Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrinen sairaanhoitaja yrittää kaikin tavoin alentaa
20.07.2023 |
Syy miksi käyn tällä hetkellä :tarkkaavaisuushäiriötutkimukset ja masennus
Jos sanon vaikka, että olen pari kuukautta työttömänä "mikset menisi vaan siivoamaan, sehän on sulle sopivaa työtä"
Olen sanonut monta kertaa, että nimenomaan siivoustyö ei käy tarkkaavaisuushäiriön kanssa. Liikaa virheitä, liian lyhyt aika.
Lisäksi minulla on koulutus, niin miksi hakisin siivousta. Lisäksi hän sanoo että voisin tehdä aina sitä..
Lisäksi hän sanoo aina, että on ihme, miten en kuitenkaan käytä päihteitä, ja epäilee koko ajan käyttöä.
Olen sanonut, etten käytä, enkä ikinä kokeillut (paitsi alkoholia joskus) joo, tiedän että tarkkaavaisuushäiriön kuuluu joskus myös päihteet, mutta kun jos ei ole käyttänyt..
Kun kerroin että haen adoptiota kumppanin kanssa ja se stressaa ja aiheuttaa öitä jolloin en nuku kunnolla, niin hän kysyi että miten adoptiota, sullahan oli sosiaalihuollon asiakkuus tai teillä lasu-asiakkuus.. Olin että öö, no ei ole kyllä ollut. (Taustaa: haen siis miehen lapsesta adoptiota, ja meillä on yhteisiäkin lapsia, miehen lapsella ei äitiä
Tuntuu että aina tulee joku töksäytys.
Esimerkiksi kerroin, että minulla ahdistaa, kun äitini pyysi minua laihduttamaan. "no ehkäpä se äiti oli siinä vähän oikeassa" vaikka olen normaalipainon ylärajalla, ja olen kertonut että tämä paino on mulle ok.
Onko tää ihan normaalia?
Kun kerroin, ettei tunnu kivalta, hän teetätti mulla jonkun testin jossa oli kysymyksiä mm. koenko, että vieraassa pöydässä nauretaan minulle ja että koenko mm. jossain ryhmissä, että muut vihjailevat minusta negatiivista ja yrittävät loukata, vaikka eivät loukkaa oikeasti.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kävin aikanaan jokusen kerran psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla ja sekin oli hirveä ihminen. Epäili koko ajan, etten ole oikeasti masentunut ja minun pitäisi vaan lähteä risteilylle tuulettumaan, vaihtaa työpaikkaa, ottaa koira jne. Siinä tilassa, kun itkin aamusta iltaan ja mietin itsaria.
Masentuneen ihmisen pitäisikin saada joku muutos aikaan, saada itsensä liikkeelle, joten ei nuo ehdotukset huonoja olleet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä käy siellä. Lopeta se. Vai haluatko uskoa tuollaiseen soopaan. Usko itseesi ja tuntemuksiisi. Puheapua löytyy muualtakin, jos on ihan pakko olla joku.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viestin lopun perusteella hoitsu kuvitteli tämän olevan paranoidinen. Itselläni on Helsingin Terveystalosta kokemus psykiatrisesta sairaanhoitajasta, joka kuvitteli minun näkevän harhoja. Tämä perustui siihen, että keskustellessani ihmisten kanssa en koko ajan viitsi katsoa heitä silmiin, varsinkin, kun yritän miettiä jotain asiaa syvemmin. Tässäkään tapauksessa en katsonut hoitsua koko ajan silmiin vaan katseeni kiinnittyi vastaanottohuoneen nurkkaan. Hoitsu huomasi tämän ja alkoi tivata: "Mitä siellä on?" Vastasin, ettei siellä ole mitään, minulla on vain tällainen tapa kääntää katseeni välillä pois kulloisestakin keskustelukumppanistani. Vastaukseni ei hoitsulle kelvannut vaan hän jatkoi tivaamistaan: "Eikun mitä siellä on?" Tätä kesti jonkin aikaa. Psykiatrinen hoitsu siis kuvitteli olevansa diagnosointiin kykenevä psykiatri. Harha sekin.
aika paha, eihän kovin moni varmaan jaksa vaikeista asioista puhumalla tapittaa toista silmiin..näitä on juuri helpompi puhua "seinälle" eli hiukan pois katsoen.
