Surettaa ne lapsettomat jotka olisivat halunneet lapsia
Tuttavapiirissä ja tapailukumppaneissa omassa ikähaarukassa näitä. Vanhempia kolmekymppisiä ja nelikymppisiä naisia. Sen näkee jotenkin silmistä, ihan kun ois iso avohaava sydämmessä. Lapsihaaveet tai toiveet äitiydestä romuttuneet syystä tai toisesta, joillain ei kumppania, toisilla väärä kumppani, jollain aika meni umpeen, joku tajusi liian myöhään tai mikä ikinä olikaan. Loiston ja hymyn tilalla semmonen surun musta pilvi.
Sääliksi käy :(
Kommentit (62)
Kadehdin niin pirusti niitä, jotka eivät lapsia hankkineet.
T. Kolmen äiti. Mokasin.
Miksi suuret toisten asioita/kohtaloa/omia valintoja niin paljon että niistä pitää tehdä aloitus tänne?
Uskon, että asia harmittaa sinua, mutta voisi pohtia missä mittakaavassa
HA HA HAAA! Kateellisen ininää! Lapsettomana on ihanaa, vapaus tehdä mitä vaan. Lähteä vaikka lomalle EX TEMPORE! Haljetkaa mustasukkaisuuteenne vaan räkänokkia hoivatessaenni kun MINÄ nautin elämästä ilman ihmistoukkia loisimassa!
Minun osaltani ei ainakaan kannata surra. Siitä alkaen kun kuukautiset alkoivat, on ollut aikaa sopeutua ajatukseen, että en välttämättä koskaan saa lasta. Kuukautiset oli alusta asti niin kipeät, että ei ollut epäilystäkään, että ei olisi endometrioosia. Diagnoosin hain vasta lähempänä kolmeakymmentä sen varalta, että siitä voisi olla hyötyä jatkossa lapsiasiassa, mutta lopulta oli monta muutakin syytä lapsettomuuteen, joista yhtenä suurimpana se, että en koskaan kokenut siihen valtavaa paloa. En tiedä, olisiko asia ollut toisin, jos ei olisi ollut endometrioosia, mutta lähipiirissä niin monella oli ongelmia samasta syystä, että realismi oli läsnä väistämättä.
Tunnen joitakin lapsettomia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että joidekin kohdalla on erittäin hyvä asia, että eivät ole voineet saada lasta. Ei siitä sen enempää. Samasta syystä en julkisesti ota osaa kenenkään lapsettomuussuruihin, koska voi olla, että he eivät sitten olisikaan hyviä vanhempia.
On erittäin itsekästä tuoda lapsi tähän maailmaan, joka on selkeästi tuhon tiellä. Suorastaan kuvottavaa ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen joitakin lapsettomia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että joidekin kohdalla on erittäin hyvä asia, että eivät ole voineet saada lasta. Ei siitä sen enempää. Samasta syystä en julkisesti ota osaa kenenkään lapsettomuussuruihin, koska voi olla, että he eivät sitten olisikaan hyviä vanhempia.
Sivusta, mutta tajuat kai myös, että tahaton lapsettomuus voi muuttaa ihmisen luonnetta myös ei-niin-hyvään suuntaan, ihan kuin pitkä kiusaamisenkin kohteena oleminen tai väkivallan kohteena oleminen. Itse ainakin myönnän, että olen ajatellut elämäni synkimmät ajatukset aikoinaan tahattoman lapsettomuuden aikaan. Ei se aina mene niin, että lokaa niskaan saaneesta kehittyy hyperempaattinen, vaan voi käydä päinvastoin.
Kaikkien vastuu ei riitä äidiksi. Niin itsekkäille en tosin soisi parisuhdetta ja muitakaan maallisia nautintoja. Mutta niin ne vaan panee päivät pitkät ja abortoivat vahingot sitten.
Mua surettaa ne lapset jotka eivät ole syntyneet toivottuina.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin niin pirusti niitä, jotka eivät lapsia hankkineet.
T. Kolmen äiti. Mokasin.
Missä vaiheessa aloit kadehtimaan?
Onko sulla jotenkin hidas sytytys ja pitkät piuhat?
