Mistä se kertoo, jos alkoholi "muuttaa persoonaa"?
Kumpi persoona on todellinen? Muokkaako alkoholi tällaisia ihmisiä toisenlaisiksi, vai paljastuuko "todellinen luonne" ottamisen myötä?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi merkki alkoholismista.
Tämä. Alkoholistille tai narkomaanillehan kehittyy kaksi persoonaa. Kemialliselle persoonalle kehittyy aivoihin erilaiset neuroyhteydet. Sitten kun on riittävän kauan selvinpäin niin palautuu käyttöön selvän persoonan neuroyhteydet. Siksihän alkoholisti ei voi koskaan enää juoda, koska yksikin annos suistaa aivojen neuroyhteydet siihen juoppo-moodiin ja henkilö on heti taas se kemiallinen persoona.
Onni tuossakin tilanteessa on kuitenkin se että kyllä ne raittiin ihmisen aivot saa käyttöön ja pysyvät toiminnassa kunhan ei vaan enää päihdy koskaan.
Meillä oli lukiossa tyttö, joka oli kännissä kuin eri ihminen. Hiljaisesta, näkymättömästä tuli kännissä yltiösosiaalinen. Kummallisinta oli, että hänen äänensä oli humalassa erilainen. Suhtauduin häneen varauksella, koska muutos tuntui jotenkin luonnottoman suurelta.
En ole myöhemmin törmännyt vastaavaan ilmiöön. Lukion jälkeen en ole tyypistä kuullut juuri mitään, joten en tiedä mt- tai päihdetilannetta.
Kovassa kännissä miehestä tulee agressiivinen, komenteleva, määräilevä minua kohtaan. Uhannut tappaa muutaman kerran. Selvinpäin ei ikinä. Mitä tämä kertoo hänestä?
Huono viinapää? Myös moni lääkitys voi saada sekoilemaan yhdessä alkoholin kanssa.
Tiedän ihmisiä, jotka muuttuvat yltiömäisen riemukkaiksi ja energisiksi ja sitten niitä, jotka alkavat itkemään ja masentuvat humalassa. Yleensä alkoholi korostaa jotain tiettyä juttua (kuten tuo masentuneisuuten taipuvaisuus).
Minuun puolestaan seura vaikuttaa enemmän kuin promillien määrä. Persoonani ei muutu merkittävästi humaltuessani, mistähän tämä kertoo? Olenko rajaton vai rehellinen itselleni, mene ja tiedä. Toki minulta löytyy huomattava määrä aspergeriin liittyviä piireitä, sillä saattaa olla myös vaikutusta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä, jotka muuttuvat yltiömäisen riemukkaiksi ja energisiksi ja sitten niitä, jotka alkavat itkemään ja masentuvat humalassa. Yleensä alkoholi korostaa jotain tiettyä juttua (kuten tuo masentuneisuuten taipuvaisuus).
Minuun puolestaan seura vaikuttaa enemmän kuin promillien määrä. Persoonani ei muutu merkittävästi humaltuessani, mistähän tämä kertoo? Olenko rajaton vai rehellinen itselleni, mene ja tiedä. Toki minulta löytyy huomattava määrä aspergeriin liittyviä piireitä, sillä saattaa olla myös vaikutusta asiaan.
Eihän ihmisen persoona normaalisti muutukaan humalassa, eli kuulostat terveeltä.
Kummallisia nämä jutut, että muututtaisiin humalassa eri persoonaksi - ei normaalia, vaan suorastaan pelottavaa.
Puistattaisi, jos jonkun tutun persoona yhtäkkiä muuttuisi humalassa, etenkin jos muuttuisi negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutti rajusti persoonaa. Tulee pihalle kismitykset ja suorapuheisuus ja kauna. Selvinpäin ne jää sanomatta eikä ole niin pinnalla.
Mutta ne samat ajatukset ovat taustalla selvinpäinkin?
