Olen mt-ongelmien takia köyhä ja syrjäytynyt

Millainen fyysinen kunto sinulla on?

Minulle kelpaisi köyhä ja kiva oman tiensä kulkija. Tahtoisin seuraa mm edullisille matkoille lähinnä luontokohteisiin, myös ulkomaille, kun on säästetty sekä kotona pihatöihin, ruokaa laittamaan ja muuhun kivaan. Asun maalla. Olen hyvässä kunnossa ja liikkunut koko ikäni, mutta moni ikäiseni on heikommassa kunnossa ja se harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Mieti eutanasiaa. Belgiassa saisit sen.

Olen miettinyt. Se maksaa ihan hel vetisti.

Maksaa mutta se kannattaa. Tuskin haluat vuosikymmeniä olla syrjäytynyt ja masentunut. Yhteiskunnan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Mieti eutanasiaa. Belgiassa saisit sen.

Olen miettinyt. Se maksaa ihan hel vetisti.

Maksaa mutta se kannattaa. Tuskin haluat vuosikymmeniä olla syrjäytynyt ja masentunut. Yhteiskunnan ulkopuolella.

Mikä sua vaivaa? Ei tuo ihan normaalia ole haluta ihmisiä pois päiviltä.

Tiputtaisin Vauva.fi käytön samassa tilanteessa. Vaan lisää pulaasi. On mahdollista että palsta itsessäään on aiheuttanut ongelmasi. 

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin opiskelemaan tutkinnon. Päivärytmi tulisi kuntoon. Saisin kavereita ja onnistumisen kokemuksia. Olisin osa yhteisöä ja ryhmää. Osa yhteiskuntaa. Uusi alku uusien ihmisten parissa. Uusi työ olisi myös reitti pois köyhyydestä.

Nelikymppinen on vielä nuori. Voit tehdä mitä haluat. Diagnoosi ei määritä ketään ihmisenä. Psykiatrinen diagnoosi ei tee kenestäkään oletusarvoisesti tyhmää tai osaamatonta. Ei, vaikka hoitohenkilökunta kuinka lannistaisi ja vähättelisi. Tai estelisi ja lamaisi lääkkeillä. Usko itseesi. 

Itsekin lähdin opiskelemaan uuden unelma-ammatin vasta keski-iässä. Kyllä kannatti. Rohkeasti askel kohti uudenlaista elämää. 

Diagnoosi ei määritä, vaan todelliinen kunto määrittää. 

Ei jestas tätä, "reipastu ja muuta elämäsi" -ajattelua. 

Pienin askelin pääsee johonkin. Ei välttämättä hirveän pitkälle, mutta kannattaa ottaa silti. Eli voiko tehdä jotain kivaa pientä joka auttaa tässä hetkessä. Laittaa palsta tunniksi kiinni ja mennä ulos? 

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin opiskelemaan tutkinnon. Päivärytmi tulisi kuntoon. Saisin kavereita ja onnistumisen kokemuksia. Olisin osa yhteisöä ja ryhmää. Osa yhteiskuntaa. Uusi alku uusien ihmisten parissa. Uusi työ olisi myös reitti pois köyhyydestä.

Nelikymppinen on vielä nuori. Voit tehdä mitä haluat. Diagnoosi ei määritä ketään ihmisenä. Psykiatrinen diagnoosi ei tee kenestäkään oletusarvoisesti tyhmää tai osaamatonta. Ei, vaikka hoitohenkilökunta kuinka lannistaisi ja vähättelisi. Tai estelisi ja lamaisi lääkkeillä. Usko itseesi. 

Itsekin lähdin opiskelemaan uuden unelma-ammatin vasta keski-iässä. Kyllä kannatti. Rohkeasti askel kohti uudenlaista elämää. 

Diagnoosi ei määritä, vaan todelliinen kunto määrittää. 

Ei jestas tätä, "reipastu ja muuta elämäsi" -ajattelua. 

