Rivitaloihanuutta: Tuntuuko sinusta, että jatkuvasti törmäät naapureihin, joita et haluaisi nähdäkään?
Itsellä vakio, vaikka menisi mihinkä aikaan, aina joku noista möllöistä on samaan aikaan pihalla.
Varmaan ajattelevat tietysti samoin minusta - kunpa voisinkin muuttaa pois, mutta kun en voi kun juuri muutin tähän uuteen pari vuotta sitten.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
Se hyvä puoli meidän taloyhtiössä on, ettei yhtään keskenkasvuista kiljumassa tai bilettämässä missään.
Lähinnä vanhoja kärttyisiä ukkoja, jotka hippaloi ulkona tämän tästä tupakka hampaissa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
Saat kyllä kaiken sympatiani.
Asuin rivarissa, mutta tramppa oli naapurin okt:n pikkuruisella pihamaalla juuri meidän taloyhtiön rajalla. Trampalla oli aina joku sirkkelilauma kiljumassa ja oli turha kuvitella viettävänsä kesäpäivää pihallaan. Mietin miljoona tapaa puuttua meteliin, opettelin jopa naapurin äidinkieltä osatakseni sanoa jotakin, ja lopulta vain vihaisesti kielsin huutamasta. Kyllä ne hiljeni edes hetkeksi ja pelkäsivät minua. Lopulta tramppa siirrettiin meidan taloyhtiön rajalta toisen naapurin harmiksi ja minä tietysti sain hankalan ihmisen maineen.
Kerrostalossa sama juttu. Pyrin menemään rappukäytävään vain silloin, kun siellä ei ole ketään. Mutta aina sinne joku tulee samaan aikaan. Sitten kun tervehtii, niin käännetään pää seinään päin.
Kyllä se usein siltä tuntui. Selvisin lopulta niin, että aloin väkisinkin miettimään ihan muuta ja lopulta en kiinnittänyt naapureihin huomiota kuin vain moikkaamalla ohi kulkiessani.
Haha! Miksi sulla sitten ei ole varaa muuttaa haluamaasi asumukseen? Ootko koskaan miettiny? Oisko ihan niistä omista valinnoista nyt johtuvaa tuo köyhyys?
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa sama juttu. Pyrin menemään rappukäytävään vain silloin, kun siellä ei ole ketään. Mutta aina sinne joku tulee samaan aikaan. Sitten kun tervehtii, niin käännetään pää seinään päin.
Minä asun kerrostalossa, jossa asukkaat on pääasiassa nuoria, joten kaikki möllöttävät hiljaa omissa asunnoissaan. Ehkä kerran viikossa näkee rappukäytävässä naapurin, eikä ole mitään tarvetta jutustella. Paras talo, jossa olen koskaan asunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
Se hyvä puoli meidän taloyhtiössä on, ettei yhtään keskenkasvuista kiljumassa tai bilettämässä missään.
Lähinnä vanhoja kärttyisiä ukkoja, jotka hippaloi ulkona tämän tästä tupakka hampaissa. Ap.
Rivarissa ei vaan ole takeita, ettei jo ensi viikolla naapuriisi muuta joku hirveä perhe, joka ensi töikseen hommaa trampoliinin takapihalleen. Ja siinä tilanteessa et voi muuta kuin rukoilla tai muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
Saat kyllä kaiken sympatiani.
Asuin rivarissa, mutta tramppa oli naapurin okt:n pikkuruisella pihamaalla juuri meidän taloyhtiön rajalla. Trampalla oli aina joku sirkkelilauma kiljumassa ja oli turha kuvitella viettävänsä kesäpäivää pihallaan. Mietin miljoona tapaa puuttua meteliin, opettelin jopa naapurin äidinkieltä osatakseni sanoa jotakin, ja lopulta vain vihaisesti kielsin huutamasta. Kyllä ne hiljeni edes hetkeksi ja pelkäsivät minua. Lopulta tramppa siirrettiin meidan taloyhtiön rajalta toisen naapurin harmiksi ja minä tietysti sain hankalan ihmisen maineen.
