Lue keskustelun säännöt.
Lomalle ilman yhtä lapsista?
15.07.2023 |
Eli tilanne on se että koko perheenä emme voi matkustaa. Yksi lapsista erityislapsi( mm autismi) ja hänen kanssaan mm matkustaminen on todella hankalaa. Hän haluaa kyllä yleensä lähteä reissuun, mutta ei kestä sieltä tulevia muutoksia eikä ihmisiä ym ja tämä vaikuttaa koko perheen tekemisiin ja lapsen vointi huononee. Viimeakkoina havaittu että kukaan ei enää nauti lomasta sen jälkeen.
Nyt mietinkin jos voisin viedä muut lapset reissuun. Pelkään kuitenkin että tästä seuraa kotiin jäävälle raju hylkäämiskokemus ja ei kestä myöskään tuota muun perheen poissaoloa. Lapsi olisi siis isänsä kanssa kotona.
Onko kokemusta tällaisesta, liittyen nimenomaan esim autistiseen lapseen?
Kommentit (40)
Olet hyvä vanhempi. Vaikka erityislapsesta aina on poikkeuksetta eniten huolta on hänenkin siedettävä pettymyksiä. Liian usein muut lapset vain kärsivät hiljaa kun yksi lapsi pyörittää koko huushollia. Voit lähteä hyvillä mielin reissuun muiden lastesi kanssa. Isä ja poikakin saattavat lähentyä sillä aikaa entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta, 2 pian murrosikäistä ja 6v. Tehdään reissuja koko perheellä ja eri kokoonpanoilla. Kun lapset eri- ikäisiä, niin eri jutut kiinnostaa. Ensi viikolla olen lähdössä kahden yön reissuun isompien kanssa. Pienin jää isän kanssa kotiin ja teen hänen kanssaan sitten myöhemmin lomalla asioita, jotka häntä kiinnostaa. Kaikki saavat huomiota kyllä.
Ns tavallisten lasten kanssa tällainen toki onnistui helposti. He ymmärtävät että nyt on toisen vuoro ja minun sitten seuraavana.
Autistinen lapsen kanssa voi olla toisin. Monet autistit esim ovat hyvin tarkkoja siitä että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, tämä saattaa mennä muiden mielestä vähän yli myös. He eivät myöskään välttämättä ymmärrä miksi muiden pitää päästä reissuun, vaikka tämän kuinka selittäisi. Tunnereaktiot ovat järkyttävän suuret ja pienetkin muutokset kotona( esim että joku on poissa) voi aiheuttaa vaikka tunteja kestäviä raivokohtauksia.
Meillä on hyvin vilkkaat 2v kaksoset ja 5v esikoinen, jolla ADHD.
Teimme sellaisen havainnon, että jos viiden hengen porukalla johonkin mennään, reissuista tulee aina yhtä helvettiä. Huutoa, riehua, kiukuttelua, tappelua aamusta iltaan.
Meillä raja menee siinä että uimassa tms Max parin tunnin reissulla pystytään koko porukalla käymään. Pidemmällä ei, yritetty on.
Jotenkin ryhmädynamiikka muuttuu täysin kun yksi lapsi jätetään pois. Silloin käyttäytyvät kuin normaalit lapset. Lisäksi lapsien katsominen helpottuu, kolme lasta kun juoksee jokainen eri suuntaan, on arvioitava kuka on vähiten vaarassa ja lähdettävä kahden perään. Kädet eivät yksinkertaisesti riitä.
Kauheasti me ei nyt mitään pitkiä lomamatkoja tehdä, maksimissaan yö tai kaksi ollaan poissa. Sen ajan yksi lapsista on mummolassa. Vuoro on kiertävä eli jokainen lapsi vuorollaan jää mummolle kun muut lähtevät.
Mummolaan jäämistä on treenattu etukäteen pienissä erin, esim kauppareissun tms ajaksi. Siitä pikkuhiljaa kasvattaa aikaa.
Meillä toiminut hyvin, mummolassa oleva saa aikuisen 100% huomion ja reissussa olevat kaksi saavat enemmän aikuisen huomiota kun kummallekin lapselle on yksi aikuinen mukana.
Toki yksi vaihtoehto olisi ottaa kolmas aikuinen reissuille mukaan, mutta meidän tapauksessa se ei ole mahdollista.