Pienin askelin pääsee johonkin. Ei välttämättä hirveän pitkälle, mutta kannattaa ottaa silti. Eli voiko tehdä jotain kivaa pientä joka auttaa tässä hetkessä. Laittaa palsta tunniksi kiinni ja mennä ulos? 

Kävin just kahvilassa vanhempieni kanssa. Siellä oli paljon nuoria perheitä ja isovanhempia ja tulin surulliseksi kun jään kaikesta tuollaisesta paitsi. Niin kun perhe-elämästä ja lapsista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Miksei myönnetä? Jos useampi psykoosikin jo?

Vierailija kirjoitti:

Millainen fyysinen kunto sinulla on?

Minulle kelpaisi köyhä ja kiva oman tiensä kulkija. Tahtoisin seuraa mm edullisille matkoille lähinnä luontokohteisiin, myös ulkomaille, kun on säästetty sekä kotona pihatöihin, ruokaa laittamaan ja muuhun kivaan. Asun maalla. Olen hyvässä kunnossa ja liikkunut koko ikäni, mutta moni ikäiseni on heikommassa kunnossa ja se harmittaa.

Aika huono- jotenkin nää sairaudet aiheuttaa kehoonkin kroonisen stressitilan ja jos käyn jossain liikkumassa olen heti flunssassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Miksei myönnetä? Jos useampi psykoosikin jo?

Lääkäri puhui vain osa-aikatöistä ja vaikeasta työllistyvyydestä, sekä kirjoitti puolen vuoden sairasloman. Ite olisin kyllä valmis jo eläkkeelle kun mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia edes osa-aikaisesti ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Miksei myönnetä? Jos useampi psykoosikin jo?

Lääkäri puhui vain osa-aikatöistä ja vaikeasta työllistyvyydestä, sekä kirjoitti puolen vuoden sairasloman. Ite olisin kyllä valmis jo eläkkeelle kun mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia edes osa-aikaisesti ei ole.

Itse olen saanut psykiatriselta yli-lääkäriltä vahvat puoltolausunnot siitä, että kuulun eläkkeelle, enkä ole työkykyinen. Kelalle se on aivan yksi ja hailea, mikä on ihmisen todellinen työkyky. Sinua roikutetaan työnhakijana, koska eläkerahat ovat menneet jo aikapäiviä sitten virkamieskorruptioon ja ulkomaille. Siispä pidetään heikot kansalaiset löysässä hirressä stressaantuneina ja lääkepurkkia kouraan-lääketeollisuus ja osakkaat tienaavat hyvät rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Miksei myönnetä? Jos useampi psykoosikin jo?

Lääkäri puhui vain osa-aikatöistä ja vaikeasta työllistyvyydestä, sekä kirjoitti puolen vuoden sairasloman. Ite olisin kyllä valmis jo eläkkeelle kun mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia edes osa-aikaisesti ei ole.

Itse olen saanut psykiatriselta yli-lääkäriltä vahvat puoltolausunnot siitä, että kuulun eläkkeelle, enkä ole työkykyinen. Kelalle se on aivan yksi ja hailea, mikä on ihmisen todellinen työkyky. Sinua roikutetaan työnhakijana, koska eläkerahat ovat menneet jo aikapäiviä sitten virkamieskorruptioon ja ulkomaille. Siispä pidetään heikot kansalaiset löysässä hirressä stressaantuneina ja lääkepurkkia kouraan-lääketeollisuus ja osakkaat tienaavat hyvät rahat. 

Joo, vielä 20 v sitten tuttuni sai pysyvän eläkkeen pelkästään Asperger-diagnoosilla. Eipä onnistu nykyään vaikka olisi mikä psykoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ole säästänyt?

Olen säästänyt mutta ei minimi tuista säästämällä paljon kerry.

En ole ap enkä saanut toimeentulotukea, mutta se on niin, että pohjalta on vaikea nousta rahallisesti, kun jos säästää, tttukea leikataan.

Eli tt-tuen saaja ohjataan tavallaan kuluttamaan ihan kaikki. Kädestä suuhun. Ei toivoa paremmasta.

Jos jostain saa ylimääräisen rahan, heti tt leikataan.

