Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojeluilmoitus
13.07.2023 |
Lapseni on hyvin energinen ja aktiivinen. Nyt eskarivuoden jälkeen on enenevissä määrin esiintynyt levottomuutta sekä rajattomuutta, josta olen useaan otteeseen joutunut kesällä muistuttamaan sekä rankaisemaan ottamalla mm. kännykän pois käytöstä.
Tänään hain lapsen päivähoidosta, jossa hoitaja kysyi minulta miksi lapseni on niin kovin huolissaan onko päivä mennyt hyvin ja tätä hän kysyy siis aikuisilta päivittäin. Kerroin minkälainen tilanne on ollut ja että olen valitettavasti joutunut muistuttamaan käytöksestä sekä rankaisemaan mm. ottamalla kännykän pois. Hoitaja vastasi tähän ymmärtävänsä tilanteen. Lapseni kuuli keskustelun ja kysyi tämän jälkeen äiti oletko iloinen?, jolloin hoitaja loi minuun hieman kysyvän katseen. Nyt mietin, että päivähoidossa varmaan ajatellaan kotona olevan jotain pahasti pielessä, kun lapsi niin tarkasti kyselee päivittäin onko ollut kiltisti ja vielä kirsikkana kakun päälle äidiltä, että onko äiti iloinen.
Mietin, että varmaan tekevät jonkun lastensuojeluilmoituksen nyt. Huoooh..
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti sanottuna kyllähän se vituttaa, että joudut päivittäin toistamaan itseäsi ja muistuttamaan miten on sopivaa käyttäytyä missäkin. Lapsi stressaa lähinnä sitä saako käyttää kännykkää, jos päivä ei ole mennyt hyvin ja siksi tätä kyselee.
Ap
Rangaistusten antamista ei suositella. Rajojen asettaminen tulisi tehdä positiivisin keinoin lapsen tunnetaitoja tukien. Yksi tärkeimmistä syistä tälle linjaukselle on se, että rangaistukset lyövät epäluottamuksen kiilaa lapsen ja aikuisen väliin eikä rangaistus myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tutkimusten mukaan rangaistujen lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat huonommat kuin niiden lasten joita ei ole rangaistu.
Höps. Kyllä lapselle suositellaan seuraamuksen antamista, jos hän tekee väärin, ja hänen olisi pitänyt jo tietää mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta se seuraamus pitää liittyä tekeillä olevaan asiaan, sen pitää olla looginen ja reilu. Esimerkiksi jos heittää kaukosäätimen, no sitten lähtee kaukosäädin pois ja telkkaa ei katsella. Voidaan tehdä jotain muuta, mennään vaikka ulos. Mutta telkkaa ei sitten katsella.
Aina pitää säännöistä kertoa etukäteen lapselle, ja kertoa myös että itse valitset, teetko oikein vai väärin. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, tuleeko mitään seuraamusta. Jos teet oikein, ei tule mitään ikävää seuraamusta.
***
Joissain maissa rangaistushan tarkoittaa fyysistä rangaistusta. Tai arestia, jäähyä. Jos näitä opinkappaleita tänne lainaa, olisi hyvä kertoa, missä maassa / minkä maalainen kasvatuspsykologi näin kertoo. Amerikassa on syytäkin sanoa että rangaistus on huono, sillä joissain osavaltioissa on sallittua kurittaa fyysisesti. Ihmisillä on eri käsitykset rangaistuksista kuin meikäläisillä.
***
Nepsylapsilla on tuota suodattamattomuutta, että kysyä töksäyttävät mitä tahansa, eivät ymmärrä miltä se kuulostaa. On myös vilkas höntyilijä. En sano että on nepsy, mutta voi olla niitä piirteitä enemmän kuin tavislapsella.
***
Minulla on lapsi, joka kertoi ulkopuoliselle aikuiselle alakouluikäisenä, että voi kun ei tulisi seuraamuksia. Hänellä kans seuraamus oli kännykkä pois, sillä aina ja joka kerta ne töllöilyt koulussa liittyi kännykkään (oli otettu se esille koulussa, vaikka koulussa se on kiellettyä). Sitten tästä huolestutaan minulle, kun lapsi "pelkää seuraamuksia" - no kai "pelkää" kun se kännykkä on niin rakas eikä halua menettää sitä päiväksi.
Mitään pahaa ei lapselle itselleen tapahdu, se on kyllä ärsyttävää kun ulkopuolisen aikuisen huoli on, että aivan olisin joku hirviövanhempi.