Minulla oli ongelmia pitkään parisuhteessa ja kävin eri terapioissa ja psykoterapiassakin. Lopputulema oli melko kirjavaa. Niistä ei ollut mitään apua, kun kaikilla "auttajilla" oli oma agenda tai visio.
Yksi oli sitä, mieltä että kaikkihan on ihan hyvin, vaimo oli uhkaillut minua poliisilla ja kertonut minun olevan elämänsä rakkaus 20h sisällä. Missä vika?
Minun oli vaikea sulattaa voiko joku rakastaa ja uhkailla samaan aikaan poliisilla?
Vaimon erilaisten valheiden paljastuttua ja niistä seuranneiden uhkailujen takia, en pystynyt töihin kolmeen viikkoon, psykoterapiassa sanottiin että väärä paikka, koska parisuhde asiat ei kuulu heille.
Pariterapiassa sanottiin lopputulemana, että olen kuvitellut kaiken.
Toisella pariterapeutilla vaimo käänsi puheen työasioihin ja terapeutti meni tähän lankaan ja parisuhdeongelmista ei puhuttu yhtään.
Kävin myös maksullisissa terapioissa, ja tuntui, ettei maksullisesaakaan paikassa oleva henkilö oikein keskittynyt siihen mitä kerroin, joten tein hänelle pienen ansan jossa puhuin oikeasti puuta heinää, terapeutti eintarttinut mitenkään niihin asioihin, jotka menivät täysin ristiin. Testillä tajusin, että vain rahastaa. Lopetin sen siihen ja reklamoin. Sain puolet rahasta takaisin.
En nyt pidä mitenkään suuressa arvossa noita "auttajia". Lääkkeitä tyrkytettiin, mutta ne vain turruttaa/hiljentää aivot. Lääkkeet ei ratkaise ongelmaa.
Vaimo siis petti paljon ja käyttäytyi hyvin narsistimaisesti, kieltäen kaiken tapahtuneen. Kaikki todistusineistokin kiellettiin tai sivuutettiin. "Auttajat" lähtökohtaisesti uskovat, että kaikki puhuu totta. Ja yleisin ohje oli, että keskustelkaa vaimon kanssa. Miten voin keskustella vaimon kanssa asiasta, jos hän vaan valehtelee asioista?
Vaimohan tietenkin käyttäytyi hyvin erilailla pariterapiassa kuin kotona.
Lopulta kirjoitin itse kaikki asiat kronologisessa järjestyksessä muistiin ja niihin alkaa syntyä selkeä logiikka.
Lopulta pääsin kriisien ohi sillä, että kirjoitin vuosien tapahtumat lähes kirjaksi, luin paljon asioita parisuhteista, pettämisestä, narsismista. Nyt kaikella löytyy looginen selitys.
Ongelma noissa kaikissa käynneissä oli se, että "auttajat" keskittyivät yhteen asiaan kerrallaan ja eivät nähneet kokonaisuutta, joka oli vuosien eriskummallisten tapahtumien ketju.
Vierailija kirjoitti:
No älä käy siellä. Lopeta se. Vai haluatko uskoa tuollaiseen soopaan. Usko itseesi ja tuntemuksiisi. Puheapua löytyy muualtakin, jos on ihan pakko olla joku.
Mistä "muualta", saanko kysyä? Mistä mt-ongelmainen saa asiallista ja asiantuntevaa hoitoa jollei terveydenhuollosta?