Esim miehen täti luuli saavansa hie.an rahaa, kun myi aikoinaan puhelinosakkeensa. Eipä, vaan leikattiin.

Aivan pqskaa se, että se on joki viimesijainen tuki, ettei kuole nälkään. Moni elää sen varassa vuosikymmeniä, kuten miehen täti. (Mt-ongrlmainen)

Pitää säästää sukanvarteen ja tehdä joitain hommia ja myydä pimeästi. Ollessani toimeentulotuella tein niin ..nyt olen työmarkkinatuella joten säästän laillisesti muuten toimin osittain samoin kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mt-ongelmainen on liian kiltti ja auktoriteettiuskovainen. Tässä maassa ei pääse irti köyhyydestä/syrjäytyneisyydestään, jollei vain yksinkertaisesti päätä olla k-pää tai rikkoa lakia. Tukia säästämään patjan alle hophop niinkauan kuin käteinen vielä kelpaa. Säästyneillä rahoilla ostat itsellesi asioita ja palveluita, jotka todella auttavat ja piristävät edes jonkin verran-saat omanarvontuntoa ja itsetuntoa takaisin edes hiukan. Jos yksineläjä saa käyttöönsä 550e/kk, tuosta summasta saa hyvin tiukalla päättäväisyydellä, hyvällä suunnittelulla ja itsekurilla vähintään 200/kk säästöön. Vuodessa se tekee jo yli 2000euroa. sillä rahalla onkin sitten mukava palkita itseään esim. hierojalla, personaltrainerilla, lomamatkalla, hyvällä ravintolaillallisella ja kauniilla vaatteilla, kiinnostavilla opinnoilla tai mitä nyt ikinä tarvitseekaan. Pienimuotoinen sijoittaminenkaan ei ole mahdotonta-toimeentulotukihan siinä lähtee, mutta eläkeläinenhän saa tienata ihan kivasti tukien päälle. Muutaman yksityisterapiakerran tuolla rahalla saa myös. Se vain nyt on niin, että yhteiskunta ei sinua mt-ongelmainen pelasta, vaan sinun on tehtävä se itse niillä keinoilla, jotka käytettävissä on. Jo ihmisellä ei ole kokemusta omasta ihmisarvostaan, unelmia tai tavoitteita, ei elämällä ole merkitystä.

Kuten sanottu, olen käynyt terapioissa vuosikausia. Jopa hierojalla olen käynyt mutta ei se nyt varsinaisesti elämäntilannettani muuta miksikään.

Uuden tutkinnon suoritin viime vuonna, minkä jälkeen sairastuin (taas, stressin takia luultavasti) psykoosiin ja siitä olen taas pitkällä sairaslomalla.

Ceeveeni ei suoranaisesti vedä työnantajia puoleensa joten töistä on ihan turha haaveilla tämmöisenä kroonisesti sairaana kehäraakkina.

Varmaan työkyvyttömyyseläke olisi paikallaan, mutta ei sitä minulle myönnetä kuin määräaikaisena korkeintaan. Mutta olisi ainakin helpompi olla kun olisi selkeä status eikä tällainen turhissa työkkärin toimenpiteissä juoksentelu. Kukaan ei halua psykoosialtista traumatisoitunut ta masennus potilasta mihinkään.

Miksei myönnetä? Jos useampi psykoosikin jo?

Lääkäri puhui vain osa-aikatöistä ja vaikeasta työllistyvyydestä, sekä kirjoitti puolen vuoden sairasloman. Ite olisin kyllä valmis jo eläkkeelle kun mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia edes osa-aikaisesti ei ole.

Itse olen saanut psykiatriselta yli-lääkäriltä vahvat puoltolausunnot siitä, että kuulun eläkkeelle, enkä ole työkykyinen. Kelalle se on aivan yksi ja hailea, mikä on ihmisen todellinen työkyky. Sinua roikutetaan työnhakijana, koska eläkerahat ovat menneet jo aikapäiviä sitten virkamieskorruptioon ja ulkomaille. Siispä pidetään heikot kansalaiset löysässä hirressä stressaantuneina ja lääkepurkkia kouraan-lääketeollisuus ja osakkaat tienaavat hyvät rahat. 

