Lue keskustelun säännöt.
Nuorempana tekemäsi typeryys, jota kadut nyt?
13.07.2023 |
Itselläni, että en panostanut kunnollisen ammatin ja omaisuuden hankkimiseen.
Kommentit (58)
Päästin unelmieni kumppanin menemään, koska hän halusi lapsia ja minä en (silloin). Nyt olen lähes 40-vuotias vastentahtoisesti lapseton sinkku.
Voi tietysti olla, että tuokin suhde olisi kariutunut sitten johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään. Ainoastaan huonoa onnea kadun että synnyin maahan, jossa voi tosi helposti ja avoimesti tehdä rikoksia tavallista kansalaista kohtaan ja sankoin joukoin.
Jouduin luonnehäiriöisen miehen valtaan, enkä ymmärtänyt lähteä ennen kuin ihan liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Tatuointi yläselässä. Nyt säästän rahaa, jotta voin käydä leikkauttamassa sen pois. Arpihan siitä jää, mut kivempi sekin kuin tuo typerä kuva.
eikö laser käy?
Tein abortin kun olin 19v
Nyt kaduttaa, olen 45v ja lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin en kosintaan vuosia sitten.
Nyt olen yksin ja onneton.
Aloitin tupakoinnin. Tosin se suojeli ja vähensi radikaalista kiusaamista, mutta olisi pitänyt ainakin lopettaa siinä vaiheessa, kun pääsi suomalaisesta suuresta kulttuurisulatosta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin myrkyllisiin ihmisiin. Ex jätti ollessani heikoilla ja oli aika arvaamaton. Toivottavasti päässyt yli.
Se että en käyttänyt niitä kaikkia kertoja hyväksi kun olisin päässyt panemaan, turha moralisointi kaduttaa nyt.
Olin nuori urheilullinen, tummat silmät ja ruskeatukka. Enää ei ole ruskeaa tukkaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin aurinkoa ilman kunnon suojausta.
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut itseäni vaan tein ne odotetut ratkaisut opiskelujen ja työn suhteen.
Onneksi ihmissuhteissa etenin vähän enemmän omaan tyyliin, tosin olisi ollut hyvä jos olisin tunnistanut ja hyväksynyt oman tilantarpeeni (~introvertti) aikaisemmin.
Pahimmillaan vapaa-aikakin oli suorittamista, ja päihteitäkin käytin että jaksoin ne tilanteet joihin menin vaikken oikeasti tahtonut.Typeryyttähän se on jos ei itseään "normaaliutta" tavoitellessaan hyväksy.
Aika itsevihaista sanoa, että on typeryyttä, ettei hyväksy itseään. Itsensä muottiin laittaminen omia tarpeitaan vastaan on todennäköisesti ollut selviytymiskeino tilanteessa, jossa ei ole ollut/tiennyt parempia keinoja. Lapsilla usein näin, jos vanhemmat eivät huomioi lapsen tarpeita, lapsi siirtää tarpeensa sivuun jotta saa hoivaa/hyväksyntää. Aikuisena tästä joutuu sitten opettelemaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kituutin viisi vuotta ihmusuhteessa joka vei itsetuntoni. Narsistinen ja seksi addiktoitunut tyyppi kyseessä. Oli minua 9 vuotta vanhempi. Kamala suhde josta jäi vuosiksi traumoja. Viisi vuotta tätä kestin. Eikä hän jättänyt senkään jälkeen minua rauhaan.
Onneksi ehdin elää myös hyviä nuoruusvuosia, mutta tämä suhde vei myös kaverini.
En jaksanut panostaa peruskouluun lainkaan. En siis ollut mikään kapinallinen, vaan laiska ja mukavuudenhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin rahan perässä väärälle alalle. Olisi pitänyt seurata intuitiota ja mennä sinne mihin kaipaa. Vanhempana harmittaa, koska rahalla on vähän merkitystä onnellisuuden sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Tatuointi yläselässä. Nyt säästän rahaa, jotta voin käydä leikkauttamassa sen pois. Arpihan siitä jää, mut kivempi sekin kuin tuo typerä kuva.
Tollo, ei niitä leikata! :D Ne laseroidaan eikä lopulta näy jälkeäkään tatuoinnista.
Äänestin Halosta ensimmäisellä kaudella presidentiksi.
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut itseäni vaan tein ne odotetut ratkaisut opiskelujen ja työn suhteen.
Onneksi ihmissuhteissa etenin vähän enemmän omaan tyyliin, tosin olisi ollut hyvä jos olisin tunnistanut ja hyväksynyt oman tilantarpeeni (~introvertti) aikaisemmin.
Pahimmillaan vapaa-aikakin oli suorittamista, ja päihteitäkin käytin että jaksoin ne tilanteet joihin menin vaikken oikeasti tahtonut.Typeryyttähän se on jos ei itseään "normaaliutta" tavoitellessaan hyväksy.
Minulla on ollut tosi merkittävää ymmärtää ja hyväksyä oma introverttiyteni. Nuorena yritin tosi kovasti skarpata ja olla jatkuvasti sosiaalisissa menoissa, vaikka en oikeasti olisi jaksanut. Alkoholi tosiaan ns. auttoi. Kesti pitkään tajuta, että minun hermostoon nyt vaan on tällainen, että tarvitsen myös yksinäistä aikaa enkä pysty samaan kuin ekstrovertit.
Kaduttaa huonot kaverit, vahingollinen seurustelusuhde ja se, etten mennyt nuorena ajoissa lääkärin tutkimuksiin. Olisi myös pitänyt olla taipumatta vanhempieni painostuksen opsikelujeni suhteen. Sillä tiellä romahdin lopulta totaalisesti. Olisi pitänyt kuunnella itseäni ja puhaltaa peli poikki ja tehdä itse parhaaksi katsomani ratkaisut.
Olen tehnyt järjettömän suuren työn noustakseni ylös itsetuntoa vahingoittaneista ihmissuhteista ja fyysisen sairastumisen aiheuttamista vaikeuksista. Nykyään elämäni on rauhallista ja olen toteuttanut lähes kaikki unelmani. Pysyttelen kaukana pahoista ihmisistä. Asiat ovat ulkoisesti hyvin, mutta olen sisältä vielä aika rikki nuoruuden rankoista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Tatuointi yläselässä. Nyt säästän rahaa, jotta voin käydä leikkauttamassa sen pois. Arpihan siitä jää, mut kivempi sekin kuin tuo typerä kuva.
Mielenkiinnosta: mikä kuva? Mikä motivoi ottamaan sen alun perin?
Jääkiekon pelaaminen. Hampaat meni tuusan nuuskaksi ja päähän tuli liikaa tärskyjä. Vakava viesti kaikille: älkää laittako lapsianne sinne!