Ja sitten joka puolella toitotetaan ettei saa lasten antaa olla kännykällä koko ajan ja rajat pitää laittaa ja ja ja. Näin kun sitten tekee, lapsi toki pahoittaa mielensä, mutta sitten tulee joku kukkis ihmettelemään kun niin lapsi pelkää seuraamusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Tehköön lastensuojeluilmoituksen sitten. Jos yritän kasvattaa lapsestani täysijärkisen yhteiskuntakelpoisen ihmisen ja se jotain huolestuttaa, niin antaa mennä.
Ilmoituksen johdosta saatte kutsun kuulusteluun sosiaalivirastoon, lastensuojelu tekee teille kotitarkastuksen ja jatkossa teillä käy säännöllisesti perhetyöntekijä valvomassa, että kasvatatte lasta suositusten mukaisella tavalla. Jos vakavia tai toistuvia rikkeitä ilmenee, niin kyseeseen voivat tulla myös sijaishuollon toimenpiteet.
Ei kyllä tuolla perustella, voi hyvä jumala. :D Ihan puhelinsoitolla kuule menee, jos ei lapsesta ole aiemmin edes ilmoiteltu. Sossun työntekijät törmää vastaaviin ihan koko ajan. Lapsen mielestä rangaistus on liian kova. No kyllä varmaan on joo ja ihan ymmärrettävästi. Mutta ei tuollaiseen ole mitään syytä puuttua.
Älä sinä liioittele toimenpiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti sanottuna kyllähän se vituttaa, että joudut päivittäin toistamaan itseäsi ja muistuttamaan miten on sopivaa käyttäytyä missäkin. Lapsi stressaa lähinnä sitä saako käyttää kännykkää, jos päivä ei ole mennyt hyvin ja siksi tätä kyselee.
Ap
Rangaistusten antamista ei suositella. Rajojen asettaminen tulisi tehdä positiivisin keinoin lapsen tunnetaitoja tukien. Yksi tärkeimmistä syistä tälle linjaukselle on se, että rangaistukset lyövät epäluottamuksen kiilaa lapsen ja aikuisen väliin eikä rangaistus myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tutkimusten mukaan rangaistujen lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat huonommat kuin niiden lasten joita ei ole rangaistu.
Jos rangaistus on epäoikeudenmukainen, niin sitten lyö kiilaa. Mutta jos se on sellainen asia, joka on lapselle etukäteen kerrottu, on varoitettu, on muistutettu, ja silti tekee väärin, luuletko että edelleen lyö epäluottamuksen kiilaa?
Mitäs se sitten tekee, jos lapsi saa aina tehdä vaikka tietoisesti väärinkin, mutta siitä ei seuraa mitään muuta kuin keskustelua? Ei joudu esim korvaamaan asiaa jotenkin (sotki pikkuveljen huoneen - ei tarvi edes siivota?) Miten sellainen lapsi oppii yhteiskunnassa olemaan?
6-7 ikäinen lapsi pitäisi jo pikkuhiljaa ymmärtää oikea ja väärä ilmankin muistuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ton tilanteen selvittäminen kuuluu varhaiskasvatukselle. Ei kasvattajat tee lastensuojeluilmoituksia ilman että ovat itse yrittäneet ohjata tilannetta parempaan.
Vanhempien tukeminen kasvatustyössä on osa vakakasvattajan työnkuvaa.
Ei varhaiskasvattajilla ole aikaa lähteä suuremmin korjaamaan vanhempien kasvatusmenetelmiä. Yleensä jos on huoli niin tehdään lasu, ja vastuu asiasta siirtyy sen jälkeen lastensuojelulle.
Itse asiassa ei. Vaikka tekisivätkin huoli ilmoituksen, pompauttavat sossut asian takaisin vakalle.
Se on vakan tehtävä järjestää se aika heille kuuluvalle työlle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti sanottuna kyllähän se vituttaa, että joudut päivittäin toistamaan itseäsi ja muistuttamaan miten on sopivaa käyttäytyä missäkin. Lapsi stressaa lähinnä sitä saako käyttää kännykkää, jos päivä ei ole mennyt hyvin ja siksi tätä kyselee.
