Lue keskustelun säännöt.
Huivipäinen suomalainen
15.07.2023 |
Mikähän siinä on, että enää ei voi käyttää talvisin huivia ilman, että katsotaan vihaisesti? 80-luvulla vielä saatoin kulkea pakkasella huivi päässä, kun en tykkää piposta, joka lyttää hiukset. Nyt tulee ikävää katsetta. Olen uskonnoton vanhus.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuljen joka päivä huivi päässä, vaikka olen vasta 36- vuotias vanhapiika...
Niinpä. Jokainen huivi ei ole uskonto, vaan eri syystä.
Huivi ja huntu suomalaisessa kulttuurissa
Minulla on kaapissani laitilalaisen isänäitini äidin huivi. Se on paksua mustaa silkkiä ja siinä on mustat, tiheät silkkihapsut. Muiden suomalaisten maalaisnaisten tavoin esiäitini peitti päänsä ja hiuksensa huivilla aina astuessaan ovesta ulos. Musta silkkihuivi oli kaikkien arvokkaimpia tilaisuuksia varten. Arkena pään peitoksi kelpasi ruudullinen puuvillahuivi.
Äidinisäni isänäiti puolestaan katsoo minua 1800-luvun lopulla otetusta valokuvasta. Tilanne on ollut juhlava, sillä hänellä on päällään musta, hienosti pliseerattu leninki. Suomusjärveläisen talonemännän hiukset ja kaulan peittää iso, tiukasti solmittu palttinahuivi.
Näin olivat toimineet jo suomalaisten esiäidit ennen historiallisen ajan alkua. Nainut nainen peitti päänsä huivilla tai hunnulla. Hautalöytöjen perusteella rekonstruoiduissa suomalaisissa muinaispuvuissa naisen päähineenä on usein valkoinen huntu. Pitkä, ohuesta villakankaasta tai pellavapalttinasta laskostettu huntu säilyi pisimpään käytössä osana karjalaista vaimonpukua.
Kristillisellä ajalla Raamatun auktoriteetti ohjeisti naisia huivittamaan tai hunnuttamaan itsensä. Varsinkin vaimolle päähineettä kulkeminen olisi ollut häpeä. Hunnun käyttö on ikivanha tapa Lähi-idässä, ja se on löytänyt tiensä niin juutalaiseen, kristilliseen kuin islamilaiseenkin kulttuuriin.
Pään peittävä huntu ja kaulan ja leuan peittävä leukaliina kuuluivat keskiaikaisen naisen pukuun kaikkialla Euroopassa. Huivin käyttö yleistyi Suomessa uudelleen 1800-luvulla, mutta kaikkina aikoina naisen pää peitettiin vaikkapa kirjotusta silkistä ommellulla koppamyssyllä tai palttinaisella tanulla.
Kuriositeettina voi mainita, että promootiojumalanpalveluksessa naispuoliset tohtorit pitävät yhä tohtorinhatun päässään, kun taas miespuoliset tohtorit riisuvat hattunsa kirkkoon astuessaan. Etiketti velvoittaa vielä nykyäänkin tohtorisnaiset noudattamaan apostoli Paavalin Korinttolaiskirjeen ohjetta: ”Vaimo […] verhotkoon itsensä”.
Helsingin Sanomat uutisoi 16.12.2015 otsikolla ”Olet suomalainen, ota huivi pois”. Jutun mukaan Suomessa olevat musliminaiset ovat alkaneet kantasuomalaisten huutelijoiden takia pelätä huivin käyttöä julkisilla paikoilla. Huutelijoilla ei nähtävästi ole mitään tietoa oman maansa naisten huivien ja huntujen tuhatvuotisesta historiasta.
Naisten hunnut ja huivit ovat erottamaton osa suomalaisten kulttuuriperintöä. Niiden käytön juuret ulottuvat keskiaikaakin kauemmas. Naimisissa olevan naisen kansallis- tai muinaispuvun kruunuksi ommellaan edelleen villasta, pellavasta tai silkistä valmistettu huivi, huntu tai myssy. Kuin todisteeksi huivin ja hunnun vahvasta asemasta suomalaisessa kulttuurissa.
Sata vuotta vanhoissa valokuvissa suomalaisilla kansannaisilla on huivit päässä niin pyhänä kuin arkenakin. Porvarisrouvat peittivät hiuksensa hatulla. Naisten muu vaatetus peitti vielä 1900-luvun alussa visusti niin käsivarret, kaulan, jalat kuin nilkatkin.
Suomalaisnaisten polvet paljastuivat vasta 90 vuotta sitten ja ilman päähinettä liikkumisesta tuli sopivaa vasta 1960-luvulla. Suomen viisikymmentä huivitonta vuotta on kovin lyhyt peruste ”huivi pois”-huudoille.
Kirjoittaja on Turun yliopiston Suomen historian professori ja tietokirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Provo!
En ole provo. Ihan on totta tämä. Viimeksi pari vuotta sitten lähdin omasta asunnostani huivi päässä (siis tavallinen suomalainen neulehuivi) ja kerrostalon ala-aulassa katsottiin vihaisesti. Ei ollut kyllä talomme asukas, muuten olisi tiennyt. Nykyään ostan vain hupullisia takkeja, ja laitan talvella hupun päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huivi on myös hyvä suoja hyttysiä vastaan.