Minulle itselle ainakin oli erityisen nöyryyttävää tajuta, ettei minulla ole muita vaihtoehtoja kuin käydä siellä paskapaikassa missä hoitoa sain, koska se oli silti parempi kuin ei mitään. Olin heistä täysin riippuvainen. Mt-ongelma oli sen verran paha että mikään normi "jutustelu" jonkun kirkon vapaaehtoisen kanssa ei olisi riittänyt, saati sitten yksin asian kanssa pärjääminen. Mt-ongelmaisten parissa on todella normaalia tuo ajatustapa, että saa olla kiitollinen jos ei ole kadulla ja saa "edes jotain" huomiota terveydenhuollosta. Mitään laatua tai tasoa ei uskalla vaatia, aina pitää vaan olla "kiitollinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset sairaanhoitajat kuvittelevat itsestään liikoja. Hoitsun papereilla ei tehdä mielenterveydellisiä diagnooseja.
Kyllä niitä vaan julkisella puolella tehdään. Itse kävin yliopistosairaalan polilla sairaanhoitajan juttusilla kuukauden ajan kerran viikossa ja lääkäri koosti niiden juttujen perusteella mulle diagnoosit. Eli tapasin lääkäriä koko tuon tutkimus-/jutteluprosessin aikana vain kerran. Neuropsykologisia testejä ja traumatestejä ei tehty, ainoastaan masennus- ja persoonallisuustestit. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että minua ei tutkittu oikein ja sain aivan väärät diagnoosit, kun psykoterapia ei tuntunut auttavan ongelmiini. Lopulta multa löydettiin PTSD, asperger ja ADHD ykityisen neuropsykologin ja -psykiatrin tutkimuksissa, jonne pääsin työterveyden kautta.
Mt-ongelmat pitäisi aina diagnosoida kattavien psykiatrien ja psykologien tutkimusten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriset sairaanhoitajat kuvittelevat itsestään liikoja. Hoitsun papereilla ei tehdä mielenterveydellisiä diagnooseja.
Kyllä niitä vaan julkisella puolella tehdään. Itse kävin yliopistosairaalan polilla sairaanhoitajan juttusilla kuukauden ajan kerran viikossa ja lääkäri koosti niiden juttujen perusteella mulle diagnoosit. Eli tapasin lääkäriä koko tuon tutkimus-/jutteluprosessin aikana vain kerran. Neuropsykologisia testejä ja traumatestejä ei tehty, ainoastaan masennus- ja persoonallisuustestit. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että minua ei tutkittu oikein ja sain aivan väärät diagnoosit, kun psykoterapia ei tuntunut auttavan ongelmiini. Lopulta multa löydettiin PTSD, asperger ja ADHD ykityisen neuropsykologin ja -psykiatrin tutkimuksissa, jonne pääsin työterveyden kautta.
Mt-ongelmat pitäisi aina diagnosoida kattavien psykiatrien ja psykologien tutkimusten perusteella.
Niin ja se oli siis CPTSD, eli se vaikeampi muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun oma psyk. hoitaja "poistui kuvioista" ilmoittamatta mulle yhtään mitään. Yhtäkkiä vaan en saanut häneen yhteyttä puhelimella, oli siis tarkoitus tavata viikoittain ellei toisin sovita. Lopulta muutaman viikon jälkeen soitin sihteerille ja sieltä sain kuulla, että ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, eikä mitään muuta oltu sovittu tilalle. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun olin traumatisoitunut jäätyäni ilman hoitoa aikaisemman mt-kriisin aikana.
Että sellaista kivaa mielenterveyshoitoa mulla. Kesti kauan että opin luottamaan nykyiseen psykoterapeuttiini, että ei mua yhtäkkiä potkaista pihalle tai katkaista yhteyttä. Koska se ei ole normaalia eikä niin saisi käydä eteenkään henkisesti hauraiden ihmisten kanssa.
