Parisuhde unohtunut raskaan vauvavuoden takia
Meille sattunut allerginen koliikkivauva, joka nukkunut tosi huonosti. Ikää nyt puoli vuotta ja vieläkin on vaativa ja nukkuu huonosti, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Olen tämän takia ollut todella väsynyt ja mies on nukkunut sohvalla koko tämän ajan, jotta saa nukuttua kun käy kuitenkin töissä.
Tuntuu kamalalta lukea netistä, että parisuhteemme on väljähtänyt, kun emme harrasta seksiä, eikä meillä ole läheisyyttä. Itku melkein pääsi, kun löysin keskustelun, jossa lueteltiin mistä tunnistaa suhteen olevan kämppissuhde.
En vain enää päivän jälkeen jaksa ajatellakaan läheisyyttä, vaan haluan suoraan nukkumaan. Menenkin nukkumaan melkein samaan aikaan vauvan kanssa, kun kuitenkin joudun heräilemään yöllä ja aamulla aikaiseen.
Lisäksi synnytys oli traumaattinen, eikä alapääni ole ennallaan, joten koen sen tosi vieraaksi. Ollaan yritetty harrastaa seksiä kerran nyt vauvavuonna, mutta oma kroppa ja alapää ei tuntunut enää samalta, kuin ennen. Olen yrittänyt oman jaksamisen rajoissa kyllä treenata lantionpohjalihaksia.
Ei olla oikeastaan puhuttu tästä meidän parisuhteen tilanteesta. Meillä ei ole tukiverkostoja lähellä, joten kahdenkeskinen aika ilman vauvaa on tosi vähissä. Mieskään ei ole kyllä valittanut läheisyyden puutetta. Pussataan kyllä vielä muutaman kerran päivässä.
Onko muilla ollut tällaista ja kuinka saitte parisuhteessa läheisyyden takaisin? Rakastan edelleen miestä ja luultavasti hänkin minua ainakin sanoista päätellen. Suunnittelemme kyllä yhteistä tulevaisuutta, mutta jostain sain nyt stressin, etten yritä tarpeeksi ja menetän mieheni tätä menoa.
Tukiver
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Näköjään jaksat läheisyyttä ajatella kun tännekin viitsit pitkän tekstin kirjoittaa. Kun mies tulee töistä, menepä istumaan sen viereen ja ota kädestä kiinni. Siitä se sitten taas lähtee pikkuhiljaa.
Joo, kyllä ajattelen. Täytyy kokeilla, vaikka vauvan kanssa onkin varmasti kädet täynnä. Helposti tulee vain nopeasti moikattua ja työnnettyä vauva hälle syliin ja sitten onkin jotain kotihommaa tms. Täytyy yrittää tänään pysähtyä hetkeksi :)
Ap
Sä et tarvitse erillistä aikaa lantiopohjan lihaksien löytämiseen. Kun imetät vauvaa niin voit niitä treenata.
Itse tein synnytyksen jälkeen palauduttani niinkin ällöttävän tempun, että otin peilin ja katselin alapäätäni. Totesin, että vaikka se on ruhjoutunut niin se on silti kaunis ja se ajaa asiansa. Harjoitin lantionpohjan lihaksia paljon: istuessa, kävellessä, juostessa. Tyydytin itse itseäni ja mies katsoi ja touhusi itsekseen. Välillä katselin kun mies tyydytti itsensä ja edelleen rakastan hänen ilmettään kun hän tulee. Se on niin täynnä rakkautta. Aloitin ihan normaalisti tutustumaan itse itseeni ensin. Emme ottaneet paniikkia asiasta. Lisäksi ei se seksi ajallisesti vie kuin jotain minuutteja ja saan itse ainakin nukuttua, ne hetket kun nukun, paremmin kun olen rentouttanut itseni. Joten vaikka kuinka väsyttäisi niin tiedän ja tunnen itseni, että nukun paremmin ja olen levollisempi kun harrastan seksiä eri tavoilla. Siksi en jättänyt sitä, vaikka synnytinkin.
Vierailija kirjoitti:
Sä et tarvitse erillistä aikaa lantiopohjan lihaksien löytämiseen. Kun imetät vauvaa niin voit niitä treenata.
Itse tein synnytyksen jälkeen palauduttani niinkin ällöttävän tempun, että otin peilin ja katselin alapäätäni. Totesin, että vaikka se on ruhjoutunut niin se on silti kaunis ja se ajaa asiansa. Harjoitin lantionpohjan lihaksia paljon: istuessa, kävellessä, juostessa. Tyydytin itse itseäni ja mies katsoi ja touhusi itsekseen. Välillä katselin kun mies tyydytti itsensä ja edelleen rakastan hänen ilmettään kun hän tulee. Se on niin täynnä rakkautta. Aloitin ihan normaalisti tutustumaan itse itseeni ensin. Emme ottaneet paniikkia asiasta. Lisäksi ei se seksi ajallisesti vie kuin jotain minuutteja ja saan itse ainakin nukuttua, ne hetket kun nukun, paremmin kun olen rentouttanut itseni. Joten vaikka kuinka väsyttäisi niin tiedän ja tunnen itseni, että nukun paremmin ja olen levollisempi kun harrastan seksiä eri tavoilla. Siksi en jättänyt sitä, vaikka synnytinkin.
Vähän liian yksityiskohtaisesti kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Sä et tarvitse erillistä aikaa lantiopohjan lihaksien löytämiseen. Kun imetät vauvaa niin voit niitä treenata.
Itse tein synnytyksen jälkeen palauduttani niinkin ällöttävän tempun, että otin peilin ja katselin alapäätäni. Totesin, että vaikka se on ruhjoutunut niin se on silti kaunis ja se ajaa asiansa. Harjoitin lantionpohjan lihaksia paljon: istuessa, kävellessä, juostessa. Tyydytin itse itseäni ja mies katsoi ja touhusi itsekseen. Välillä katselin kun mies tyydytti itsensä ja edelleen rakastan hänen ilmettään kun hän tulee. Se on niin täynnä rakkautta. Aloitin ihan normaalisti tutustumaan itse itseeni ensin. Emme ottaneet paniikkia asiasta. Lisäksi ei se seksi ajallisesti vie kuin jotain minuutteja ja saan itse ainakin nukuttua, ne hetket kun nukun, paremmin kun olen rentouttanut itseni. Joten vaikka kuinka väsyttäisi niin tiedän ja tunnen itseni, että nukun paremmin ja olen levollisempi kun harrastan seksiä eri tavoilla. Siksi en jättänyt sitä, vaikka synnytinkin.
Too much information.
Ihan rauhassa! Kerro miehelle, että nyt on raskasta ja väsy painaa. Tämä ei ole kuitenkaan ikuista. Kerro, että välität.
Meilläkin oli puoli vuotta hiljaista sängyssä. Osittain johtui repeämien jättämistä kiristyksistä alapäässä. Osittain siitä, etten halunnut iholle enää ketään, kun hetki oli rauhaa vauvasta. Tilanne korjautui ajan kanssa ja kun olin rehellinen niin mies ymmärsi ja odotti.
Näköjään jaksat läheisyyttä ajatella kun tännekin viitsit pitkän tekstin kirjoittaa. Kun mies tulee töistä, menepä istumaan sen viereen ja ota kädestä kiinni. Siitä se sitten taas lähtee pikkuhiljaa.