Näin naisia on pakotettu huntuun Suomessakin – Pitkiä hiuksia on pidetty naiseuden ja naisen seksuaalisuuden symbolina
Huntupakko ei ole vain islamilaisten maiden ilmiö. Suomessakin naisen on oletettu kantavan ikänsä, asemansa tai siviilisäätynsä takia erilaisia tunnuksia: huivia hiusten peittona tai sormuksia rengastuksen merkkinä.
Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn tyttökirjoissa tytöt pitävät hiuksensa leteillä, kunnes he ovat kasvaneet riittävän isoiksi.
15-vuotiaana he saavat nostaa hiuksensa ylös nutturalle, joka on siis täysi-ikäisen naiseuden merkki. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
Pitkiä hiuksia on pidetty naiseuden ja naisen seksuaalisuuden symbolina, ja ne on kuulunut peittää muiden kuin oman miehen katseilta. Avoimet hiukset näytettiin vain puolisolle.
Harva muistaa silti, miten vielä 1980-luvulle asti Suomessa hyvin monet naiset käyttivät huivia päivittäin, vieläpä vapaaehtoisesti.
Naisten hattu miellettiin ehkä liian kaupunkilaiseksi, pyhäasusteeksi tai vain juhlatilaisuuksiin kuuluvaksi päähineeksi.
Maaseudun vanhojen naisten lisäksi myös vaatemainosten malleilla saattoi olla muotikuvissa huivi päässä, muutenkin kuin keittiössä leipomispuuhissa.
Neuvostoliiton ihailijoille kukkahuivi oli poliittinen asuste, koska sitä käytettiin itäblokin maissa yleisesti.
Pään peittäminen ”mummohuivilla” oli tavallaan muodikasta. Lisäksi päähine on käytännöllinen kesähelteessä, sillä se suojaa hiuksia ja päätä auringolta.
Sillä voitiin piilottaa myös kampaamattomat tai käsittelemättömät hiukset, jos pyyhällettiin vaikka kauppaan hetkeksi.
KOKO JUTUN VOI LUKEA TÄÄLTÄ:
https://seura.fi/ilmiot/historia/huivilla-hunnutettu-merkitty-nainen-na…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin naisia on pakotettu huntuun Suomessakin – Pitkiä hiuksia on pidetty naiseuden ja naisen seksuaalisuuden symbolina
Huntupakko ei ole vain islamilaisten maiden ilmiö. Suomessakin naisen on oletettu kantavan ikänsä, asemansa tai siviilisäätynsä takia erilaisia tunnuksia: huivia hiusten peittona tai sormuksia rengastuksen merkkinä.Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn tyttökirjoissa tytöt pitävät hiuksensa leteillä, kunnes he ovat kasvaneet riittävän isoiksi.
15-vuotiaana he saavat nostaa hiuksensa ylös nutturalle, joka on siis täysi-ikäisen naiseuden merkki. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
Pitkiä hiuksia on pidetty naiseuden ja naisen seksuaalisuuden symbolina, ja ne on kuulunut peittää muiden kuin oman miehen katseilta. Avoimet hiukset näytettiin vain puolisolle.
Harva muistaa silti, miten vielä 1980-luvulle asti Suomessa hyvin monet naiset käyttivät huivia päivittäin, vieläpä vapaaehtoisesti.
Naisten hattu miellettiin ehkä liian kaupunkilaiseksi, pyhäasusteeksi tai vain juhlatilaisuuksiin kuuluvaksi päähineeksi.
Maaseudun vanhojen naisten lisäksi myös vaatemainosten malleilla saattoi olla muotikuvissa huivi päässä, muutenkin kuin keittiössä leipomispuuhissa.
Neuvostoliiton ihailijoille kukkahuivi oli poliittinen asuste, koska sitä käytettiin itäblokin maissa yleisesti.
Pään peittäminen ”mummohuivilla” oli tavallaan muodikasta. Lisäksi päähine on käytännöllinen kesähelteessä, sillä se suojaa hiuksia ja päätä auringolta.
Sillä voitiin piilottaa myös kampaamattomat tai käsittelemättömät hiukset, jos pyyhällettiin vaikka kauppaan hetkeksi.
KOKO JUTUN VOI LUKEA TÄÄLTÄ:
https://seura.fi/ilmiot/historia/huivilla-hunnutettu-merkitty-nainen-na…
Muistan 70-luvulla maaseudun kauppa-autolla, että naapurin rouvat tulivat sinne aina huivi päässä.
Se olisikin kiva, että naiset saisivat itse päättää pukeutumisestaan ilman, että kaikilla muilla on siihen aina moitittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan huivi oli Suomessa naimisissa olevan naisen merkki.
Tänä kesänä näin kyläkaupassa nuoren naisen huivi päässä ja sen alla taisi olla vielä papilijotit. Taisi olla juhlajuomia hakemassa. Maalla voi siis vielä kulkea huivi päässä ilman pahoja katseita.
Turha niistä on välittää. Se on niiden ongelma. Siis tavallisen huivin käyttämisestä? Minusta outoa.