"Yksinäisyys lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä"

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. HALUAN OLLA YKSIN, ENKÄ OLLA YHTEYDESSÄ. Joten ei, en ala mitään viestejä laittelemaan kaukaisille sukulaisille. Ei kiinnosta, ei ole kiinnostanut 20 vuoteen.

Kukaan ei ole sinua sanonut yksinäiseksi. Ei tarvitse vetää tunteisiin.

Siihen on AINA hyvä syy, miksi muut ei jaksa sinua. Katse peiliin, sieltä löytyy syyllinen yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan myös ahdistellaan niitä jotka eivät todellakaan kaipaa seuraa!

Muista nuo sanat sitten kun joskus yksinäisyys osuu kohdallesi ja kaipaat jonkun seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on AINA hyvä syy, miksi muut ei jaksa sinua. Katse peiliin, sieltä löytyy syyllinen yksinäisyyteen.

Kävisit sinäkin joskus ulkona niin tajuaist ettei maailma ole niin paha kuin luulet.

Kyllähän myös ne kilteinmät pojat olisivat nuorena halunneet lähteä mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa, mutta ei sitten koskaan kutsuttu mukaan. 😔

En jaksa enää yhyään enempää ihmiskontakteja.

Juuri oli yksi ystävä yökylässä la-su, sunnuntaina sitten tämän ystävän lähdettyä eräs sukulainen laittoi viestiä, että voisi piipahtaa jos olen kotona, seuraavaksi minulle soitti toinen ystävä ihan vaan kuulumisiaan höpötelläkseen, ja sitten vielä illalla yksi puolituttu kyseli kuulumisia viesteitse ja ehdotti josko tavattaisiin ensi viikolla.

Ihan joka päivä ei ole näin vilkasta, mutta olen hiljaisenpuoleinen introvertti, ja lähinnä taisteluni on siinä, että saisin useammin sanottua "ei" (sujuu jo paremmin vuosikymmenten harjoittelun jälkeen) ja enemmän järjestettyä aikaa ihan vaan itselleni, ilman että kukaan kaipaa seuraani/minua kuuntelijaksi.

Minkä olen huomannut "yksinäisyydestä kärsivien" kavereideni yhteiseksi tekijäksi on se, että a) he ovat sinkkuja ja b) ovat myös nirsoja ystäviksi kelpaavien ihmisten suhteen. Valittavat yksinäisyyttä, mutta jos joku sitten yrittääkin tehdä tuttavuutta (ihan vaan kaverimielessä) pyöritellään silmiä "no en ala sen kaveriks koska x tai y tai z"

Sukupuuttomme edetessä yksin olevia/asuvia on yhä enemmän. N. 60 000 vuosittain Suomessa kuolee.

Viimme vuotinen syntyvyys 5uomessa oli mitatun ajan pienin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronarajoitukset ja hysteria olivat valtava virhe. Talous on yhä jumissa ja ihmiset yhä yksin.

Olen täysin samaa mieltä.

Tosin eipä sitä kukaan tiennyt eikä osannut arvata mitä muita kun taloudellisia seurauksia suluilla ja rajoituksilla tulee olemaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti eikä maailmassa ole ollut vastaavaa tapahtumaa aiemmin.

Suomen ääritoimet olivat ylimitoitettuja, Ruotsi toimi realistisemmin, ok, siellä kuoli huomattavasti paljon enemmän ihmisiä, mutta niinhän niitä kuolee muutoinkin epidemioihin. Heidän talous ei notkahtanut yhtä pahasti eivätkä joutuneet ottamaan velkaa. Suomessa laitettiin kaikki koulutkin kiinni joka oli tuhoisaa monelle nuorelle. Moni, liian moni putosi kelkasta ja siitä on loppuelämän seuraukset.

Pääkaupunkiseudulla sulkutilat kesti liian kauan, ei uskallettu avata liikuntapaikkoja ja ihmiset olivat jo tottuneet jumittamaan kodeissaan yksin tai keskenään. Mikään toiminto ei ilmeisesti ole oikein vieläkään palannut entiselle tasolleen. Tarkoitan siis ruoka ravintoloiden asiakasmääriä, liikuntatilojen käyttäjämääriä, elokuvateattereiden ym kulttuuripaikkojen käviämääriä, järjestötoimintaa jne.

Osasta ihmisiä on tullut töykeitä, riitaisia, käytöstavat ovat hävinneet. Niisya jotka ennen pandemiaa olivat huoliteltuja ja tyylikkääsyi pukeutuneita, osa ei viitsi enää mähdä vaivaa ulkoisen habituksen suhteen kun 1,5 v vedettiin kotona tukka likasena vanhoissa kollegehousuissa ja t paidassa. Luin myös jostain että thl arvelee väestön lihoneen korona aikana. Tästä ei siis ole mitään tutkimusys tehty, mutta uskon tuohon kyllä täysin kun katson itseäni +10kg 2 v aikana sekä ympärilläni olevia tuttuja niin mäen todella selvästi muutoksen, suuri osa on lihonut.

