Miten kestätte lasten riekkumista?
Tiedättehän, sellaista päätöntä huutoa, vöyhötystä, nauraa räkättämistä, pikkuisimman kilvan huudattamista, ympäriinsä juoksemista, hirveää huutoa....?
Tuo toiminta jotenkin kiristää hermojani. Varsinkin kyläillessä ja vieraiden kyläillessä meillä tuo korostuu. Joka paikkaan ei kerta kaikkiaan kehtaa edes mennä.
Perusjuttujen: säännöt, rajat, aikataulut, ulkoilut,riittävä uni pitäisi kyllä olla kunnossa. Ja huomiotakin annetaan paitsi kun on paha vöyhötypäivä yritän vain olla hiljaa ja tehdä kotitöitä. Komentaminen kun ei yleensä tässä asiassa auta.
Voisiko olla ohimenevä vaihe kun kaikki lapset syntyneet aina kahden vuoden välein? Ja kun ovat tempperamenttisia ja vilkkaita luonteiltaan. Nyt vielä kaikki alle kuusivuotiaita.
Jos teillä on tällaisia lapsia niin kertokaa vinkkejä, mikä rauhoittaa ja miten itse jaksatte ja kestätte.
Kiitos!
Kommentit (6)
- Tekemisen etukätteen järjestäminen auttaa ja
" riekkumistilanteiden" ennakointi-
- tekemistä voi olla esim. majakankaiden esille laittaminen, askartelua, muovailua, piirtämistä, saksilla paperin leikkaamista, tietokoneella pelaamista...
Organisoi lapsille toimintaa ja juo kahvi ja lue naistenehti sillä aikaa.
PS: Kyläreissut ovat asia erikseen- esim. lelu/ touhukassi mukaan ja joskus jopa omat eväät( tarjoilua odotellessa- ja pelkät karkki- ja muu makeatarjoilu aiheuttaa lapsissa sokerihumalaa ja levottomuutta).
Tsemppiä!
Eli jos homman laittaa poikki, niin lapsille jotain muuta hiljaisempaa puuhaa. Juuri askartelua, muovailua, piirtämistä tai legoilla rakentelua ja jos ovat liian vilkkaita noihin tai tarvitsevat aikuisen apua, niin vaikka sitten temppurata, trampoliini tai majan rakentamista tms. Kunhan on vain jotain muuta josta luultavasti selviävät sovussa. Tai sitten aikuinen ohjailemaan touhua.
Meillä ei ihan niin tiheästi lapsia ja vanhin jo hitusen vanhempi, mutta kestän kohtalaisen hyvin tuota riehumista. Sitten aikanaan pistän sille stopin ja lapset saattavat siirtyä muihin puuhiin kun ehdoten että keksikää muuta tekemistä. Jos eivät keksi, niin ehdotan. Tai sitten tiettyjä hetkiä varten on hyvä olla " jemmassa" joku puuha josta tietää lasten varmasti tykkäävän.
Ainoastaan minulla tuottaa vaikeuksia esikoisen kaverit, 7v ja 8v veljekset meillä, joiden kanssa meno on mieletön. Näitä kavereita en aina jaksaisi pitää aisoissa ja mielelläni laitankin nuo pojat sitten kotiin, kun en enää jaksa kuunnella ja katsoa menoa.
Vanhempi saattaa jo mielessään ajatella miten vierailu voi mennä riehumiseksi.Lapsille on hyvä tehdä säännöt etukäteen selväksi miten kylässä käyttäydytään ja mitä seuraa jos aletaan riehua.Lapset ei jaksa istua kauaa paikoillaan,joten kannatan myös tekemistä.Ennen vierailua on hyvä syödä lämmin ateria ettei syödä makeaa (kakkua,yms) tyhjään vatsaan.Sokerihumalaiset lapset villiintyvät varmasti.Jos mahdollista niin kannattaa mennä vierailulle päiväunien jälkeen jos lapset sellaisia tarvitsevat.Vaikka lapset riehaantuvat muista itse pysyä rauhallisena.Tässä joitakin neuvoja.
Meillä asia korostui kun ikäeroa on se 2v, ja kyläilyjä on ollut koko joulu...
Päätöntä riekkumista. Asiaa helpottaa, kun laitetaan vaikka lapset pihalle jonkin vieraspaikan sukulaisen kanssa. Tai toinen heistä. Tai ekana tultua lapset syötettään ekana. Kerran kun on riekkumassa käyty, niin kyläpaikka osaa kyllä vastedes varautua paremminkin, jos on lapsia heillä itsellään tai kokemusta lapsista, jos on päässyt unohtumaan millaista se on lasten kanssa... ;) Ja itselle hermoja ja vähän lievempää kurinpitoa. JA jos meno yltyy, niin pois vaan.
Kotona riekkumista kestää aina paremmin, ja toisaalta kurit ja järjestykset muutenkin on selkeämmät ja saa rauhoitettua paremmin kun on kaikki keinot DVD:istä omiin sänkyihin ja kylpyammeisiin käsillä.
..jospa tämä toimisi isommillakin eli osaa leluista säilytän vaatekaapissa ihan jo siitäkin syystä ettei mahdu tyttöjen huoneeseen. Mutta just tuommosina hetkinä kun eivät näe eivätkä kuule ja huutaa ja riehuu ja kohta muuten sattuuu.... mietin kuumeisesti " mitä siellä vaatehuoneessa nyt olikaan" ja sitten " mitäs jos leikitään sillä ja sillä" . Aina on ollut hyvä vaste :D Tuli noista lastenkasvatusohjelmista mieleen.. DVD:llä meilläkin rauhotuttais vaan se olikin ohjelman mukaan (loogista kyllä) palkitsemista riehumisesta.. joka voi tietty säännölisesti tehtynä lisätä riehumista. Voimia!
, ja yleensä silloin vedetään kengät jalkaan ja lähdetään ulos ettei alakerran täti valita melusta, siellä saa juosta ja hihkua ja venkoilla. Mutta jos on huono sää niin sitten riekutaan sängyllä kunnes hiki valuu, ja sitten alkaa joku toinen leikki. Lapset riekkuu, se on niiden hommaa, se kuuluu asiaan, ja jos itse voit sulkea korvat ja naapurit ei välitä, niin anna riekkua! viihdyttävätpä toinen toisiaan ja skabaavat keskenään ja senkin kautta uskon että lasten suhde kehittyy parempaan, luottamus kasvaa että vaikka riekutaan ja menee kovaa, ei mene överiksi ja tilannetta käytetä hyväksi toisen kiusaamiseen.
Jos lapsi/lapset on selvästi väsyneet niin sitten seuraan aika tarkasti että se ei saavuta sitä itku pitkästä ilosta pistettä ja katastrofia, ja laitan pelin poikki kun edes osa energiasta on purkautunut.