Aiheuttaapa imetys monia tunteita! Kaikilla tuntuu olevan jotain sanottavaa imetykseeni liittyen...

älä muista välitä! mä olen itse imettänyt pisimpään 14 kk ja tiedän monia, jotka imettävät vielä 2-vuotiaita (mikä on kyllä jo musta vähän paksua). hyvin on meillä vauvat pärjänneet pelkällä tissimaidolla ekat 7 kk, jolloin vasta aloitin nuorimmilla soseet. vanhimmat taas saivat sosetta jo 3-kuisina. luota vaan itsees, kyllä sä tiedät, mikä sulle ja sun lapsille on parasta.

Jos vauvalla onkin alkava koliikki ja äiti luulee nälkäitkuksi. Olen kuunnellut niin monta tarinaa siitä, miksi äiti antaa korviketta juuri kaksi viikkoiselle vauvalle. Eikö tällöin voisi käydä neuvolassa vaikka ylimääräisessä painokontrollissa? Rohkaistuisi jatkamaan imetystä. Sitten kun vauva on kolmeviikkoinen tuskastellaan pakkautuvien rintojen kanssa ja olisi kiire lopettaa koko imetys. Rinnat pakkaa enemmän tietenkin, kun maidontuotanto on juuri kunnolla käynnistynyt. Viikko aikaisemmin äiti siis epäillyt, että riittääkö maito. Nyt vauvalle maistuu jo korvike ja maitoa lypsetään pumpulla tissit hajalle. Maito kenties viemäriin? Koliikkivauva huutaa ja äiti yrittää saada maidontuloa loppumaan. Helpompaa olisi antaa rinta suuhun ja pysyä erossa korvikkeista. Ja ehkä rintamaito sulaisi koliikkivauvan vatsassa paremmin kuin korvike? Seuraavaksi äiti syyttää jo äidinmaitoallergiaa lapsen vaivojen aiheuttajaksi, kun vauvalla on pari näppyä naamassa... huoh! Onneksi itse olen taaperoimettäjä. Tätä en kirjoittanut arvostellakseni äitejä, joilta maitoa ei oikeasti vaan tullut.

itse kuulun niihin, jotka imettävät, koska se on luonnollista ja antaa lapselle parhaan mahdollisen ravinnon vaikken siitä touhusta itse pidäkään. Silti ottaa päähän neuvoloiden imetysvastaisuus ja -tietämättömyys. Ja korvikeäitien väitteet maidon loppumisesta. Luulisi äidiksi tulevan ottavan selvää imetyksestä niin, että sen saisi onnistumaan, mutta ei. Toisaalta korvikeeta lapsilleen tunkevat äidit ovat useimmiten huonosti koulutettuja ja - toimeentulevia typeryksiä.

Olettekos miettineet, että se korviketta lapselle tunkeva äiti voi nähdä ihan jumalattomasti vaivaa joka päivä saadakseen lapsen ottamaan rintaa edes vähän. Lisäksi illalla on pullon pesut ja keittämiset. Imettämällä yksinkertaisesti pääsee niin paljon helpommalla. Molempia vaihtoehtoja olen kokeillut, joten suurinpiirtein tiedän mistä kirjoitan.



Ap imettää niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja loppu porukka tässä ketjussa miettii sitä, että on olemassa erilaisia imetystarinoita ja äitejä. Joskus hyvällä tahdollakaan ja kovalla työlläkään imetystä ei saa 100 % onnistumaan oli koulutus miten korkea hyvänsä. Hieno juttu teille, joilla se on sujunut ilman isompia ongelmia.

Enkä oikeastaan tiedä että miksi. Imetänkin vielä, ja ruualla sitten Muksua saavat. Tosin meillä kyllä isommatkin sisarukset juovat Muksuvelliä pullosta iltaisin:)

Siitä kun korvikkeen aloittamista perustellaan aina nälällä. Pienen vauvan ei ole tarkoituskaan syödä kovin paljoa kerrallaa. Imetyksessä lapsen luonnollinen ravinnon tarpeen rytmi säilyy kun imettää lapsentahtisesti. Jos jokaiseen vinkaisuus reakoidaan tutttelipullolla tämä tasapaino järkkyy ja tulos on ällöttävä lihava vauva, joka voi huonosti. Ja joka tod näk on lapsenakin lihava.

Yksi tuttuni syötti 2kk lapselleen jo velliä ja 3 kk perunaa ja joka päivä lähemmäs 2 LITRAA korviketta!!! voitte kuvitella miltä lapsi näytti.

Ei niin että sillä olis mitään väliä, kaikki vauvat on ihania just sellasena kuin ovat!