Varmaan tuo pitää paikkansa ainakaan osaksi.

Esimerkiksi omalla työpaikallani suurin osa on ollut etätöissä vuoden 2020 keväästä alkaen. Jotkut pitävät virtuaalikahvitaukoja yhdessä, en ole niissä kokenut kuuluvani joukkoon, joten en ole osallistunut. Voisin mennä toimistolle, mutta siellä on aika hiljaista ja usein on helpompaa jäädä kotiin etätöihin.

Kevään 2020 jälkeen aika on mennyt hyvin nopeasti. Suunnilleen niin että juhannusta seuraa joulu, kuten laulussa lauletaan.

Olen huomannut myös tulleeni töykeämmäksi, koska on tullut enemmän ikää enkä jaksa enää yhtä paljon kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on AINA hyvä syy, miksi muut ei jaksa sinua. Katse peiliin, sieltä löytyy syyllinen yksinäisyyteen.

Se voi olla se, ettei itse jaksa niitä muita. Jos muut ovat itsekeskeisiä tai muuten vaan rasittavia. Siinä sitten miettii, että mistä sitä seuraa taikoisi.

Nuorena oli joustavampi ja ehkä oli voimia enemmän sopeutua eri tilanteisiin. Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän jaksaa olla mieliksi vain jotta saisi seuraa.

Hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuoli on se, että ulkoistamme hyväntekeväisyyden kunnille ja valtiolle. Ihmisistä tulee kamalan passiivisia, kun he vain odottavat jonkun

tekevän asiat heidän puolestaan. Ihmiset eivät jotenkin näe itseään aktiivisina toimijoina, subjekteina suomalaisessa yhteiskunnassa. Ystävyys edellyttää sitä että pyritään vastavuoroisuuteen ja jakamiseen toisten kanssa. Kiinnostus toisia kohtaan on myös ystävyyden edellytys. Rakkautta on kolmenlaista: on eroottista rakkautta, joka toteutuu parisuhteessa. Toiseksi on filialistista ystävän rakkautta, joka toteutuu ystävyyssuhteissa. Kolmanneksi on Jumalan agape-rakkautta, kun Hän rakastaa meitä ehdoitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen on AINA hyvä syy, miksi muut ei jaksa sinua. Katse peiliin, sieltä löytyy syyllinen yksinäisyyteen.

Kävisit sinäkin joskus ulkona niin tajuaist ettei maailma ole niin paha kuin luulet.

Huono. Fakta on, että mukava ihminen, sellainen jonka kanssa muilla on kivaa, ei jää yksin.

Voi joko muuttua mukavaksi tai lopettaa valitus yksinäisyydestä, maailma ei muutu ruikuttajan tahdon mukaan.

Aijjaha, siksikö eräskin vuosien takainen tuttavuus otti yhtäkkiä yhteyttä, kun yksinäisyys lisääntyi.

Minua harmittaa eniten se, kuin työyhteisö on muuttunut vuosien mittaa. Sitä ei enää ole. Kun tulin tähän työhön vuonna 2010 toimistolla hyöri aina 24 ihmistä, osa asiakaspalvelussa ja toiset työhuoneissa. Väkeä jäi paljon eläkkeelle. Kohta meitä oli enää 10. Ja nyt koronapirun jälkeen täällä on enää asiakaspalvelu jonka toiminta on supistunut ja enemmän palvellaan puhelimessa ja netissä. Ja sitten minä, jonain kummallisena jäänteenä päätin että paras tulla parina päivänä viikosta toimistolle että näkee vähän muitakin. Muut tekevät aina töitä kotona. Aina. Kun tämä rakennus tästä ensi vuonna puretaan, minunkin pitää siirtyä naapuripitäjään, jolloin menen sinne vain sen pakollisen käynnin kerran kuukaudessa. Onttoa.

Eikä vain tämä, kun aloin erakoitumaan jo vähän ennen koronaa. Tämä menee vain pahemmaksi. Ei ole ystäviä eikä sukulaisia joille soittaa.

Minä kärsin yksinäisyydestä. Syy, miksi en tee enää aloitetta muiden yhteydenottoon on se, että minulla on ilmiömäinen kyky suututtaa ihmisiä ja puuttuu ymmärrys siitä, miten voisin tuon välttää. Olen saanut useammankin ihmisen vihat päälleni asioista joista en käsitä mistä ovat suuttuneet, kuten nyt vaikka tapaus jossa ilahduin puolitutun koiranpennuista (on siis kasvattaja) niin hän sai ihan hirveät kilarit että minun ei tarvitse hänen asioihin puuttua. Varmasti jokin syy on, mutta minulla täytyy olla jotain neuropoikkeamaa koska tätä tapahtuu niin monen eri ihmisen kanssa. Enkä koskaan ymmärrä mitä teen väärin ja en osaa edes korjata käytöstäni. Ja pahaltahan se muiden viha niskassa tuntuu - tietenkin.

