"Eriparisuus" kinkyilyn halun suhteen parisuhteessa. Mitä kokemuksia, haasteita, ratkaisuja?

Nykyinen parisuhteeni alkoi juuri noin. Itse en edes tiennyt muusta kuin vaniljasta, kun mies taas halusi kokeilla kaikkea outoa. Aluksi kaikki tuntui kiusalliselta ja tunne siitä, että en osaa häntä tyydyttää kasvoi hirveisiin mittasuhteisiin. Tuntui vähintään riittämättömältä.

Lopulta mies sai ylipuhuttua naaman päällä istumiseen ja huomasin tästä nauttivani tooooosi paljon. Sen jälkeen olen lähtenyt kaikkiin kokeiluihin mukaan ja löytänyt oman kinkyn itseni ;)

N39

No tässähän on oikeastaan kyse siitä, että missä kohtaa kenelläkin se kinkyn raja kulkee, ja kuinka kauas sen rajan yli on halukas menemään, jos ollenkaan. Mä en esimerkiksi välitä mennä sen rajan yli ollenkaan, mulle tavisseksiä on tai olisi suuseksi molemmin puolin, itsetyydytys yhdessä, eroottinen virittely alusasuin ja toiselle esitellen ja esiintyen, seksiviestit, kuvat ja videot, pornon katsominen yhdessä, lelut, pyllyn huomioiminen sormin, muualle kuin pilluun laukeaminen, squirttaaminen.

Kinkyn puolelle mulla menee kaikki bdsm-jutut, nahkat, lateksit, kimppailut, pissaleikit, pitemmälle menevät anaalijutut ja sensellainen. Näistä olisin ehdotettaessa valmis kokeilemaan pepun nuolemista, anaaliyhdyntää ja ehkä pissajuttuja, mutta valtavaa hinkua itsellä niihin ei ole. Fantasiapuolella ehkä vielä kevyt ekshibitionismi jossain muodossa, mutta hyvin epätodennäköistä olisi tosielämässä.

Mutta mitä yhteensovittamiseen tulee, niin vaimolle taas suurin osa noista luettelemistani normijutuistakin menee uskoakseni samalla tavalla kinkyn puolelle, ettei niihin itsellä ole kiinnostusta lähteä. Pyllyn hyväilyä on oppinut tekemään ja varmaan tykkäämäänkin, ja vastaanottavana osapuolena voi kyllä olla eroottisessa esiintymisessä ja seksiviestittelyssä. Muuta ei juurikaan, ja keskustelun joskus aihetta sivutessa olen ymmärtänyt mielenkiinnon olevan sen verran vähäistä, etten edes ala ehdotella, koska ei mulle ole iloa mistään mitä toinen joutuu tekemään vastentahtoisesti tai inhoten.

Käytännössä taipumusten yhteensovittaminen meillä meneekin sitten niin, että sellaiset jutut jotka hänellä menevät rajan väärälle puolelle, jäävät minulle fantasiamatskuksi. Mukava puoli on kuitenkin se, että koska "saan" harrastaa seksiviestittelyä hänen suuntaansa, niin ainakin jossain määrin pystyn myös jakamaan noita fantasioitani hänen kanssaan. Mulle tärkeää tässä on, että hän ei mua tuomitse, enkä minä häntä painosta tai pakota, ja kumpikin saa olla toisen silmissä oma itsensä.

Ja kun joku tulee tähän kuitenkin kertomaan että ei voisi olla noin ahdasmielisen vaimon kanssa, niin sanon vain, että ei kannatakaan, jos siinä on liian suuri ero tuon kinkyn rajojen ja niiden ylittämishalukkuuden välillä. Meillä sitä eroa on sopivasti, ja liki 30 vuoden yhteiselämä antaa perspektiiviä siihen, mikä merkitys kokonaisuudessa on sillä, pääseekö toteuttamaan jotakin yksittäistä seksijuttua vai ei.

Sanoisin yhteenvetona, että sopivasti pikkuisen eriparinen seksuaalisuus tuo suhteeseen sellaista seksuaalista jännitettä, joka molempien ollessa syvällä mukavuusalueellaan jää puuttumaan. Liian suuri eriparisuus voi taas helposti kasvaa aikaa myöten turhautumiseksi ja katkeroitumiseksikin. Kannattaa tuntea itsensä ja kumppaninsa, kommunikoida.

Luulisi, että olisi paljon esimerkiksi swinger-pareja, joilla alunperin kumpikaan ei ole fantasioinut mistään kimppaseksistä tai parinvaihdosta. Sitten asia on alkanut toista kiinnostamaan ensin ja jotenkin edetty. Tai no, tämä oli oma tilanne. Kyllähän se oli pitkä prosessi ennenkuin toinen oli lopuksi täysillä mukana itsekin, ei vain suostunut asiaan.