Miten paljon miehenne l. lastenne isät touhuavat lasten kanssa?

Yritä kuitenkin ymmärtää asiaa miehesi kannalta. Voi nimittäin olla, että hän kovasti haluaisi olla mukana ja kärsii siitä, että jää ulkopuolelle, mutta ei osaa tulla leikkeihin mukaan. Ehkä hän ei osaa/ei tunnu luontevalta leikkiä sellaisia leikkejä, mitä teillä on tapana? Mieti, mitä olisi hänen mielestään oikeasti hauska tehdä lasten kanssa. Onko sellaista harrastusta tms. minkä kautta kontaktia lapsiin voisi lisätä? Olisi mahdollisesti myös helpompaa, jos sinä et olisi aina paikalla ja saatavilla, eikä hänen tarvitsisi " kilpailla" leikeissä kanssasi.



Meillä isä on ollut lasten (varsinkin esikoisen) kanssa valtavasti, kaiken liikenevän aikansa, ja minä olen meillä se, jolla on ollut helpommin tapana vetäytyä omiin oloihinsa. Koin itseni ylimääräiseksi ja ulkopuoliseksi, koska lapsi oli niin innoissaan isän leikeistä ja myös selvästi suosi isää. Minusta leikkiminen ei tuntunut luontevalta: poika leikki paljon esim. autoilla ja erilaisilla ukkeleilla, itse en lapsenakaan ole leikkinyt sellaisilla vaan leikkinyt ilman leluja, kaikenlaista liikunnallista leikkiä ryhmässä ym. Vielä kun nuorempi lapsi puolestaan viihtyi minun sylissäni, vetäydyin helposti hänen kanssaan esim. tekemään kotihommia ja jätin miehen ja pojan kahdestaan. Suhde poikaani oli etäinen ja se tuntui tosi pahalta, ja kynnys olla mukana porukassa tuntui aina korkeammalta.



Menin sitten jopa terapeutille tämän takia, koska tunsin jääväni ulkopuoliseksi perheessäni ja tytön kasvaessa pelkäsin hänenkin kiinnostuvan pikkuhiljaa vain isän leikeistä. Terapeutilla käyminen on auttanut tosi paljon! Ensinnäkin se on muuttanut suhtautumistani ja olen oppinut, ettei kenenkään tarvitse perheessä jäädä ulkopuolelle (omassa lapsuudenkodissani isä oli jäänyt ihan ulkopuoliseksi, sairastui alkoholismiin ja lopulta eron jälkeen on lähes erakko), sillä aikaisemmin tavallaan ajattelin, että perheessä on yksi " suosikkivanhempi" ja toisen kohtalona on jäädä ulkopuolelle. Tämän roolin olin sitten omaksunut itselleni, kun mieheni ei selvästikään sopinut ulkopuolisen rooliin. Toisaalta terapeutilta olen saanut konkreettisia neuvoja yhdessäolon opettelemiseen ja nykyään leikit sujuvat hyvin sekä minun ja lasten kesken myös isän ollessa paikalla että jopa perheen kesken.



Olennainen oivallus oli, että minun ei ole pakko lasten kanssa leikkiä sellaisia juttuja, mitkä tuntuvat epäluontevilta, vaan voin valita hyvältä tuntuvia leikkejä/juttuja. Minä aloin luoda suhdetta poikaani ottamalla hänet mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen ruoanlaittoon ja leipomiseen, se on molemmista hauskaa. Sitten ollaan leikitty paljon hippaa ja piiloa ym. mikä sujuu minultakin, ja pikkuhiljaa olen oppinut leikkimään jopa ukkeleilla ja autoilla.



Summa summarum: kaikkien kannalta on ilman muuta ehdottoman tärkeää, että isäkin viettää aikaa lasten kanssa. Olisi silti hyvä, jos pystyisit suhtautumaan asiaan rauhallisesti, suuttumatta miehellesi, sillä hän ei välttämättä laiskuuttaan/pahuuttaan välttele lasten kanssa olemista, vaan saattaa haluta sitä todella kovasti. Rakentavaa keskustelua ja onnea teille :-)

On hoitanut molempia lapsia laitokselta alkaen. Kaikki perushoidot teki heti syntymän jälkeen, itse opin esikoisen vaipanvaihdon vasta 3 viikon päästä kun oli pakko kun isä lähti töihin:-) Tämä oli tietoinen valinta, isä otti roolin jonka äidit " nappaa" automaattisesti lapsen synnyttyä. Isä halusi näin ja minä myös.



Isällä ja tyttärillä on hieno suhde. Esikoinen (3 v) ei kelpuuta ketään muuta esim. nukuttamaan eli iltapesuille yms. kuin isän. Isi on kaikki kaikessa. Minä olen todella onnellinen, että onnistuimme näin hyvin. Toinen lapsi on 7 kk, hänkin jo huhuilee isän perään ja ryömii vastaan kun tulee töistä. Mieheni on poikkeuksellisen sitoutunut perheeseen, mutta tämä onnistuu muutenkin, JOS NAINEN ANTAA ISÄLLE ROOLIN HETI SYNNYTYKSEN JÄLKEEN. Väestöliitto teki tästä kirjasenkin vuosi sitten, lukekaa!!!!



T: Onnellinen äiti joka tietää, että ei ole itseltä pois jos lapset rakastavat isäänsä yhtä paljon kuin äitiä (ja joskus vähän enemmänkin:-)

Kun tulee töistä, (19.00) on väsynyt ja lojuu telkkarin edessä tai tietokoneella. Iltatoimia sentään tekee lasten kanssa. Viikonloppuisin mies usein ulkoilee lasten kanssa, niin että minä saan olla rauhassa kotona tai käydä lenkillä. Ja viikonloppuisin leikkii kyllä onneksi muutenkin. Lisäksi mies on minua aktiivisempi viemään lapsia erilaisiin tapahtumiin ja harrastuksiin, esim. uimaan.