Ap
Rangaistusten antamista ei suositella. Rajojen asettaminen tulisi tehdä positiivisin keinoin lapsen tunnetaitoja tukien. Yksi tärkeimmistä syistä tälle linjaukselle on se, että rangaistukset lyövät epäluottamuksen kiilaa lapsen ja aikuisen väliin eikä rangaistus myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tutkimusten mukaan rangaistujen lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat huonommat kuin niiden lasten joita ei ole rangaistu.
Höps. Kyllä lapselle suositellaan seuraamuksen antamista, jos hän tekee väärin, ja hänen olisi pitänyt jo tietää mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta se seuraamus pitää liittyä tekeillä olevaan asiaan, sen pitää olla looginen ja reilu. Esimerkiksi jos heittää kaukosäätimen, no sitten lähtee kaukosäädin pois ja telkkaa ei katsella. Voidaan tehdä jotain muuta, mennään vaikka ulos. Mutta telkkaa ei sitten katsella.
Aina pitää säännöistä kertoa etukäteen lapselle, ja kertoa myös että itse valitset, teetko oikein vai väärin. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, tuleeko mitään seuraamusta. Jos teet oikein, ei tule mitään ikävää seuraamusta.
***
Joissain maissa rangaistushan tarkoittaa fyysistä rangaistusta. Tai arestia, jäähyä. Jos näitä opinkappaleita tänne lainaa, olisi hyvä kertoa, missä maassa / minkä maalainen kasvatuspsykologi näin kertoo. Amerikassa on syytäkin sanoa että rangaistus on huono, sillä joissain osavaltioissa on sallittua kurittaa fyysisesti. Ihmisillä on eri käsitykset rangaistuksista kuin meikäläisillä.
***
Nepsylapsilla on tuota suodattamattomuutta, että kysyä töksäyttävät mitä tahansa, eivät ymmärrä miltä se kuulostaa. On myös vilkas höntyilijä. En sano että on nepsy, mutta voi olla niitä piirteitä enemmän kuin tavislapsella.
***
Minulla on lapsi, joka kertoi ulkopuoliselle aikuiselle alakouluikäisenä, että voi kun ei tulisi seuraamuksia. Hänellä kans seuraamus oli kännykkä pois, sillä aina ja joka kerta ne töllöilyt koulussa liittyi kännykkään (oli otettu se esille koulussa, vaikka koulussa se on kiellettyä). Sitten tästä huolestutaan minulle, kun lapsi "pelkää seuraamuksia" - no kai "pelkää" kun se kännykkä on niin rakas eikä halua menettää sitä päiväksi.
Mitään pahaa ei lapselle itselleen tapahdu, se on kyllä ärsyttävää kun ulkopuolisen aikuisen huoli on, että aivan olisin joku hirviövanhempi.
Ja sitten joka puolella toitotetaan ettei saa lasten antaa olla kännykällä koko ajan ja rajat pitää laittaa ja ja ja. Näin kun sitten tekee, lapsi toki pahoittaa mielensä, mutta sitten tulee joku kukkis ihmettelemään kun niin lapsi pelkää seuraamusta!
Eihän siitä ole kuin kymmenkunta vuotta, kun Suomessakin vielä oli ok laittaa lapsi arestiin tai jäähylle. Eikä siihen aikaan puhuttu nepsyistä ainakaan normivanhempien kielenkäytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti sanottuna kyllähän se vituttaa, että joudut päivittäin toistamaan itseäsi ja muistuttamaan miten on sopivaa käyttäytyä missäkin. Lapsi stressaa lähinnä sitä saako käyttää kännykkää, jos päivä ei ole mennyt hyvin ja siksi tätä kyselee.
Ap
Rangaistusten antamista ei suositella. Rajojen asettaminen tulisi tehdä positiivisin keinoin lapsen tunnetaitoja tukien. Yksi tärkeimmistä syistä tälle linjaukselle on se, että rangaistukset lyövät epäluottamuksen kiilaa lapsen ja aikuisen väliin eikä rangaistus myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tutkimusten mukaan rangaistujen lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat huonommat kuin niiden lasten joita ei ole rangaistu.
Höps. Kyllä lapselle suositellaan seuraamuksen antamista, jos hän tekee väärin, ja hänen olisi pitänyt jo tietää mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta se seuraamus pitää liittyä tekeillä olevaan asiaan, sen pitää olla looginen ja reilu. Esimerkiksi jos heittää kaukosäätimen, no sitten lähtee kaukosäädin pois ja telkkaa ei katsella. Voidaan tehdä jotain muuta, mennään vaikka ulos. Mutta telkkaa ei sitten katsella.