Tämä inhinenhän on voinut vaikka kuolla tai sairastua/vammautua niin että on työkyvytön. Toki yksikön olisi _pitänyt_ järjestää kaikille korvaava kontakti ja vastata puhelimeen, mutta esimerkiksi meillä saatiin vasta viime syksynä potilastietojärjestelmään lain hyväksymä tapa pitää potilaslistaa, jotta voidaan tarvittaessa tietää ketä Matilla tai Kaisalla on asiakaslistoillaan (toki varatut ajat on järjestelmässä, mutta jos seuraava aika on sopimatta, tieto asiakkuudesta voi olla post it lappu "E:lle uusi aika" mikä ei juuri auta sihteeriä).
Tämä ON huonoa suunnittelua, mutta tällaista haurautta on terveydenhuolto täynnä. Vuosien jankutuksella saatiin käyttöön sellaiset systeemit että yhden ollessa äkillisesti poissa muut tietävät ketä tulee kontaktoida. Nyt kun vielä saataisiin joku ratkaisu siihen miten perutaan päivän eka aika työntekijän ollessa äkillisesti poissa niin että potilas saisi tiedon ennen kuin on jo aulassa ja parhaimmillaan odotellut puolisen tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun oma psyk. hoitaja "poistui kuvioista" ilmoittamatta mulle yhtään mitään. Yhtäkkiä vaan en saanut häneen yhteyttä puhelimella, oli siis tarkoitus tavata viikoittain ellei toisin sovita. Lopulta muutaman viikon jälkeen soitin sihteerille ja sieltä sain kuulla, että ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, eikä mitään muuta oltu sovittu tilalle. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun olin traumatisoitunut jäätyäni ilman hoitoa aikaisemman mt-kriisin aikana.
Että sellaista kivaa mielenterveyshoitoa mulla. Kesti kauan että opin luottamaan nykyiseen psykoterapeuttiini, että ei mua yhtäkkiä potkaista pihalle tai katkaista yhteyttä. Koska se ei ole normaalia eikä niin saisi käydä eteenkään henkisesti hauraiden ihmisten kanssa.
Ainiin, ja pakko vielä lisätä: erityisesti "nauratti" se, etten eläissäni ole ollut tekemisissä niin surkeassa lafkassa, että ihmisen työpuhelimesta ei lähtisi asiakkaalle automaattiiviestiä jossa todetaan "en ole tavattavissa, ota yhteys paikkaan x". Mutta edes kämäistä automaattiviestijärjestelmää ei masentuneita hoitaville saada järjestettyä. Liian high tech. Ei niitten tarvii mitään tietää.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin.
Kyllä. Työterapiaa, niin ei jää aikaa ylianalysointeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma psyk. hoitaja "poistui kuvioista" ilmoittamatta mulle yhtään mitään. Yhtäkkiä vaan en saanut häneen yhteyttä puhelimella, oli siis tarkoitus tavata viikoittain ellei toisin sovita. Lopulta muutaman viikon jälkeen soitin sihteerille ja sieltä sain kuulla, että ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, eikä mitään muuta oltu sovittu tilalle. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun olin traumatisoitunut jäätyäni ilman hoitoa aikaisemman mt-kriisin aikana.
Että sellaista kivaa mielenterveyshoitoa mulla. Kesti kauan että opin luottamaan nykyiseen psykoterapeuttiini, että ei mua yhtäkkiä potkaista pihalle tai katkaista yhteyttä. Koska se ei ole normaalia eikä niin saisi käydä eteenkään henkisesti hauraiden ihmisten kanssa.
Tämä inhinenhän on voinut vaikka kuolla tai sairastua/vammautua niin että on työkyvytön. Toki yksikön olisi _pitänyt_ järjestää kaikille korvaava kontakti ja vastata puhelimeen, mutta esimerkiksi meillä saatiin vasta viime syksynä potilastietojärjestelmään lain hyväksymä tapa pitää potilaslistaa, jotta voidaan tarvittaessa tietää ketä Matilla tai Kaisalla on asiakaslistoillaan (toki varatut ajat on järjestelmässä, mutta jos seuraava aika on sopimatta, tieto asiakkuudesta voi olla post it lappu "E:lle uusi aika" mikä ei juuri auta sihteeriä).
