Sinä jolla on mennyt heikosti mutta nyt hyvin, miten käänsit suunnan?

Sain tyttöystävän.

Sain 6 vuotta sitten perinnön, jolla maksoin ulosottovelat, loppurahalla kouluttauduin viimein. Sen jälkeen tapahtui vielä ihme, kun sain sen jälkeen työpaikan.

On muuten aika hiton hyvä neuvo, joka varmasti auttaa monia. Niinpä niin...

lopetin alkoholin käytön ja selvinpäin sujuu raha-asiat ym. paremmin. suosittelen! 

Lopetin alkoholin ja kaikki päihteet, aloin treenaamaan ja liikkumaan luonnossa ja keskittymään pieniin asioihin, aloin keksimään rutiineja itselleni jokapäivä mitä suoritin ja sitä kautta nousin ylös suosta!! Tämä kaikki johti myös henkiseen heräämiseen mikä on ollut vaikea prosessi mutta hengissä ollaan! Vahvempana kuin koskaan!

MInä myös lopetin alkoholin juomisen kokonaan, vertaistuella. Nyt 11 vuotta raittiina, elämä seesteisempää vaikken normaalilta elämän kolhuilta ole säästynytkään. Löysin itseni raitistumisprosessissa.

Aika parantaa, päivä kerrallaan.

Päätettiin tehdä lapsi. Itselle oli jo omassa lapsuudessa selvää, että omalle lapselle tarjoan kunnollisen lapsuuden ja sen tein. Loppui siis rellestäminen, alkoholin käyttö ja tupakointi jo ennen raskautta. Lapsen ollessa pieni opiskelin kunnollisen ammatin (kun tajusin, että huonosti palkatut duunarihommat ei takaa lapselle sitä elintasoa jonka haluan tarjota) ja minulla on tätä nykyä kiva työ ja palkka. Adhd-diagnoosin sain lapsen ollessa taapero ja siihen sain lääkityksen ja valmennusta/kuntoutusta.

Mulla on siis traumaattinen lapsuus, adhd ja silloin parikymppisenä olin vähän jo kaltevalla pinnalla syrjäytymiseen&alkoholisoitumiseen. En suosittele silti kenellekään tätä näin päin, mulla vaan oli niin selkeät tavoitteet ja kuva siitä, miten aijon toimia.

Oli alkoholiongelma. Kun lopulta sain tarpeekseni, lopetin alkoholinkäytön kokonaan.

Hetihän se ei tietenkään ratkaissut mitään, vaan oikeastaan siitä seurasi useamman kuukauden entistä vaikeampi jakso! Sen aikana kaikki vanhat ongelmat, epäonnistumiset ja surkeudet hyökkäsi kimppuun. Ensin muistin, miten huonosti minua oli aina kohdeltu ja hyväksikäytetty. Sitten aloin muistaa, miten olin antanut sen tapahtua ja aika pian myös miten itse olin käyttänyt muita. Ja sanon, ettei ollut helppo vaihe, eikä johtanut mihinkään välittömään hyväksi ihmiseksi tulemiseen -päin vastoin, se teki minusta joksikin aikaa entistä k-päisemmän.

Aikanaan kumminkin opin hyväksymään, että tämmöistä elämä on ja opin myös tekemään siitä parasta mahdollista. Ei mulla paljon rahaa nytkään ole, mutta on varaa maksaa laskut ja hankkia jotain pientä kivaakin kun tekee mieli. Eikä ole paljon kavereita, mutta on kumminkin pari joiden kanssa on mukava viettää aikaa - eikä itsekseenkään enää ahdista. Haasteita ja suruja on ja tulee, mutta ei niitä enää tarvi paeta.

Ryhdyin nuukuriksi lapsuudessa.

Minulla on melko heikot tulot. Minä olen silti selvinnyt kotoa lähdettyäni omillani.