Entä ne lapset jotka eivät olisi halunneet kuolla mutta emänsä pakotti heidät syntymään omien tarpeidensa vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen joitakin lapsettomia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että joidekin kohdalla on erittäin hyvä asia, että eivät ole voineet saada lasta. Ei siitä sen enempää. Samasta syystä en julkisesti ota osaa kenenkään lapsettomuussuruihin, koska voi olla, että he eivät sitten olisikaan hyviä vanhempia.
Sivusta, mutta tajuat kai myös, että tahaton lapsettomuus voi muuttaa ihmisen luonnetta myös ei-niin-hyvään suuntaan, ihan kuin pitkä kiusaamisenkin kohteena oleminen tai väkivallan kohteena oleminen. Itse ainakin myönnän, että olen ajatellut elämäni synkimmät ajatukset aikoinaan tahattoman lapsettomuuden aikaan. Ei se aina mene niin, että lokaa niskaan saaneesta kehittyy hyperempaattinen, vaan voi käydä päinvastoin.
Toden totta! 90% ajasta olen ok mutta välillä tulee kyllä ajateltua tosi rumasti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin niin pirusti niitä, jotka eivät lapsia hankkineet.
T. Kolmen äiti. Mokasin.
Missä vaiheessa aloit kadehtimaan?
Onko sulla jotenkin hidas sytytys ja pitkät piuhat?
Nukkeleikkihän on se juttu. Mutta entä kun ne kasvavat ja niille ilmestyykin itsenäisyys ja oma tahto, ei voi enää pukea ja pyöritellä mielensä mukaan ja viedä mihin haluaa, tehdä mitä haluaa? Alkavat itse paritella ja leikkiä aikuista. En halua sellaista. Haluan että aika pysähtyy siihen kun on vauva ja minä olen se äiti joka päättää. Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei näe silmistä, älä kuvittele olemattomia ap.
Kyllä muuten näkee.
Sitä vihaista ja katkeraa tuijotusta kun jollain on lapsia, ei voi olla huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen joitakin lapsettomia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että joidekin kohdalla on erittäin hyvä asia, että eivät ole voineet saada lasta. Ei siitä sen enempää. Samasta syystä en julkisesti ota osaa kenenkään lapsettomuussuruihin, koska voi olla, että he eivät sitten olisikaan hyviä vanhempia.
Näinhän se on jokaisen ihmisen kohdalla. Inhimillisempää olisi olla sikiämättä.
Vierailija kirjoitti:
Entä ne lapset jotka eivät olisi halunneet kuolla mutta emänsä pakotti heidät syntymään omien tarpeidensa vuoksi?
Ei lapsen kannalta pidä ajatella. Ihminen on vaistojensa orjuuttama elukka joka tyydyttää omia tarpeitaan muilla.
Suorittavat työt automatisoidaan. Automaatioon tarvitaan osaajia, mutta tehokkaimmin sikiää väestö joka ei sellaiseen kykene. Millä heidät tulevaisuudessa elätetään? Varmaan palataan takaisin alkuun jossa olemassa olevia järjestelmiä ei kukaan osaa korjata, tehostaa eikä päivittää, vaan kaikki tehdään taas manuaalisesti.
Niin siis jos täällä enää mitään elämää on kaiken ympäristön riiston jälkeen. Meret vapauttavat valtavat määrät vuosituhansien aikana kertynyttä kuolleista pohjaan uponneista eläimistä peräisin olevaa metaanimassaa ilmakehään tarpeeksi lämmettyään. Lämmin nestehän liuottaa vähemmän kaasuja kuin kylmä. Ei ole mitään keinoa estää sitä. Toisaalta sillä ei isossa mittakaavassa ole mitään merkitystä, koska aurinko tulee sammumaan ja maapallo katoaa sen romahduksesta syntyvään mustaan aukkoon, kuten kaikki edelliset ja tulevatkin maapallot.
Vastasyntynyt vauva otetaan hätääntyneeltä äidiltään ja heitetään teuraaksi, jotta ihmiset joita ei ole liikaa voivat lutkuttaa sille tarkoitetun maidon.
Entä ne lapsettomat, jotka argumentoivat maailmantilanteella, sitten nousevat itse vuosittain lentokoneeseen, juovat hyvää viiniä ja liharuokaa? Sellaisten puolesta en olisi surullinen, jotka yrittävät olla jotain mitä eivät ole. Ne ovat todellisen itsekkäitä, itsekkäämpiä vielä kuin lapselliset
Miksi ap sinua ahdistaa lapsesi noin paljon?