M36
Minun mielestäni ap tekee oikein lähtiessään reissuun ilman erityislasta. Muut lapset ovat joutuneet ja joutuvat edelleen joustamaan erityislapsen vuoksi arjessaan. Heillä on oikeus elää elämäänsä ilman erityistarpeisen huomioimista silloin tällöin. Erityislapsi pärjää isän kanssa kotona ja tekee loman aikana mieluisia juttuja kotoa käsin. Kaikki voittavat näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns tavallisten lasten kanssa tällainen toki onnistui helposti. He ymmärtävät että nyt on toisen vuoro ja minun sitten seuraavana.
Autistinen lapsen kanssa voi olla toisin. Monet autistit esim ovat hyvin tarkkoja siitä että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, tämä saattaa mennä muiden mielestä vähän yli myös. He eivät myöskään välttämättä ymmärrä miksi muiden pitää päästä reissuun, vaikka tämän kuinka selittäisi. Tunnereaktiot ovat järkyttävän suuret ja pienetkin muutokset kotona( esim että joku on poissa) voi aiheuttaa vaikka tunteja kestäviä raivokohtauksia.
Autisti on autisti, mutta se on myös karhunpalvelus ettei mikään koskaan muutu. Luuletko, että hän pystyy koko elämänsä elämään samanlaista elämää. Johan noi toiset teinit pian muuttavat jo pois kotoakin. On myös ajateltava näiden terveiden lasten hyvinvointia. Tuskin vanhemmatkaan jaksaa koko elämäänsä hoitaa tätä autistista vaan elämä muuttuu jossain vaiheessa paista. Eiköhän vanhemmat ole näihin raivokohtauksiun jo tottuneet. Muillakin lapsilla on oikeus hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns tavallisten lasten kanssa tällainen toki onnistui helposti. He ymmärtävät että nyt on toisen vuoro ja minun sitten seuraavana.
Autistinen lapsen kanssa voi olla toisin. Monet autistit esim ovat hyvin tarkkoja siitä että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, tämä saattaa mennä muiden mielestä vähän yli myös. He eivät myöskään välttämättä ymmärrä miksi muiden pitää päästä reissuun, vaikka tämän kuinka selittäisi. Tunnereaktiot ovat järkyttävän suuret ja pienetkin muutokset kotona( esim että joku on poissa) voi aiheuttaa vaikka tunteja kestäviä raivokohtauksia.
Autisti on autisti, mutta se on myös karhunpalvelus ettei mikään koskaan muutu. Luuletko, että hän pystyy koko elämänsä elämään samanlaista elämää. Johan noi toiset teinit pian muuttavat jo pois kotoakin. On myös ajateltava näiden terveiden lasten hyvinvointia. Tuskin vanhemmatkaan jaksaa koko elämäänsä hoitaa tätä autistista vaan elämä muuttuu jossain vaiheessa paista. Eiköhän vanhemmat ole näihin raivokohtauksiun jo tottuneet. Muillakin lapsilla on oikeus hyvään elämään.
Paista=pakosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin se vaan on että muutokset on pidettävä minimissä. Toki niitä tulee, isojakin. Esim koulu vaihtuu, kaverit vaihtuu jne.
Siksi täytyykin aina miettiä onko muutos pakollinen. Se voi tosiaan syöstä lapsen voinnin aivan pohjalle, jopa itsetuhoisuuteen.
Tämähän on nenttien ajatus että autistien tulee sopeutua kaikkeen, harjoittelua vaan. Kaikki autistit eivät vaan kykene ikinä sopeutumaan, vaikka kuinka harjoittelisi. Mielenterveysongelmia se kyllä voi tuoda se yrittäminen.
Ihan hyvin voi jäädä isän kanssa kotiin. Voivat isän kanssa suunnitella jotain kivaa tekemistä kodin lähellä.
T. 2 autistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin se vaan on että muutokset on pidettävä minimissä. Toki niitä tulee, isojakin. Esim koulu vaihtuu, kaverit vaihtuu jne.
Siksi täytyykin aina miettiä onko muutos pakollinen. Se voi tosiaan syöstä lapsen voinnin aivan pohjalle, jopa itsetuhoisuuteen.Tämähän on nenttien ajatus että autistien tulee sopeutua kaikkeen, harjoittelua vaan. Kaikki autistit eivät vaan kykene ikinä sopeutumaan, vaikka kuinka harjoittelisi. Mielenterveysongelmia se kyllä voi tuoda se yrittäminen.