Se on jännä ilmiö, ettei omaa kotirauhaa omalla takapihalla saa puolustaa. Jos ärsyyntyy kakaroiden karjumisesta, saa kuulla olevansa lastenvihaaja tai muuten hankala ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
Saat kyllä kaiken sympatiani.
Asuin rivarissa, mutta tramppa oli naapurin okt:n pikkuruisella pihamaalla juuri meidän taloyhtiön rajalla. Trampalla oli aina joku sirkkelilauma kiljumassa ja oli turha kuvitella viettävänsä kesäpäivää pihallaan. Mietin miljoona tapaa puuttua meteliin, opettelin jopa naapurin äidinkieltä osatakseni sanoa jotakin, ja lopulta vain vihaisesti kielsin huutamasta. Kyllä ne hiljeni edes hetkeksi ja pelkäsivät minua. Lopulta tramppa siirrettiin meidan taloyhtiön rajalta toisen naapurin harmiksi ja minä tietysti sain hankalan ihmisen maineen.
Räsisti!
Meil on omakotitalo ja samat tuntemukset, että naapureita aina pyörii tossa ympärillä kun menee ulos. Nää talot on rakennettu lähekkäin ja meillä ei vielä ole mitään aitaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Just tuosta syystä tykkään enemmän asua kerrostalossa, jossa ei kukaan tuppaa liian lähelle ja voi pysytellä omissa oloissaan. Kahdesti olen asunut rivitalossa ja sen lisäksi, että naapurit olivat uteliaita ja vähän liian tuttavallisiakin osa, ne yhtiökokoukset olivat yhtä tappelua aina .
Kuulostaa vähän erikoiselta, että rivitaloihin valikoituisi asukkaita, jotka tappelevat yhtiökokouksessa, mutta kerrostaloihin ei.
Ei todellakaan tunnu. Mietin just, että kun meidän rivitalossa on kahdeksan asuntoa, mä olen tainnut nähdä vain yhden asunnon naapurit koko kesän aikana. Ei meillä tosin näy kenenkään pihaan, eli en pysty sanomaan, jos joku on ollut omalla pihallaan, mutta yhteisillä piha-alueilla ei ole näkynyt oikein ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuosta syystä tykkään enemmän asua kerrostalossa, jossa ei kukaan tuppaa liian lähelle ja voi pysytellä omissa oloissaan. Kahdesti olen asunut rivitalossa ja sen lisäksi, että naapurit olivat uteliaita ja vähän liian tuttavallisiakin osa, ne yhtiökokoukset olivat yhtä tappelua aina .
Kuulostaa vähän erikoiselta, että rivitaloihin valikoituisi asukkaita, jotka tappelevat yhtiökokouksessa, mutta kerrostaloihin ei.
Rivitaloihin muuttaa ihmisiä, jotka tykkää laittaa pihaa ja myös päättää mitä yleisille alueille yms. tehdään. Kerrostaloasujat haluaa vaan helppoa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kahdesti olen asunut rivitalossa ja sen lisäksi, että naapurit olivat uteliaita ja vähän liian tuttavallisiakin osa, ne yhtiökokoukset olivat yhtä tappelua aina .
Minä muutin pari vuotta sitten isoon kerrostaloyhtiöön ja yhtiökokoukset ovat ihan kamalia. Ensinnäkin täällä on kaksi kilpailevaa klikkiä (paljon hankalampia kuin yksittäinen hörhö), kokoukset kestävät aina vähintään kolme tuntia eikä puoliakaan asioita saa silti käytyä läpi, kun sata ihmistä haluaa kommentoida jokaista esityslistan kohtaa.
Kerrostalo on paras. Toiseksi paras ok- talo isolla tontilla. Rivari on ehdottomasti huonoin, varsinkin tiheään asutussa pääkaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !
On niitä kerrostalonkin pihalla. Onneksi menevät klo 20 sisälle ja voi taas pitää parvekkeen oven ja ikkunoita auki kun on kuuma.
Pahinta on meteli. Sitä ei mikään pusikko pihojen välillä estä. Naapurissa kun on kiljuvia kakaroita trampoliinilla, niin ei ole kellään muulla siinä rivarissa kotirauhaa takapihalla. Se huuto on H E L V E T I L L I S T Ä ! ! !