Mun miesystävä haukkuu päissään h-sanalla, läskiksi valaaksi joka vaan syö ja syö... selvinpäin lienee samaa mieltä vaikka mölyt pysyykin mahassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutti rajusti persoonaa. Tulee pihalle kismitykset ja suorapuheisuus ja kauna. Selvinpäin ne jää sanomatta eikä ole niin pinnalla.
Mutta ne samat ajatukset ovat taustalla selvinpäinkin?
Mun miesystävä haukkuu päissään h-sanalla, läskiksi valaaksi joka vaan syö ja syö... selvinpäin lienee samaa mieltä vaikka mölyt pysyykin mahassaan.
Todellakin on oikeasti tuota mieltä, humalassa vaan sanoo suoraan mitä ajattelee.
Sitä en tiedä miksi olet tuollaisen kanssa.
Alkoholistin persoona on kemiallinen persoona. Kun lopettaa juomisen, ajan kuluessa tulee se oma persoona esiin.
Vierailija kirjoitti:
Kovassa kännissä miehestä tulee agressiivinen, komenteleva, määräilevä minua kohtaan. Uhannut tappaa muutaman kerran. Selvinpäin ei ikinä. Mitä tämä kertoo hänestä?
Ei ollenkaan normaalia. Miksi ihmeessä olet vielä suhteessa? Hälytyskellot pitäisi soida aivan täysillä, kun toinen uhkaa tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin persoona on kemiallinen persoona. Kun lopettaa juomisen, ajan kuluessa tulee se oma persoona esiin.
Minkä takia mulla on tällainen eri persoona, vaikka en ole alkoholisti? Nuorempana otin reippaasti, mutta ei koskaan esim yli kolme päivää ja taukojakin juomisesta oli. Viime vuosina olen juonut vain pari kertaa vuodessa, mutta jos määrä on ollut iso, niin olen juurikin muuttunut persoonalta aivan holtittomaksi arkiminään verrattuna.
Monen nuoren masrnnus johtuu himalanhakuisesta biletyskulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutti rajusti persoonaa. Tulee pihalle kismitykset ja suorapuheisuus ja kauna. Selvinpäin ne jää sanomatta eikä ole niin pinnalla.
Sama juttu. Minustakin tulee humalassa turhankin estoton ja myös jopa rietas jonka sanomiset ja tekemiset on ihan käsittämättömiä selvinpäin.
En tunnista niistä lainkaan itseäni.
Toisaalta nykyisin raittiina on huomattavasti rohkeampi/reippaampi avaamaan suunsa selvinpäinkin mitä aiemmin vaikka toisaalta sellaista 24/7 ketutustakaan ei enää ole vaan elämä on oikeastaan ihan jees.
Sitä vaan lääkitsi alkoholilla sitä oloa joka johtui alunperinkin isolta osin nimenomaan alkoholin käytöstä. Ja kuten sitä sanotaan, asiat ei koskaan ole niin huonosti ja solmussa, etteikö niitä viinan avulla saisi entistä huonommiksi.
Lisäksi epäilen vahvasti, että röökissä on niissä muutamassa sadassa myrkyssä jotain sellaista joka vaikuttaa aivoihin todella isosti. Enkä siis meinaa sitä nikotiiniriippuvuutta tai edes tapaa, vaan vastaavaa vaikutusta kuin vaikka huonolla sisäilmalla ja/tai homeella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lukiossa tyttö, joka oli kännissä kuin eri ihminen. Hiljaisesta, näkymättömästä tuli kännissä yltiösosiaalinen. Kummallisinta oli, että hänen äänensä oli humalassa erilainen. Suhtauduin häneen varauksella, koska muutos tuntui jotenkin luonnottoman suurelta.
En ole myöhemmin törmännyt vastaavaan ilmiöön. Lukion jälkeen en ole tyypistä kuullut juuri mitään, joten en tiedä mt- tai päihdetilannetta.