Ei kai siellä reissuilla koko ajan ravata. Myös nämä terveet voivat saada mielenterveysongelmia kun yhden lapsen ehdoilla aina mennään. Kaikkien mielenterveyttä ja onnellisuutta on vaalittava tasapuolisesti vaikkakin erityislapsi tarvitsee paljon enemmän. Kai näillä terveilläkin on oikeus johonkin kivaan ja omaan sekä omiin vanhempiinsa edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kirjolainen jäi lähes täysi-ikäisenä omasta tahdostaan kotiin muun perheen reissun ajaksi. Hän on nähtävästi loppuikänsä katkera asiasta, vaikka valinta oli hänen omansa. Hänen mielestään muutkaan eivät olisi saaneet lähteä, koska hän ei halunnut lähteä.
No juuripa tämä. Lapsen voi olla hankala käsittää miksi muiden pitää lähteä jos hän ei halua. Ja tässä voi käydä niin että lapsi haluaakin lähteä vaikka tietää että reissussa olo ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myytte asian siten, että autisti saa nyt kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa ja pääsee hänen kanssaan rauhassa käymään jossain tai tekemään jotain itselleen mieleistä ilman sisarusten aiheuttamaa häirintää ja keskeytyksiä.
Miksi hänen pitää jäädä isänsä kanssa kotiin. Miksi hän ei voi mennä isänsä kanssa juuri sellaiselle reissulle mikä on suunniteltu hänen tarpeilleen?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kirjolainen jäi lähes täysi-ikäisenä omasta tahdostaan kotiin muun perheen reissun ajaksi. Hän on nähtävästi loppuikänsä katkera asiasta, vaikka valinta oli hänen omansa. Hänen mielestään muutkaan eivät olisi saaneet lähteä, koska hän ei halunnut lähteä.
Tämä ei liity mitenkään kirjolaisuuteen, mutta ihan neurotyypillisillekin ihmisille ja aikuisille pitää selittää, että heillä ei ole oikeutta muiden ihmisten elämään, kehoon eikä vapaa-aikaan. Hänen tarpeitaan kunnioitettiin ja hän on myös velvollinen kunnioittamaan muiden tarpeita. Muut ihmiset ei ole velvollisia suunnittelemaan elämäänsä hänen ympärilleen kuten hänkään ei suunnittele sitä muiden ympärille.
Lapsi ei lähde isän kanssa reissuun sillä aikaa koska isä ei halua. Kokee että reissu olisi liian raskas. Ja eihän se vanhemmalle mikään "loma" olisikaan. Siinä nimittäin ollaan lapsen kanssa 24/7 yksin. Itse kyllä voisin lähteä lapsen kanssa sitten reissuun myöhemmin jos hän kykenee.
-ap
Hän voisi tehdä sillä välin isän kanssa jotain mukavaa. Käydä vaikka eläintarhassa, uimassa, jätskillä ja muuta mukavaa mutta ei liian stimuloivaa.
Kyllä, mukavia asioita olisi tarkoitus mahdollistaa hänelle. Ihan mitä vain hän haluaisi silloin tehdä. -ap
Kyllä itse nautin matkustelusta. Monet haaveistani liittyvät matkailuun. Myös muut lapseni haluavat reissata ja myös heillä on matkaunelmia. Kaikki lapset ovat jo esiteini-iässä tai yli.
Kaikki arkemme pyörii tuon erityislapsen tarpeiden ympärillä, on tosiaan hyvin vaativa ja tarvitsee jatkuvasti apua.
Toiset lapset olisivat kyllä ansainneet rauhallista lomaa, jossa he voivat päättää mitä tehdään ja mitä ei. Silti tilanteeseen liittyy noita hankalia tunteita.
Toki myös tämä kotiinjäävä lapsi saisi jotain. Jopa sen kahdenkeskisen pienen matkan jos haluaa. Mutta kaikki lapset eivät voi samalle matkalle lähteä.
Ai niin, joku kysyi miksi on niin monta lasta. No neljä lasta tuli tehtyä hyvin lyhyillä ikäeroilla. Yhden lapsen autismi ja muut haasteet selvisi meille vasta kun hän oli 3v jolloin pikkuvelikin oli jo syntynyt.
-ap