Sinulle, joka et auta itsetuhoista/masentunutta

Kurja juttu. Itse olen aikoinaan ilmoittanut vastaavassa tilanteessa asiasta omaisille.

Sen kuitenkin haluaisin vielä sanoa, että ehkä tällä kaverilla on myös omia huolia, joiden vuoksi mitta täyttyi ja pato aukesi. Ei voi tietää.

On varmasti hyvä, jos tämä läheinen uskoutuu vastaisuudessa teille omaisille.

Asia ei kuulu sinulle. Et sinä tiedä koko totuutta, mitä tuossa on takana. Tuomitseminen on liian helppoa.

Hän olisi huomattavasti vähemmän masentunut jos hänen todellisuus ei olisi ristiriidassa niiden fantasioiden ja valheiden kanssa mitä hänelle on koko elämänsä ajan syötetty ihmisistä. Moni on henkisesti kriisissä pelkästään tämän kognitiivisen dissonanssin takia. Nyt on hyvä hetki opetella totuus, kukaan ei välitä siitä mitä sinä olet, teet, haluat. Suurin osa ihmisistä on täällä joko hyötymässä sinusta tai kaatamassa maahan ja polkemassa jalkoihinsa. Mitään ystävä nimistä olentoa ei ole. Kehenkään ei voi luottaa. Yksin on selvittävä. Kun tämä hyväksyy niin lopettaa turhat huhuilut ja itsensä nolaamisen. 

Never tell your problems to anyone...20% don't care and the other 80% are glad you have them.

Lou Holtz

Ihmistä, joka ei halua ottaa apua vastaan on mahdotonta auttaa. Eikä kukaan ole velvollinen toisesta huolehtimaan, vaan jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään. 

Onko käynyt mielessä, että sillä ystävälläkin saattoi olla masennusta tai jotain muuta mielen ongelmaa? Kaikkea ei vain aina jaksa ja on ihan ok sanoa se myös masentuneelle. 

Ei ole kenenkään vastuulla pitää muita hengissä, jos ne haluaa kuolla. Mä suon jokaiselle halukkaalle luvan poistua oman käden kautta.

Välittäminen ei tarkoita sitä, että pitää ajaa itsensä loppuun toisia auttamalla ja ymmärtämällä. Ensisijaisesti pitää aina huolehtia omasta jaksamisestaan. Siksi minäkin välilllä jätin vastaamatta, kun pahasti masentunut ystäväni soitti kymmenettä kertaa päivässä kertoakseen saman litanian. Eipä se tilannetta muuttanut suuntaan eikä toiseen. 

Mitä tästä siis seurasi, muuta kuin että tulit vihaiseksi tälle ystävälle ja nyt saatte hoitaa ja auttaa tätä itsemurhayrittelijää itse? Karua, mutta kukaan muu ei voi sitä elämänhalua toiselle taikoa. Toki huoli-ilmoituksia voi tehdä, mutta ne eivät välttämättä johda mihinkään. Syyttely taas ei auta mitään.

Niin kauan kuin sinä et tiedä koko asiasta 100% totuutta, ole hyvä, äläkä tunge siihen pottunokkaasi.

Useimmiten on niin, että kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot ympärillä ovat tehneet kaikkensa auttaakseen, kukin omien voimiensa ja jaksamisensa mukaan.

Ketään ei voi vaatia päivystämään puhelinta 24/7 siltä varalta, että soitettaisiin, vielä vähemmän sellaiselta, jolla aamulla aikainen herätys töihin, kenties lapset ym. elämää ympärillään.

Alan ammattilaiset ovat tuollaisia tapauksia varten.

Heihin voi olla yhteydessä.

Perhe, sukulaiset, ystävät eikä edes tuttavat voi olla mitääm terapeutteja ja vieläpä vuorokauden ympäri.

Luuletko siis, että im-yritys olisi jäänyt tapahtumatta ilman tuota ystävän reaktiota? Uskallan väittää, että ei olisi, joten aika turha syyllistää muita. Miksi sinä et auttanut, jos kerran auttamisella pystyy estämään kaiken pahan? 

Oma ystäväni reagoi aikoinaan samalla tapaa. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että todella kaadoin liikaa hänen niskaansa, hän oli liian nuori osatakseen auttaa eikä hänellä tietenkään ollut ammattitaitoakaan. Terveydenhuoltoon mun olisi pitänyt olla yhteydessä. Ihmissuhteissa on aina kaksi puolta, mulla oli masennusta, ystävälläni oma historiansa ja kipukohtansa eikä kummallakaan terveitä keinoja käsitellä vaikeita asioita.

Tottakai kärsivää kohtaan pitää yrittää olla lempeä, se on selvää. On kuitenkin erittäin tärkeää tunnistaa myös omat rajat ja osata siirtää vastuuta eteenpäin ammattilaisille, kun tietää että itse ei pysty läheistä auttamaan. Tässä tilanteessa hermostuminen ei ole hyvä juttu, mutta tämä ystävä taisi olla kuitenkin oikeassa siinä, että taakka on liian raskas hänen harteilleen kaadettavaksi, eikä hänellä ole valmiuksia kohdata tätä läheistä.

