Harmittaako sinua koskaan että ehdit naimisiin ja hankkimaan lapset ilman että ehdit koskaan kokeilla Tinderiä?

Ei tosiaankaan. Naurattaa tuo nykyinen uusavuttomuus. Ihmiset löytyvät elämällä ja kohtaamalla , ei mistään tindereistä. 

Kiitän pikemminkin onneani.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aidosti kiitollinen tästä, siis ihan miettimällä mietin että onneksi Tinder ei kosketa minua, kun kuuntelin ystävien kertomuksia. No, kuinka ollakaan, mies halusi erota ja siellä sitä ollaan, Tinderissä. Järjetön määrä varattuja ja naimisissa olevia miehiä siellä nyt kuitenkin pyörii. Mennyt usko ihmiskuntaan ja rakkauteen. (Tässä keski-iässä on ollut iso suma avioeroja ystävä- ja tuttavapiirissä).

Että kyllä sieltä voi itsensä löytää kuka tahansa, huoli pois. :D

Voi pysyä poissakin, itse en huolisi tuollaisia miehiä.

Ei harmita. Puolison kuollessa "pääsin" kokeilemaan Tinderiä ja deittailin usemmpia, mutta on se sellaista nyhveröitten räpeltämistä. Kärsivällisyys ei tällaisella adhd-luonteella riitä Tinderiin yhtään. Siinä sitten piipittää jonkun murjottajan kanssa ja joka kaiken lisäksi luulee "valitsevansa"minut. Ja kun niihin kuviin ei voi yhtään luottaa. Suomalaiset eivät ole mitään kauniita ja komeita, vaan voi jo laskea että tuo rupsahtaa muutamassa vuodessa ja tuolla voi mennä korkeintaan kymmenen vuotta kun vatsa on jo omenan muotoinen. 

Ei harmita. En ollut edes seurustellut ennen kuin tapasin nykyisen vaimoni 24-vuotiaana. Ja suoraan sanottuna olen iloinen, ettei ole "vertailupohjaa". Voisiko sitä ikinä olla onnellinen, jos olisi aina mahdollisuus miettia jotain nuoruuden suhdetta "että mitä siitä olisikaan tullut"?

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Puolison kuollessa "pääsin" kokeilemaan Tinderiä ja deittailin usemmpia, mutta on se sellaista nyhveröitten räpeltämistä. Kärsivällisyys ei tällaisella adhd-luonteella riitä Tinderiin yhtään. Siinä sitten piipittää jonkun murjottajan kanssa ja joka kaiken lisäksi luulee "valitsevansa"minut. Ja kun niihin kuviin ei voi yhtään luottaa. Suomalaiset eivät ole mitään kauniita ja komeita, vaan voi jo laskea että tuo rupsahtaa muutamassa vuodessa ja tuolla voi mennä korkeintaan kymmenen vuotta kun vatsa on jo omenan muotoinen. 

Hei, tämä. Kuviin ei voi luottaa. Meinasin jättää aikanani treffit silloisen nettituttuni kanssa välistä, koska tuntui, että jutut ei ihan natsaa ja kuvakaan ei ollut ihan mieleeni. Menin kuitenkin ja huomasin lähistöllä tosi kivannäköisen ja kiinnostavan miehen. Kävi ihan mielessä (ei itselleni tyypillisesti), että mitäs jos jätänkin omat treffini välistä ja menenkin treffeille tuon toisen tyypin kanssa. No, kyseessä olikin oikeasti deittini. Oli vain laittanut tosi huonon kuvan itsestään. Nykyään naimisissa.