Tämä ON huonoa suunnittelua, mutta tällaista haurautta on terveydenhuolto täynnä. Vuosien jankutuksella saatiin käyttöön sellaiset systeemit että yhden ollessa äkillisesti poissa muut tietävät ketä tulee kontaktoida. Nyt kun vielä saataisiin joku ratkaisu siihen miten perutaan päivän eka aika työntekijän ollessa äkillisesti poissa niin että potilas saisi tiedon ennen kuin on jo aulassa ja parhaimmillaan odotellut puolisen tuntia.
Todellakin syytän oikeastaan enemmän hoitolaitosta kun yksittäistä hoitajaa. Tapahtui vielä niin kurjasti, että jäin roikkumaan ilman uutta hoitajaa pariksi kuukaudeksi, kun useista soitoista huolimatta sihteerit (ainoa kontaktini ko. paikkaan) eivät saaneet asiaa järjestetyksi ("noooo voin mä toki laittaa viestiä osastonhoitajalle...."). Yksi lääkärinsoittoaika saatiin järkättyä, ja sekin peruutettiin päivää ennen ilman selitystä. Vasta kun kauan sitten sovitun lääkekontrollisoiton aika tuli, lääkärini otti asian vihdoin hoidettavaksi ja sain kriisiajan väliaikaiselle hoitajalle SEURAAVALLE PÄIVÄLLE, ja SEURAAVANA VIIKKONA mulla oli jo uusi hoitaja. Siinä vaiheessa olin jo aika ihmisraunio. Eli toisin sanoen ihan turhaan kärsin, asia olisi hoitunut sekunnissa jos vaan oikea ihminen olisi saanut tiedon. Oli kyllä todella nöyryyttävä ja traumaattinen kokemus, tein asiasta kaksi valitusta eri kanavien kautta mutta eipä siitä mitään tietenkään seurannut. Ai että vihaan sitä lafkaa, edelleen olen listoilla. Ystäväni on psykoosipuolella ja siellä on sentään kaksi hoitajaa per asiakas ja tieto kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma psyk. hoitaja "poistui kuvioista" ilmoittamatta mulle yhtään mitään. Yhtäkkiä vaan en saanut häneen yhteyttä puhelimella, oli siis tarkoitus tavata viikoittain ellei toisin sovita. Lopulta muutaman viikon jälkeen soitin sihteerille ja sieltä sain kuulla, että ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, eikä mitään muuta oltu sovittu tilalle. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun olin traumatisoitunut jäätyäni ilman hoitoa aikaisemman mt-kriisin aikana.
Että sellaista kivaa mielenterveyshoitoa mulla. Kesti kauan että opin luottamaan nykyiseen psykoterapeuttiini, että ei mua yhtäkkiä potkaista pihalle tai katkaista yhteyttä. Koska se ei ole normaalia eikä niin saisi käydä eteenkään henkisesti hauraiden ihmisten kanssa.
Ainiin, ja pakko vielä lisätä: erityisesti "nauratti" se, etten eläissäni ole ollut tekemisissä niin surkeassa lafkassa, että ihmisen työpuhelimesta ei lähtisi asiakkaalle automaattiiviestiä jossa todetaan "en ole tavattavissa, ota yhteys paikkaan x". Mutta edes kämäistä automaattiviestijärjestelmää ei masentuneita hoitaville saada järjestettyä. Liian high tech. Ei niitten tarvii mitään tietää.
