Lue keskustelun säännöt.
Yksin olon tarve
18.07.2023 |
Marika Riikonen tarvitsee yksinoloa paljon ja säännöllisesti ennen se hävetti, nyt hän on kirjoittanut aiheesta kirjan
Kesä ja loma ovat perinteisesti aikaa, jolle suunnitellaan paljon erilaista ohjelmaa ystävien tai perheen kanssa. Toimittaja ja kirjailija Marika Riikonen ei ole tehnyt elokuussa alkavalle lomalleen mitään suunnitelmia.
Sen lisäksi, että Riikonen haluaa kalenterissaan olevan täysin suunnitelmista vapaita päiviä, siellä pitää olla myös täysin muista ihmisistä vapaita päiviä.
Haluan nimenomaan sellaisia täysin hiljaisia päiviä, jolloin en puhu kenellekään. Päiviä, jolloin voin juoda kahvin yksin parvekkeella, lukea kirjaa ja ehkä käydä jossain kävelemässä.
...
Kuulostaa minulta!
Kommentit (10)
Kenelle tuo on ongelma? Eikös me suomalaiset varsinkin olla erakkoa kansaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa tosi ihmeellistä varsinkin Suomessa. Sillä erolla että itse en ole koskaan hävennyt asiaa.
Kirjailija tainnut itse kehitellä omassa päässään asiasta ongelman.. mitäs kummaa tuossa nyt on?
Voi mikä uniikki lumihiutale.. hohhoi..
Kuulostaa ihan normaalilta suomalaiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää maailma on nii hektinen ja sosiaalinen, kun on somet ja muut missä kokoajan täytyy olla isoon ääneen kuuluttamassa kuinka elää arkeaan. Se ehkä vääristää? Harva sinne päivittää että makasin taas kaks viikkoa sohvalla katsomassa netflixiä.. enkä tavannut ketään.
Työelämä, kauppareissut perhe-elämä. Se riittää mulle sosiaaliseksi elämäksi. Eikö ole ihan luonnollista haluta vapaalla olla yksin, hiljaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa ystäväpiirissä olen huomannut sellasta kummastelua, jos sanon että olen tehnyt jotain asioita yksin. "ai siis kenen kanssa sä olit?" "Siis yksin?!" kommentoidaan sellaisella säälivällä äänensävyllä. Erityisesti tätä tekee yksi erittäin sosiaalinen kaverini, joka pyörittää jatkuvaa sosiaalista rinkiä ja peliä ja pätee sillä että hän näkee niin paljon ihmisiä koko ajan. Olen yrittänyt selittää että viihdyn tosi hyvin usein yksin tai vain kahdestaan oman lapseni kanssa, silti se on muka jotenkin outoa, tai säälittävää. Vaikka tykkäänkin nähdä kavereitani, se myös kuormittaa yllättävän paljon, enkä usein jaksa sitä säätöä. Myös koen, että kun olen lapseni kanssa kahdestaan, se kuormittaa paljon vähemmän kun kaverini (plus mahdollisesti hänen lapsensa) ollessa mukana, kun voin keskittyä vain lapseeni ja hänen kanssaan hassutteluun ja touhuamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystäväpiirissä olen huomannut sellasta kummastelua, jos sanon että olen tehnyt jotain asioita yksin. "ai siis kenen kanssa sä olit?" "Siis yksin?!" kommentoidaan sellaisella säälivällä äänensävyllä. Erityisesti tätä tekee yksi erittäin sosiaalinen kaverini, joka pyörittää jatkuvaa sosiaalista rinkiä ja peliä ja pätee sillä että hän näkee niin paljon ihmisiä koko ajan. Olen yrittänyt selittää että viihdyn tosi hyvin usein yksin tai vain kahdestaan oman lapseni kanssa, silti se on muka jotenkin outoa, tai säälittävää. Vaikka tykkäänkin nähdä kavereitani, se myös kuormittaa yllättävän paljon, enkä usein jaksa sitä säätöä. Myös koen, että kun olen lapseni kanssa kahdestaan, se kuormittaa paljon vähemmän kun kaverini (plus mahdollisesti hänen lapsensa) ollessa mukana, kun voin keskittyä vain lapseeni ja hänen kanssaan hassutteluun ja touhuamiseen.
Todennäköisesti kaverillasi on ongelmia viettää rauhassa aikaa itsensä kanssa. Älä välitä. On hienoa, että viihtyy omassa seurassaan ja voi tehdä asioita myös yksin.
Ja minulta!