Eikä kukaan ole perään kysellyt.

Sitten lopulta käy näin:

https://yle.fi/a/74-20041296

Näitä uutisoidaan aina vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin yksinäisyydestä. Syy, miksi en tee enää aloitetta muiden yhteydenottoon on se, että minulla on ilmiömäinen kyky suututtaa ihmisiä ja puuttuu ymmärrys siitä, miten voisin tuon välttää. Olen saanut useammankin ihmisen vihat päälleni asioista joista en käsitä mistä ovat suuttuneet, kuten nyt vaikka tapaus jossa ilahduin puolitutun koiranpennuista (on siis kasvattaja) niin hän sai ihan hirveät kilarit että minun ei tarvitse hänen asioihin puuttua. Varmasti jokin syy on, mutta minulla täytyy olla jotain neuropoikkeamaa koska tätä tapahtuu niin monen eri ihmisen kanssa. Enkä koskaan ymmärrä mitä teen väärin ja en osaa edes korjata käytöstäni. Ja pahaltahan se muiden viha niskassa tuntuu - tietenkin.

Eikä kukaan ole perään kysellyt.

Eli oikeasti joko tiedät tai tietäisit jos tahtoisit tietää, mitä teet muiden loukkaamiseksi. Et halua opetella ihmisten kanssa olemista.

Ok, mutta MIKSI siis kaipaat niitä muita, lun he eivät aidosti kiinnosta niin paljon että opettelisit olemaan mukava? Haluat jutuillesi kuulijan?

Oletko varma, että sinulla on jotakin sanottavaa, kun muita ei kerran kiinnosta?

Mä ymmärrän hyvin ettei ihmiset kiinnosta. Mutta miksi sitten kärsii yksinäisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Sitten lopulta käy näin:

https://yle.fi/a/74-20041296

Näitä uutisoidaan aina vain enemmän.

No se tuskin minua siinä vaiheessa enää kauheasti haittaa, vaikka olisin lojunut kuolleena pitkään asunnossani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin yksinäisyydestä. Syy, miksi en tee enää aloitetta muiden yhteydenottoon on se, että minulla on ilmiömäinen kyky suututtaa ihmisiä ja puuttuu ymmärrys siitä, miten voisin tuon välttää. Olen saanut useammankin ihmisen vihat päälleni asioista joista en käsitä mistä ovat suuttuneet, kuten nyt vaikka tapaus jossa ilahduin puolitutun koiranpennuista (on siis kasvattaja) niin hän sai ihan hirveät kilarit että minun ei tarvitse hänen asioihin puuttua. Varmasti jokin syy on, mutta minulla täytyy olla jotain neuropoikkeamaa koska tätä tapahtuu niin monen eri ihmisen kanssa. Enkä koskaan ymmärrä mitä teen väärin ja en osaa edes korjata käytöstäni. Ja pahaltahan se muiden viha niskassa tuntuu - tietenkin.

Eikä kukaan ole perään kysellyt.

Eli oikeasti joko tiedät tai tietäisit jos tahtoisit tietää, mitä teet muiden loukkaamiseksi. Et halua opetella ihmisten kanssa olemista.

Ok, mutta MIKSI siis kaipaat niitä muita, lun he eivät aidosti kiinnosta niin paljon että opettelisit olemaan mukava? Haluat jutuillesi kuulijan?

Oletko varma, että sinulla on jotakin sanottavaa, kun muita ei kerran kiinnosta?

Mä ymmärrän hyvin ettei ihmiset kiinnosta. Mutta miksi sitten kärsii yksinäisyydestä?

Olet tulkinnut minut ihan väärin. Minä olen kiinnostunut muista ja omasta mielestäni ystävällinen, kohtelias ja teen toisten eteen asioita. Ongelmana on se, että minulta puuttuu jotain sosiaalisia taitoja ja täten olen täysin sokea sille missä kohtaa oma käsitys omasta toiminnasta ja todellisuudesta eivät kohtaa. Minä tiedän että vika on itsessäni mutta minulla ei ole minkäänlaista kykyä ratkoa ongelmaa kuin normaali ihminen, koska minulta puuttuu ymmärrys tähän. Kun ihan aidosti olen luullut olevani mukava, epäitsekäs ja ystävällinen. Ei se vika ole silloin muissa ihmisissä. Anteeksi etten löydä oikeita sanoja, mutta minulta puuttuu kyky tähän kuin olisin ihan vierasta lajia.