Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö toisen sisaruksen saada suvussa kulkeneet perintökalut siksi koska toisella sisaruksista ei ole lapsia?
11.07.2023 |
Kysytään nyt täältä kun olen tällaisessa tilanteessa. Äitimme kuoli, jäämistöä pitäisi jakaa. Isä kuollut jo kauan ennen. Äidillä oli kodissaan aika paljon edellisiltä sukupolvilta periytynyttä vanhaa huonekalua. Veljeni ajattelee, että koska itse olen lapseton (ja sellaisena myös pysyn), olisi parempi jos vanhat huonekalut pysyvät talossa ja näin varmemmin suvussa.
Kilttinä lapasena ja konflikteja välttävänä ihmisenä varmaan annan periksi asiassa, vaikka olisi pari sellaista huonekalua jotka todella haluaisin itselleni. Hänen lapsensahan ne loppujen lopuksi sitten saa jälkeeni.
Kommentit (33)
Mun veli alkoi myös omia tavaroita, mutta pidin pintani. Sanoin, että sun lapsille ne kuitenkin menee. Olin jo eronnut enkä ajatellut enkä ajattele meneväni enää uudelleen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain siinä tapauksessa jos ei muuten pysty varmistamaan että ne lapset saavat aikanaan huonekalut.
Vierailija kirjoitti:
Vain siinä tapauksessa jos ei muuten pysty varmistamaan että ne lapset saavat aikanaan huonekalut.
Ap;llä on täysi oikeus myös niihin huonekaluihin vaikka veljen lapset eivät niitä ikinä saisi. Voi vaikka myydä myöhemmin sitten, jos siltä tuntuu ja tarvitsee rahaa.
Äitini ollessa vielä järjissään ja kunnossa hän lahjoitti suvulle tärkeitä tavaroita ihan sen mukaan kuin jollakin meistä lapsista sille kiinnostusta riitti. MInäkin olen lapseton, mutta ei se ollut syy olla saamatta mitään. Ketään ei suosittu erikseen, vaan jako oli hyvin oikeudenmukainen.
Veljesi perustelut pitää tietyt tavarat ovat silkkaa ahneutta. Sinulla on oikeus saada huinekaluista ne, mitkä tahdot. Jos ette pääse sopuun kirjoittakaa omat nimenne lapulle ja arpokaa niiden huonekalujen kohdalla kenelle se menee.
Veljesi ei ota huomioon sitä, että hänen lapsensa eivät ehkä halua mitään sieltä itselleen. Niinpä on parempi, että osa on sinun hallussasi kuolemaasi asti ja laitat vain testamenttiisi maininnan niiden siirtymisestä veljenlapsille. Ei tuo sen kummempi sopimus tarvitse olla. Pidä puolesi, sillä muutaman vuoden kuluttua kadut jos nyt annat periksi.
Veljesi ajatus on ääliömäinen.
Sinä tykkäät niistä huonekaluista ja nauttisit niistä niin kauan kuin elät.
Missään ei ole sanottu, että veljesi lapset piittaisivat niistä tuon taivaallista. Voivat mennä ihan hukkaan, jos ovat jossakin veljesi varastossa odottamassa että päätyvät lapsilleen.
Pidä puolesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä onneksi äiti testamenttasi koko irtaimiston veljelle, joka jo asui talossa perheineen. Ei tullut mitään sanomista jostain tuolista tms.
Pitäisikö? Miksi jokaiseen asiaan pitäisi olla joku mammaraadin sääntö? Ei sellaisia sääntöjä ole. Jokainen tekee omaisuudellaan mitä haluaa, ja kuolinpesä jaetaan joko sovussa tai pesänjakajan johdolla riidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ole mikään oikeutus heittäytyä ahneeksi ja omahyväiseksi, edes perinnönjaossa, senkin mielisairaat 💩läjät!!!
Lapsettomallakin on oikeutensa.
Myös perinnönjaossa.
Hitto, että sylettää toi "minä oon minä ja muut ei ole mitään" -asenne joissain...
Tottakai ap:lla oikeus huonekaluihin siinä missä veljelläkin!!! Pidä ap puolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun appivanhempieni rakentamassa talossa. Meille ei jäänyt mitään heidän irtaimistostaan. Meidän vanhoja huonekalujamme ovat monet suvun jäsenet kyselleet, esim. peilipiironkia(torissa vastaavia myynnissä edullisesti). Perusteluna on tunnearvo, mutta appiukon tekemä piironki on aivan toista mallia ja se on nykyisin langon perheellä.
Ap:lle: pidä puolesi - tunnearvo esineillä luo kotiisi muistoja ja tunnelmaa. Esineiden rahallinen arvo voi muuttua, mutta tunnearvo silyy.
Jos olet lapseton ja sellaiseksi aiot jäädä niin huonekalut palautuu veljen lapsille kun sunusta aika jättää. Ei ne minnekään häviä jollet myy tai lahjoita niitä pois. Veljenlapset kuitenkin myy koko talon ja irtaimiston kun sen aika koittaa, turha mitään muuta itselleen uskotella veljenkään. Ensimmäinen perustaa/jhankkii, toinen pitää ja kolmas hävittää. Näin se vaan menee.
Joten vaadi itsellesi mitä haluat ja pidä huoli, että jako menee tasan tavaran ja muun omaisuuden arvo huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ne kuuluu sille lapsiperheelle, jos kerran ovat suvussa kulkevia huonekaluja.
t. lapseton
Olenhan minäkin osa sukua? Ap
Mutta sinulla ei ole sitä jälkipolvea, jolle ne huonekalut kulkisi.
Kuten sanoin, veljeni lapsille ne menisivät jälkeeni. Ap
Ei ne ole sun jälkipolvea ja jos menet naimisiin ja kuolet ensin, puolisosi sukuun ne päätyy.
Olen tehnyt testamentin veljeni lapsille. Ap
Aina voi tehdä testamentin.