Lue keskustelun säännöt.
Onko ihminen koskaan tyytyväinen elämäänsä?
13.07.2023 |
Olen itse miettinyt kyseistä asiaa nyt kun olen jo liki eläköitymisikäinen. Olen miettinyt asuinpaikkaani vrt.lapsuuteni aikaista kotipaikkaani ja asumismuotoa. Olen viettänyt lapsuuteni ja varhaisen nuoruusikäni maaseudulla asuen omakotitalossa kuin myös myöhemmin kaupungissa kerrostalokodissa asuen. Niin nyt se historiallinen maalla asuminen oli mukamas niin ihanaa ja idyllistä, mutta kun tarkemmin alan muistelemaan silloista hiljaisessa pikkukylämäisessä ympäristössä elämästäni, niin sehän oli tylsää siihen aikaan ja sen ikäisenä. Kaipasin vilkkaaseen kaupunkiin kerrostaloon asumaan. Kaipasin asfalttikaduille ja puistoon käyskentelemään ja katselemaan ihmisvilinää. Nyt sitten ihannoisin sellaisessa ympäristössä asumista. Mutta kun ryhtyy tarkemmin ajattelemaan, niin voi kuinka vaivalloista se olisikaan. Aina olisi jotakin puuhattavaa, talon korjaushommia, nurmikon leikkausta, sadon korjaamista jne. En ikinä ehtisi päivisin istuskella rauhassa kuten nyt lekotellen.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on tyytyväinen silloin, kun ei halua mitään uutta elämäänsä. Miljonäärikin haluaa aina sitä isompaa jahtia...
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tyytyväinen silloin, kun ei halua mitään uutta elämäänsä. Miljonäärikin haluaa aina sitä isompaa jahtia...
Olen eri mieltä. Olen nyt työkokeilussa, ja tyytyväinen elämääni. Haluan kuitenkin paljon uutta elämääni mm. merkityksellisen ihmissuhteen ja työpaikan, mutta olen jopa onnellinen nykyisessä elämässäni.
Kuten tuossa jo joku mainitsikin, asenne ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Minulle asuinpaikka ei ole ollut tärkeä vaan kenen kanssa olen.
No, tottakai se on tärkeää, että kenet on valinnut kumppanikseen, asui sitten missä asui.
Mutta voihan silti pariskuntanakin kaivata maalle asumaan tai päin vastoin kaupunkiin. Kerrostalosta omakotitaloon tai rivitaloon/paritaloon.
Yksin asuessani on melkoisen järkevääkin asua kerrostaloasunnossa jo asumiskulutkin huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Minulle asuinpaikka ei ole ollut tärkeä vaan kenen kanssa olen.
Tämän minäkin olen oppinut, mutta vasta elämänkokemuksen myötä. Nuorena kaipasin maalta kaupunkiin, mutta en sitten kokenut sitäkään omaksi paikakseni. Monen mutkan ja asuinpaikan jälkeen päädyin tänne pikkukaupungin laidalle. Paikka on ok, mutta olen välillä kokenut yksinäisyyttä täällä. Lopulta opin, että yksinäisyyden tunne oli vain päässäni, opin näkemään läheiset ympärilläni ja löysin läheisimmän ystävän omasta puolisosta.
Minulle asuinpaikka ei ole ollut tärkeä vaan kenen kanssa olen.