Mistäs sinä sen tiedät jos vaikka ko.hoitaja olisi kuollut. Mitä vain on voinut tapahtua, mutta työpaikalta ei ilmoiteta ulos kuin vai *ei ole enää töissä täällä*
Minulle itselleni kävi niin, että lapseni kuoli. Kaikki työt jäivät siltä seisomalta enkä ole kenellekään mitään selitellyt.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan viestin lopun perusteella hoitsu kuvitteli tämän olevan paranoidinen. Itselläni on Helsingin Terveystalosta kokemus psykiatrisesta sairaanhoitajasta, joka kuvitteli minun näkevän harhoja. Tämä perustui siihen, että keskustellessani ihmisten kanssa en koko ajan viitsi katsoa heitä silmiin, varsinkin, kun yritän miettiä jotain asiaa syvemmin. Tässäkään tapauksessa en katsonut hoitsua koko ajan silmiin vaan katseeni kiinnittyi vastaanottohuoneen nurkkaan. Hoitsu huomasi tämän ja alkoi tivata: "Mitä siellä on?" Vastasin, ettei siellä ole mitään, minulla on vain tällainen tapa kääntää katseeni välillä pois kulloisestakin keskustelukumppanistani. Vastaukseni ei hoitsulle kelvannut vaan hän jatkoi tivaamistaan: "Eikun mitä siellä on?" Tätä kesti jonkin aikaa. Psykiatrinen hoitsu siis kuvitteli olevansa diagnosointiin kykenevä psykiatri. Harha sekin.
Olisit sanonut hoitsulle että siellä on nurkka, käynti Specsaverilla voisi auttaa.
Nauhoita huomaamatta puhelimella seuraava tapaaminen. Tai vaikka parikin tapaamista.
Sen jälkeen pyydä hoitajan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan laillista nauhoittaa tuollaiset keskustelut?
Yksityishenkilö saa aina nauhoittaa keskustelunsa. Se mihin ja miten nauhoitteita saa käyttää, on monimutkaisempi asia.
Ei saa esim julkaista.
Kun kyse on vaikkapa potilaan tai sosiaalityön asiakkaan oikeusturvasta, nauhoitteella voidaan todistaa epäasiallinen tilanne ko ammattihenkilön päällikölle tms.
Vierailija kirjoitti:
Varsinainen jättipotti adoptiolapselle - työtön, mt -ongelmainen vanhempi...
Ei juma🤦🏻...
On kuule olemassa ulkokuoreltaan täydellisiä ihmisiä, joiden ei ikinä tulisi olla vanhempia. On jopa lastenlääkäreitäkin, joka terrorisoivat omia lapsiaan ja ajavat lapset itsemurhan partaalle. Työttömyys ei ole mielenterveyshäiriö eikä mt-ongelmat tai häiriökään tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Patologinen kusipäisyys, eli monet persoonallisuushäiriöt ovat niitä, joista olisin huolissani adoptiovanhempien valinnassa. Rahalla ja statuksella ei hyväksi vanhemmaksi tule. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Jotkut ihmiset kun sikiävät kuin torakat ja kutsuvat itseään sen perusteella hyviksi vanhemmiksi.
Alue: Aihe vapaa
Mun oma psyk. hoitaja "poistui kuvioista" ilmoittamatta mulle yhtään mitään. Yhtäkkiä vaan en saanut häneen yhteyttä puhelimella, oli siis tarkoitus tavata viikoittain ellei toisin sovita. Lopulta muutaman viikon jälkeen soitin sihteerille ja sieltä sain kuulla, että ei ole enää töissä kyseisessä paikassa, eikä mitään muuta oltu sovittu tilalle. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun olin traumatisoitunut jäätyäni ilman hoitoa aikaisemman mt-kriisin aikana.
Että sellaista kivaa mielenterveyshoitoa mulla. Kesti kauan että opin luottamaan nykyiseen psykoterapeuttiini, että ei mua yhtäkkiä potkaista pihalle tai katkaista yhteyttä. Koska se ei ole normaalia eikä niin saisi käydä eteenkään henkisesti hauraiden ihmisten kanssa.