Asiat eivät ole noin mustavalkoisia ja ystäväkin on vain ihminen-- tuskin alan ammattilainen, joka ymmärtää paremmin, että läheinen ei voi olla terapeutti, sielunhoitaja, tms. Nämä keskustelut vaativat jonkun, joka ei taakoitu toisen itsemurha-aikeista, vaan osaa suhtautua tilanteeseen vähän neutraalimmin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, joka ei halua ottaa apua vastaan on mahdotonta auttaa. Eikä kukaan ole velvollinen toisesta huolehtimaan, vaan jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään. 

Ei ole velvollinen, mutta olisi surullista, jos kukaan meistä ei völittäisi yhtään. Jos sinullekin, joka tuon kirjoitit, tapahtuu jokin ikövö juttu, jonka vuoksimtarvisit tukea, muista nämä sanat, ei kellään ole mitään velvollisuutta sinua missään tukea tai auttaa. Ei kaiketi edes lämmintä sanaa sanoa, niinkö? Se ainakaan ei olisi ollut paljon vaadittu. Mutta kaikkea täällä oppii, en minäkään auta seuraavaa, joka jotain apua pyytää. Nautin iloistani ja rauhastani, ja katson kun kärsii.. Se on ajan henki. Kippis!

Mä voisin reagoida noin. Mulla on mt-ongelmia. Välillä menee paremmin, toisinaan sitten taas ei. En kuitenkaan halua kertoa ongelmistani muille, koska en halua että mua pidetään jonain surkeana avustustapauksena. Mä en myöskään halua olla muiden kaatopaikka, jonne lastataan ne omat ongelmat.

Jos on oikeasti pahoja ongelmia, niihin ei auta mikään läheisten tsemppaaminen, vaan silloin mennään lääkäriin. Printtaa vaikka bussi aikataulu sille läheisrllesi, sen sijaan että syyttelet muita hänen ongelmistaan.

Eipä tuollaisessa tilanteessa oikein osannut sanoa tai tehdä mitään muuta, kun kauempana asuva kaveri sanoi ottavansa itseltään hengen, kuin ottaa yhteyttä perheeseen että kävisivät katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, joka ei halua ottaa apua vastaan on mahdotonta auttaa. Eikä kukaan ole velvollinen toisesta huolehtimaan, vaan jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään. 

Ei ole velvollinen, mutta olisi surullista, jos kukaan meistä ei völittäisi yhtään. Jos sinullekin, joka tuon kirjoitit, tapahtuu jokin ikövö juttu, jonka vuoksimtarvisit tukea, muista nämä sanat, ei kellään ole mitään velvollisuutta sinua missään tukea tai auttaa. Ei kaiketi edes lämmintä sanaa sanoa, niinkö? Se ainakaan ei olisi ollut paljon vaadittu. Mutta kaikkea täällä oppii, en minäkään auta seuraavaa, joka jotain apua pyytää. Nautin iloistani ja rauhastani, ja katson kun kärsii.. Se on ajan henki. Kippis!

Monta lämmintä sanaa on sanottu monille, jotka lopulta kuitenkin päätyvät im:aan. Aikuisen vastuu on kääntyä terveysongelmissa terveydenhuollon puoleen.

Ap:n läheinen on se, joka on yrittänyt itsemurhaa. Hän varmasti saa ammattilaisilta ohjeet, miten toimia seuraavalla kerralla, kun epätoivoiset ajatukset nostavat päätään. Periaate on sama kuin fyysisistäkin sairauksista kuntoutumisessa. Läheiset voivat olla tukena, mutta kuntoutujalla itsellään on tilanteessa valta ja vastuu.

Vee-tut-taako kun ystävällesi tuli raja vastaan pahan olosi kaatamisesta hänen niskaansa ja laukoi viimein laidallisen takaisin? Jos olisit oikeasti halunnut heittää lusikan nurkkaan niin olisit onnistunut siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kenenkään vastuulla pitää muita hengissä, jos ne haluaa kuolla. Mä suon jokaiselle halukkaalle luvan poistua oman käden kautta.

Soitin tuollaisesta tapauksesta noin parikymmentä vuotta sitten hätäkeskukseen.

Sieltä vastannut kertoi että aikuinen ihminen saa tehdä ihan itselleen tuon kunhan ei vaaranna muita. Vähän ällistyin kyllä.

Soitin muutama päivä sitten hätäkeskukseen että porukka parveilee kevyenliikenteenväylällä, leikkaa pitkäteräisellä puukolla yleisellä paikalla kannabista ja mukana oleva koira häiriköi ohi kulkevia ihmisiä.ä

Enemmänkin päivystäjä oli vain kiinnostunut mun nimestä jonka sanoin heti aluksi ja siitä että puhunko totta koska halusi tuntomerkkejä dokumentiksi etten vain keksi koko juttua.

Näköjään huume ja lääkekauppa on sellaista joka ri tuota yhteiskunnalle mitään niin mieluummin vahtivat autoilijoita koska niiltä saa rahaa.

Pari tuntia sai tehdä kauppaa ihan kenenkään häiritsemättä.