Nuori haluaa koiran heti muutettuaan yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hankin koiran vuoden kuluttua kotoa muuttamisesta. En kertonut vanhemmilleni etukäteen, koska tiesin että jotain tuollaista sieltä tulee niskaan, että olen laiska ja kelvoton, enkä osaa pitää koirasta huolta.

Koira toi elämääni valtavasti rytmiä ja selkeyttä. Rakastin sitä ja laitoin sen aina etusijalle. Mitään ongelmia ei tullut. Usein vastuun ottaminen omista asioista tulee sitä kautta kun on pakko. Asuin eri paikkakunnalla kuin vanhempani, joten mitään koiranhoitoapua tai taloudellistakaan tukea en heiltä pyytänyt. Tosin heltyivät koiralle heti, ja se oli lopulta hyvin rakas heillekin.

Monella tunnollisella nuorella taas se holtittomuus ja bilevaihe lähtee päälle siitä, kun pääsee pois vanhempien valvovan silmän alta. Älä nyt ainakaan tuolla suoraan tuomitsevalla linjalla mene sille lapsellesi asiasta puhumaan, välinne vain huononevat. Et voi täysi-ikäistä, omillaan asuvaa nuorta aikuista estääkään.

Tuo kuulostaa tosi surulliselta. Kyllä nuoruudessa pitäisi lauttaa ihan muut asiat kuin koira etusijalle. Opiskelu, ihmissuhteet, työt, maailman näkeminen ja se biletyskin. Paljon jää näkemättä ja tekemättä koiran vuoksi.

Et sinä voi tulla luettelemaan mikä on oikein ja mikä väärin tehty. Joillekin koirat ovat tärkeämpiä kuin vaikka ne ihmissuhteet, biletys ja maailman näkeminen. Koiran hankkiminen ei sitä paitsi tarkoita etteikö nuita kaikkia asioita voisi tehdä. Minusta surullisempaa on siis ihmiset, jotka näkevät asiat vain omasta vinkkelistään ja luettelevat muille mikä on oikein ja mikä väärin.

Itse kans haaveilin silloin koirasta ja olen haaveillut koko ajan, nyt 54v. Ehkä vielä jonain päivänä.

Muutin kotoa toiseen kaupunkiin opiskelemaan 19-vuotiaana. Oli koti-ikävä ja yksinäistä. Niinpä sain pienen koiran. Se kulki ulkona perässäni jopa ilman hihnaa. Kävin ruokkimassa pentua yliopiston luentojen tauolla.

Hoidin hyvin eikä ollut ongelmia. Jos tarvitsi hoitopaikkaa, vanhempani ottivat koirani mielellään hoitoon. Mutta minulla siis oli oma elämänhallinta kunnossa, sitä se mielestäni vaatii.

Hommaa hänelle ensin hoitokoira pariksi viikoksi jotta todellisuus realisoituu.

Saa vielä hyvin rahaakin siitä, että pari vkoa tsemppaa. Ja ymmärtää, että jatkossa se pitäisi tehdä ilmaiseksi + maksaa tuhottomasti koiran muita kuluja.

Sano sille, että jos ottaa koiran niin seuraavan yhden vuoden ajan ei voi bilettää ollenkaan. Ensimmäiset 5 kuukautta pitää järjestää koulu/työt niin, että pääsee n. 4h välein käymään hoitamassa koiraa. Jokainen yö vietetään kotona omassa asunnossa. Ympäri vuoden herätyskello soimassa 7.30, myös viikonloppuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Sano sille, että jos ottaa koiran niin seuraavan yhden vuoden ajan ei voi bilettää ollenkaan. Ensimmäiset 5 kuukautta pitää järjestää koulu/työt niin, että pääsee n. 4h välein käymään hoitamassa koiraa. Jokainen yö vietetään kotona omassa asunnossa. Ympäri vuoden herätyskello soimassa 7.30, myös viikonloppuisin. 

Mutta eihän mikään näistä ole totta.

Mä muutin omilleni jo reippaasti alaikäisenä, yksi koira oli jo ja toisenkin heti hankin sinne omaan, isoja vieläpä tietenkin :D kyllä se oli unelmien täyttymys, monessa asiassa ryhdistäydyin näiden koirien ansiosta. Mutta järkevää se ei kyllä nyt ajateltuna sinänsä ollut. Silloin oli erilaista, oli varaa nuorenakin asua aidatussa rivarissa joten koirilla oli tarvittaessa esim helppo pissapaikka. Naapurustot oli lemmikkiystävällisempiä mielestäni muutenkin. Äiti toki myös näihin rakastui ja hoiti parin päivän reissujen ajan. Itse kuitenkin maksoin kaiken ja paljon maksoinkin. Siksi en suosittelisi ihan vähällä nykyään koiraa ensinkään. Lääkärien, ruokien ym hinnat ovat nousseet vielä paljon niistä ajoistakin! Kaupunkialueilla valitetaan herkästi ja liikkuminen ja muuttaminen voi olla hankalaa, kuten tuolla olikin jo mainittu. Hoitokoira yms lenkitettävä ku olisi oikeesti luultavasti tähän parempi ratkaisu :)