Aina pitää säännöistä kertoa etukäteen lapselle, ja kertoa myös että itse valitset, teetko oikein vai väärin. Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, tuleeko mitään seuraamusta. Jos teet oikein, ei tule mitään ikävää seuraamusta.
***
Joissain maissa rangaistushan tarkoittaa fyysistä rangaistusta. Tai arestia, jäähyä. Jos näitä opinkappaleita tänne lainaa, olisi hyvä kertoa, missä maassa / minkä maalainen kasvatuspsykologi näin kertoo. Amerikassa on syytäkin sanoa että rangaistus on huono, sillä joissain osavaltioissa on sallittua kurittaa fyysisesti. Ihmisillä on eri käsitykset rangaistuksista kuin meikäläisillä.
***
Nepsylapsilla on tuota suodattamattomuutta, että kysyä töksäyttävät mitä tahansa, eivät ymmärrä miltä se kuulostaa. On myös vilkas höntyilijä. En sano että on nepsy, mutta voi olla niitä piirteitä enemmän kuin tavislapsella.
***
Minulla on lapsi, joka kertoi ulkopuoliselle aikuiselle alakouluikäisenä, että voi kun ei tulisi seuraamuksia. Hänellä kans seuraamus oli kännykkä pois, sillä aina ja joka kerta ne töllöilyt koulussa liittyi kännykkään (oli otettu se esille koulussa, vaikka koulussa se on kiellettyä). Sitten tästä huolestutaan minulle, kun lapsi "pelkää seuraamuksia" - no kai "pelkää" kun se kännykkä on niin rakas eikä halua menettää sitä päiväksi.
Mitään pahaa ei lapselle itselleen tapahdu, se on kyllä ärsyttävää kun ulkopuolisen aikuisen huoli on, että aivan olisin joku hirviövanhempi.
Ja sitten joka puolella toitotetaan ettei saa lasten antaa olla kännykällä koko ajan ja rajat pitää laittaa ja ja ja. Näin kun sitten tekee, lapsi toki pahoittaa mielensä, mutta sitten tulee joku kukkis ihmettelemään kun niin lapsi pelkää seuraamusta!
Eihän siitä ole kuin kymmenkunta vuotta, kun Suomessakin vielä oli ok laittaa lapsi arestiin tai jäähylle. Eikä siihen aikaan puhuttu nepsyistä ainakaan normivanhempien kielenkäytössä.
Joo. Ajat muuttuu ja kovaa vauhtia. Jäähypenkin avulla kasvatetut eivät ehtineet edes aikuisiksi, kun se jo olikin kiellettyä.
Minne voi tehdä yksityisestä lastenpäivähoitajasta ilmoituksen/kantelun, kun kaupunki ei ota vastaan ?
On jatkuvasti kännissä ja hirveä pikkulapsille. Kun vanhemmat tulevat pikkuisia hakemaan, osaa silloin olla mielinkielin ja nämä eivät tiedä, mitä "hoidossa" tapahtuu.
Olen naapurina nähnyt yhtä ja toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehdä ainakaan heti. Päikyssä saattavat kysellä lapselta mitä kotona tapahtuu, ja jotain osuu korviin sanotaan sulle "hei maija-pekka sanoi näin."
Vierailija kirjoitti:
Minne voi tehdä yksityisestä lastenpäivähoitajasta ilmoituksen/kantelun, kun kaupunki ei ota vastaan ?
On jatkuvasti kännissä ja hirveä pikkulapsille. Kun vanhemmat tulevat pikkuisia hakemaan, osaa silloin olla mielinkielin ja nämä eivät tiedä, mitä "hoidossa" tapahtuu.
Olen naapurina nähnyt yhtä ja toista.
Jos se on kännissä lasten seurassa soittaisin poliisin!
Muuten jos kunta ei ota hoitaakseen niin sitten suoraan aviin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin eskarilainen tarvitsee puhelinta?
Miksi tuon ikäisellä edes on kännykkä päivittäisessä käytössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan sen takia, että kun menee esimerkiksi ulos leikkimään, niin tavoittaa hänet.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei varhaiskasvattajilla ole aikaa lähteä suuremmin korjaamaan vanhempien kasvatusmenetelmiä. Yleensä jos on huoli niin tehdään lasu, ja vastuu asiasta siirtyy sen jälkeen lastensuojelulle.