskus on omaa aikaa päivällä 6h, joskus vaan 4h. Iltaisin 4-5h.

Pyrin käymään kaupassa mahdollisimman harvoin ja arkiruoka on sellaista, että aktiivista osuutta sen tekemisessä on mahdollisimman vähän.

Aamulla herätys klo5, koira ulos. Matkalla töihin aamupala.

Töiden jälkeen lounasta, koira ulos lenkille tai sitten puutarhatöitä koira vapaana puutarhassa. Kotitöitä tai omia harrastuksia. Päivällisen valmistus.

Koira ulos, jos tuntuu siltä.

Töihin.

Kotiin n klo19, koira ulos (jos on mun vuoro), suihkuun, ruokaa, töllöä, nettiä, palstailua tms. Nukkumaan klo23.

Koiran hoitoon osallistuu kolme muutakin perheenjäsentä vuorotellen.

Olen introvertti, joten sosiaalisia tapaamisia ei tarvitse ihmeemmin miettiä. En myöskään pidä ryhmäliikunnasta, joten jumpat ja sen sellaiset ei kuluta vapaa-aikaa.

Lapset jo sen verran isoja, että hoitavat koulut ja harrastukset hyvin itsenäisesti.