Haaveilen lääkärin urasta, onko meitä muita?
Kommentit (14)
En viitti turhaan käydä ja viedä oikeesti aikoja tarvitsevilta aikoja.
Vierailija:
eräästä lääkäristä kylläkin... ;)
Mietin ykspäivä että mitenkähän moni on saanut innostuksen esim greyn anatomiasta tai teho-osastosta ym vastaavasta hakee lääkikseen? Niissä kun ne asiat ei ole ihan niinkuin ne tosi elämässä
oikeastaan monet toimenpiteet, joita lääkärit tekevät, ovat mielestäni ällöttäviä.
Vierailija:
oikeastaan monet toimenpiteet, joita lääkärit tekevät, ovat mielestäni ällöttäviä.
meikä haaveili aiemmin. myös sen jälkeen kun olin valmistunut DI:ksi.
yks tuttu on jo pitkällä lääkäriopinnoissaan, vaikka meni sinne sitten vasta sen jälkeen kun oli ensin valmistunut DI:ksi.
en usko että minä olisin parhaimmillani lääkärinä. yks syy se ehkä et lekurin pitää tehdä päätökset nopeasti, itse haluan pohtia asiat perusteellisesti ennen ratkaisua.
nykytyöni asiantuntijatehtävissä mahdollistaa sen, että useimmiten saan pohtia ratkaisuja yön yli. nykytyön huono puoli on, ettei se ole mikään kutsumustyö tms. ei pääse suoraan vaikuttamaan ihmisten hyvinvointiin jne. Vaan jossakin kutsumustyössä (vaikka sairaanhoitajana) saattaisin polttaa itseni loppuun. nykyisenkin työni halua tehdä hyvin.
Mun nykyisellä koulutuksella (myös terveydenhuollon alalla) mahdolliset työt olisi yhtä mielenkiintoisia, varmaan mulle sopivampiakin, mutta kun niitä töitä ei ole:(. Lääkärinä pääsisin käsittelemään samoja asioita 2x paremmalla palkalla, ja töitä riittäisi taatusti.
Kunnes tajusin realiteetit: en ole riittävän luonnontieteellisesti suuntautunut, en voisi enää tässä vaiheessa elämää perheellisenä opiskella niin monta vuotta, työ itsessään on erittäin raskasta, en ehkä kestäisi sitä vastuuta ihmishengistä, en jaksaisi valvoa öitä, minuakin ällöttävät monet jutut mitä siinä joutuisi tekemään.
Olisihan se " hohdokasta" auttaa ihmisiä, pelastaa henkiä ja nostaa isoa palkkaa. Mutta myönnän suoraan: minusta ei sittenkään ole siihen.
t. humanistisen alan FM
haaveilisin kyllä, mutta perheellisenä ja reilu vuosi sitten toiselta alalta maisterin paperit saaneena arveluttaisi pitkä opiskelu. eikä mulla nuo luonnontieteet niin vahvoja ole.. luonteeltani saattaisin kyllä sopia hyvin lääkäriksi. mutta elämä on valintoja täynnä. ehkäpä sitten nelikymppisenä alan opiskella uudestaan.
Mutta pienen lapsen kanssa se ei ole nyt kovin realistinen haave.
Eräs tuttavani teki niin, että ennen erikoistumistaan teki lapset, oli kotona ja nyt 37-vuotiaana valmistui lopulta gynekologiksi.
Tositoimiin vaan. Lääkäripula on valtava!
Itselläni oli sama haave. Valitettavasti todellisuus löi päin kasvoja, eli opiskelu ja itse lääkärin työ ei ole todellakaan kovin hohdokasta... Mietin tässä nyt sitten, että vaihtaakko alaa vai sinnitelläkkö vielä loppupuoliskon opinnoistani...
siis voi varautua siihen, että lukion fysiikan ja kemian joutuu lukemaan uusiksi, jos lukiosta on vähänkään aikaa. Ja sisään pääsy ei silti ole mitenkään varmaa.
Muuten varmaan hakisinkin, mutta pienten lasten kanssa en millään jaksa tota pääsykoetta, vaikka olenkin tosi kyllästynyt tähän oman alan huonoon työtilanteeseen.
t. 16 (muistaakseni)
ikä tulee pikkuhiljaa vastaan , olen 34v.