Monissa uskonnoissa ja kultuureissa kerrotaan henkiolennoista jotka auttaa ihmisiä, mutta ihmisten on oltava humalassa tai tietynlaisessa mentaalisessa tilassa vastaanottamaan djinhi tai henki, enkelolento sisäänsä ottamaan haltuunsa vartalon.
Tällöin ihminen on tehnyt sopimuksen että enkelolento tai henki tekee radikaaleja muutoksia tämän elämässä nopeassa ajassa.
Moni menestynyt ihminen on tehnyt sopimuksen, mutta ongelmana on ettei varjoa saa enää pois. Sopimus jatkuu ja pahimmillaan käytyä nukkumaan on henkilö altis henkiolennolle.
Narkomaniaa ja juoppoutta selitellään myös sillä että henkiolento tai enkeli haluaa olla läsnä vartalossa ja kokea maailman nautinnot lihallisesti. Ollakseen vallassa hänen on oltava päihtyneenä, muutoin vartalon oikea omistaja ottaa taas vallan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutti rajusti persoonaa. Tulee pihalle kismitykset ja suorapuheisuus ja kauna. Selvinpäin ne jää sanomatta eikä ole niin pinnalla.
Mutta ne samat ajatukset ovat taustalla selvinpäinkin?
Mun miesystävä haukkuu päissään h-sanalla, läskiksi valaaksi joka vaan syö ja syö... selvinpäin lienee samaa mieltä vaikka mölyt pysyykin mahassaan.
Aloin miettiä tätä ja syy on se että olen hirmu kiltti ihminen tavallaan enkä saanut edes lapsena ja nuorena olla sellainen kuin olen. Aina on joku kontrolloinut minua. Jotenkin kännissä se ahdistus purkautuu pihalle.
Tiedän myös lähipiiristä henkilön joka on hirmu kiltti ja kohtelias selvinpäin mutta kännissä alkaa lausua "totuuksia" ja muuttuu ilkeäksi mitä ei ole koskaan selvinpäin.
Muistutan vielä että ne tuntemukset ja sanomiset kertaistuu aina kännissä monin verroin.
t:se joka kirjoitti alunperin, ja joka ei käytä enää alkoholia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muutti rajusti persoonaa. Tulee pihalle kismitykset ja suorapuheisuus ja kauna. Selvinpäin ne jää sanomatta eikä ole niin pinnalla.
Mutta ne samat ajatukset ovat taustalla selvinpäinkin?
Mun miesystävä haukkuu päissään h-sanalla, läskiksi valaaksi joka vaan syö ja syö... selvinpäin lienee samaa mieltä vaikka mölyt pysyykin mahassaan.
😳
En tiedä.
Musta tulee tarpeeksi kännissä täys lrtto, ja lähentelen ihan ketä tahansa.
Normaalisti olen arka, ujo ja hiljainen.
Noita tapauksia en edes muista kun oon juonut niin paljon.
Niin se tapahtuu jokaiselle. Käyttää sitten joskus tai enempikin. Jotkut säilyttää kumminkin järjen päässä, eikä sen takia se aiheuta ainakaan isompia ongelmia millään elämän saralla. Jotkut on oikein iloisia ja mukavaa seuraa pienessä hönössä. Ne ketkä juo liikaa, on harvemmin sitä mukavaa seuraa hönössä.
Luulen minä.
Päihteet vaikuttaa suoraan aivojen kemiaan ja persoona muuttuu.
Siksi sitä juodaan.
Minulla on känni muuttanut persoonaa silloin, kun on ollut hirveästi stressiä elämässä. Ilmeisesti ei ole kerennyt valveilla esimerkiksi nukkuessa käsitellä kaikkia asioita ja alitajunta huomaa, että känni on hyvä tilanne heittää kaikki pinnan alla kytenyt pihalle. Voi olla, että piilevästi sairastan kaksisuuntaista tai skitsofreniaa tai on taipumusta siihen.