Joo, vielä 20 v sitten tuttuni sai pysyvän eläkkeen pelkästään Asperger-diagnoosilla. Eipä onnistu nykyään vaikka olisi mikä psykoosi.

Minä sain kerta laakista( keva) työkyvyttömyyseläkkeen alkukeväästä. Sitä ennen neljä vuotta kuntoutustuella.

Minulla psykoosin jälkeen todettu masennus, ahdistuneisuushäiriö, skitsofrenia. Stressinsietokyky myös ihan nollissa.

Kyllä surettaa näiden monien ihmisten puolesta joita rokotetaan työkkäriin listoilla.

Itselläni myös sellainen ammatti, että jos vointini paranee pääsen kyllä keikkailemaan vaikka heti eikä keikkailijoiden mielenterveysasioista kysellä.

Eläke on pieni, mutta pärjäämme. Mies käy sentään töissä.

Nyt vaan tullut myös monia fyysisiä oireita joita en meinaa kestää tämän mielenterveyden päälle.

Riippuu mikä mt-ongelma se on. Kyllähän monellekin mt-ongelmalle on jotakin tehtävissä. Jollei ole niin se on vaan sitten jotenkin hyväksyttävä. Mene vaikka marjametsään ja myy marjoja saadaksesi lisätuloja. Tai sienimetsään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mikä mt-ongelma se on. Kyllähän monellekin mt-ongelmalle on jotakin tehtävissä. Jollei ole niin se on vaan sitten jotenkin hyväksyttävä. Mene vaikka marjametsään ja myy marjoja saadaksesi lisätuloja. Tai sienimetsään.

Klassikko :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mikä mt-ongelma se on. Kyllähän monellekin mt-ongelmalle on jotakin tehtävissä. Jollei ole niin se on vaan sitten jotenkin hyväksyttävä. Mene vaikka marjametsään ja myy marjoja saadaksesi lisätuloja. Tai sienimetsään.

Eihän me saada, kun sit menee tuet 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin opiskelemaan tutkinnon. Päivärytmi tulisi kuntoon. Saisin kavereita ja onnistumisen kokemuksia. Olisin osa yhteisöä ja ryhmää. Osa yhteiskuntaa. Uusi alku uusien ihmisten parissa. Uusi työ olisi myös reitti pois köyhyydestä.

Nelikymppinen on vielä nuori. Voit tehdä mitä haluat. Diagnoosi ei määritä ketään ihmisenä. Psykiatrinen diagnoosi ei tee kenestäkään oletusarvoisesti tyhmää tai osaamatonta. Ei, vaikka hoitohenkilökunta kuinka lannistaisi ja vähättelisi. Tai estelisi ja lamaisi lääkkeillä. Usko itseesi. 

Itsekin lähdin opiskelemaan uuden unelma-ammatin vasta keski-iässä. Kyllä kannatti. Rohkeasti askel kohti uudenlaista elämää. 

Diagnoosi ei määritä, vaan todelliinen kunto määrittää. 

Ei jestas tätä, "reipastu ja muuta elämäsi" -ajattelua. 

Pienin askelin pääsee johonkin. Ei välttämättä hirveän pitkälle, mutta kannattaa ottaa silti. Eli voiko tehdä jotain kivaa pientä joka auttaa tässä hetkessä. Laittaa palsta tunniksi kiinni ja mennä ulos? 

Kävin just kahvilassa vanhempieni kanssa. Siellä oli paljon nuoria perheitä ja isovanhempia ja tulin surulliseksi kun jään kaikesta tuollaisesta paitsi. Niin kun perhe-elämästä ja lapsista jne.

Ei kannata verrata itseään muihin. Eivät läheskään kaikki lapsia hankkineet ole hyviä vanhempia tai lapsia aidosti halunneet, hankkineet vain, koska "niin nyt vain kuuluu tehdä".